Yksityiset diplomaatit hoitavat rauhansovittelun tehokkaimmin

Niina Sarkonen ja Tapani Vaahtoranta

Myös Euroopan ulkopolitiikkaa nykyään pohtiva presidentti Martti Ahtisaari on yksi maailman kokeneimmista rauhanneuvottelijoista. Häntä huolestuttaa erityisesti työttömien nuorten kasvava määrä maailmassa.

Rauhanneuvottelija ei ole itse saanut nauttia rauhasta. Viime vuonna 70 vuotta täyttänyt Martti Ahtisaari on sukkuloinut mantereiden ja riitapesäkkeiden välillä ahkerammin kuin koskaan, eikä vauhti näytä hiipuvan jatkossakaan. Muiden muassa Pohjois-Irlannissa, Kosovossa ja Acehissa kriisejä ratkonut ex-tasavallan presidentti on pistänyt lusikkansa nyt myös EU-soppaan.

Vapaana diplomaattina ja Crisis Management Initiativen (CMI) perustajana maailmalla tunnettu Ahtisaari ryhtyi viime syksynä muiden töidensä ohella myös European Council on Foreign Relationsin (ECFR) hallituksen puheenjohtajaksi yhdessä hollantilaisen Mabel van Oranjen ja saksalaisen Joshka Fisherin kanssa.

ECFR, ”eurooppalainen ulkopoliittinen neuvosto”, on think tank, tutkimuslaitos ja vaikuttaja, jonka toimintaa vetää ympäri Eurooppaa koottu, vaikuttavan uran ulkopolitiikan saralla tehneiden neuvonantajien ryhmä.

”Meidän roolimme on virittää ulkopoliittista keskustelua Euroopassa ja miettiä, miten EU:sta tehtäisiin yhtenäisempi ja keskeisempi toimija maailmanpolitiikassa,” Ahtisaari kuvailee. Ahtisaari oli mukana jo idean alkumetreillä, kaksi vuotta sitten, kun neuvoston konseptia hahmoteltiin muun muassa EU:n komission puheenjohtajan José Manuel Barroson ja Javier Solanan kanssa.

Viime marraskuussa virallisesti käynnistetty toiminta alkaa olla jo hyvällä mallilla: neuvostolla on oma rahoitus, jonka takaa löytyvät muun muassa espanjalainen kansainvälisen politiikan think tank FRIDE sekä GeorgeSoroksen säätiö, ja jo avattuja tai suunnitteilla olevia toimipisteitä sillä on Lontoossa, Roomassa, Pariisissa, Varsovassa, Madridissa, Berliinissä ja Sofiassa.

Neuvoston ”toimitusjohtajalla” Mark Leonardilla on 2000-luvun Euroopasta jopa hyperoptimistinen näkemys. Hänen kolme vuotta sitten julkaisema teoksensa Why Europe Will Run the 21st Century herätti laajaa keskustelua Euroopan paikasta maailmassa. Optimismille on käyttöä, sillä tähänastiset yritykset EU:n yhteisen äänen löytämiseksi ovat jääneet heiveröisiksi.

UP: EU on ollut tähän asti kovin hajanainen ulkosuhteissaan – voisiko tiiviimpi yhteistyö esimerkiksi kriisinhallinnassa johtaa myös eheämpään ulkopolitiikkaan?

MA: Ilmapiiri Euroopassa on muuttunut radikaalisti sen jälkeen, kun Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy nousivat valtaan. EU:n uudistussopimuksen myötä tulevien organisatoristen muutoksien vaikutusta ei vielä tiedetä, mutta paljon riippuu myös siitä, ketkä politiikkaa tekevät. Näkymät ovat lupaavat tällä hetkellä. Unionin rooli esimerkiksi kriisinhallinnassa on nyt jo erittäin tärkeä ja tulee olemaan jatkossa vielä tärkeämpi.

UP: Millaisen roolin EU voisi ottaa kriisinhallinnassa tulevaisuudessa?

MA: Acehin suhteen EU pystyi toimimaan hämmentävän yhtenäisesti. Kriisin osapuolet saatiin helposti mukaan, ja neuvottelut lähtivät nopeasti liikkeelle. Myös hyvätasoinen monitorointiryhmä auttoi matkan varrella. Unioni vahvistaa asemiaan kaiken aikaa, sillä sen osaaminen kehittyy jokaisesta konkreettisesta kokemuksesta, jollainen saatiin nyt Acehista. Osaavaa joukkoa alkaa muodostua pikku hiljaa kriisinhallinnan eri osa-alueille.

EU:n vahvuus on, että se pystyy yhdistämään sekä taloudellisen tuen, kehitysyhteistyön että siviilikriisinhallinnan ja jopa sotilaallisen kriisinhallinnan.EU:n vahvuus on, että se pystyy yhdistämään sekä taloudellisen tuen, kehitysyhteistyön että siviilikriisinhallinnan ja jopa sotilaallisen kriisinhallinnan. On harvinaista, että kaikki tämä löytyy yhdestä organisaatiosta. Kun tätä vahvuutta opitaan käyttämään hyväksi ja näitä voimia pystytään käyttämään koordinoidusti, niin EU:ta parempaa toimijaa ei löydy koko maailmasta.

UP: Voisiko tämä olla myös EU:n valtti Afrikan kriisejä ratkottaessa?

MA: Parempi ratkaisu olisi, kuten Kenian tapaus osoittaa, että Afrikan unionin omaa kykyä hoitaa konflikteja vahvistettaisiin. Siellä pitäisi kehittää näitä samoja taitoja, joita EU:ssa on nyt otettu käyttöön.

UP: Miten Crisis Management Initiative syntyi?

MA: Kun presidenttikauteni päättyi, Kofi Annan kysyi, olenko valmis harkitsemaan YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun tehtävää. Suomalaiset neuvoivat, että tämä on tärkeä tehtävä, lähde ihmeessä mukaan. Ulkomaalaiset kuitenkin sanoivat, että minua tarvitaan enemmän rauhanneuvottelijana, sillä heitä on maailmassa niin vähän.

Aloimme pikku hiljaa rakentaa CMI:tä pienellä joukolla, ja sen tehtävät ovat laajentuneet vuosien varrella. Nykyään toimisto onkin jo itsenäinen toimija ja minulla on varsin vähän tekemistä sen projektien kanssa. Täältä on lähetetty jo monia nuoria kansainvälisille kentille, mikä olikin yksi tavoitteistani, kun lähdin CMI:n toimintaa kehittämään. Tulevaisuudessa toivoisin, että voisimme järjestää myös alan koulutusta.

UP: Oliko mielessäsi esikuvia?

MA: Ei selkeitä. Pidin tärkeänä kehittää informaatioteknologian hyödyntämistä kriisinhallinnassa, sillä sen olin kokenut puutteeksi aiempien kokemusteni perusteella. Siinä suhteessa olemme CMI:ssä edelläkävijöitä.

Toinen minulle tärkeä asia on ollut nuorten osaajien perehdyttäminen kriisinhallinnan saralla. Aina kun olen tehnyt keikkoja YK:lle – Irakissa, Eritreassa ja Etiopiassa, tai toimiessani Pohjois-Irlannissa – olen halunnut mukaani nuoren virkamiehen. On ensiarvoisen tärkeää saada uusia ihmisiä jatkamaan tätä työtä. Nuorten mukaan tuomisesta ja kouluttamisesta kriisinhallintatehtäviin on tullut osa CMI:n konseptia. Osaavien nuorten palkkatason pitää myös olla riittävän hyvä, jotta he jäävät meille töihin.

UP: Mihin yksityistä diplomatiaa tarvitaan?

MA: Mielestäni on ajanhukkaa antaa hallitusten edustajien hoitaa rauhansovittelua. Yksityiset diplomaatit pystyvät neuvottelemaan paljon tehokkaammin ja vapaammin. Samalla he antavat hallituksille mahdollisuuden olla aktiivisia, ilman että niiden tarvitsisi pelätä kasvojenmenetystä mahdollisten epäonnistumisten takia.

Yksityisten diplomaattien kanssa neuvoteltaessa osapuolet uskaltavat enemmän.Meillä on ollut periaatteena, että jos sovittelu onnistuu, niin kaikki jakavat kunnian. Jos neuvottelut epäonnistuvat, niin CMI ottaa vastuun. Virkamiesten ei pitäisi tehdä rauhansovittelutyötä, koska tulokset ovat paljon laihempia. Yksityisten diplomaattien kanssa neuvoteltaessa osapuolet uskaltavat enemmän.

Valitettavasti hallituksilta ei yleensä löydy pitkäaikaista perusrahoitusta kriisialueiden seurantaan, sillä niiden rahoitus jaetaan tavallisesti projekti projektilta. Perusrahoitus on tärkeää, koska se luo paremman pohjan jatkossa tulevien tehtävien valmistelulle.

Ei pidä koskaan kuvitella, että osaisimme itse tehdä kaiken, sillä rauhanneuvotteluissa pitää selvittää usein hyvin monimutkaisia ja vaikeita kysymyksiä. Aceh oli hyvä esimerkki tästä. Saimme kerättyä oman työmme tueksi laajan verkoston, mukaanlähtölukien monia tutkimuslaitoksia ja hallituksia, jotka tiesivät tilanteesta paljon enemmän kuin me. Pitää osata nuuskia, mistä tiedon saa ja nopeasti. Ilman verkostoitumista ja henkilökohtaisia suhteita neuvotteluista ei tulisi mitään.

UP: Uppsalan yliopiston tutkimuksen mukaan väkivaltaisten konfliktien määrä ei enää vähene maailmassa. Vuodesta 2002 lähtien niiden määrä on vuositasolla pysynyt suunnilleen samana, noin 30:ssä. Tutkijoiden mukaan yksi syy voisi olla, ettei neuvotteluja ja välitystoimintaa enää hoidetayhtä tehokkaasti kuin 1990-luvulla. Oletko samaa mieltä? Mitä tälle olisi tehtävissä?

MA: Kun kävin Sri Lankassa elokuussa 2003 kertomassa mitä olisi opittavissa muista rauhanprosesseista, kriisin monitorointi oli ollut vaikeaa tulitaukosopimuksen teon jälkeen. Maassa merkittiin ainoastaan muistiin, kuinka monta rikettä oli vuosittain sattunut, ja moniko niistä tamilien ja moniko hallituksen puolelta.

Mietin, että tämä ei auta ratkaisemaan kriisiä. Kriisi ei ratkea sillä, että vain seurataan, mitä alueella tapahtuu. On määrätietoisesti pyrittävä perusongelman ratkaisuun. Tämä edellyttää sitä, että löydetään kriisin ratkaisun kannalta tärkeimmät ratkaistavat asiat ja paneudutaan määrätietoisesti ratkaisun etsimiseen.

UP: Olet ollut mukana eri puolilla maailmaa ratkomassa hyvin erilaisia kriisejä. Mitä eroavaisuuksia tai yhtäläisyyksiä välittäjänä toimimisessa on ilmennyt?

MA: Haluan aloittaa konfliktin selvittelyn riisumalla sen mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon. Neuvotteluprosessista on karsittava turhat asiat, jotka eivät siihen kuulu. Osapuolet haluavat usein tuoda neuvottelupöytään ylimääräisiä kysymyksiä, joista heillä ei olisi edes valtuuksia päättää. Rauhanneuvottelijan tehtävänä on luoda kehys, jossa kiistanaiheita pystytään todella ratkomaan.

Aceh-neuvotteluissa esimerkiksi sovittiin siitä, että maan puolustusvoimille kuuluu vain valtion puolustaminen, ei sisäisen turvallisuuden – kuten lain ja järjestyksen – hoitaminen. Kun puolustusvoimat olivat poistuneet kylistä, he saivat hoitaa vain tämän tehtävän. Sitä myös valvottiin.

Vaikeaa rauhansovittelussa on tietenkin se, ettei keskustelujen aloittamiseen ole mitään yleispätevää lähtöpistettä. Jokainen kriisi on erilainen. Mutta joka ikistä maan ongelmaa ei tarvitse ratkaista rauhanneuvotteluissa. Realistisuus tavoitteiden asettelussa on keskeistä.

Tasapainon löytäminen neuvotteluprosessin aikana on tietenkin joskus vaikeaa: osapuolet ovat usein hyvin erilaisia – pieniä sissiryhmiä, hallituksia ja niin edelleen. Täydelliseen tasapainoon ei kuitenkaan edes pidä pyrkiä, sillä jos tasapainoa pyrkii luomaan keinotekoisesti, ei saada mitään aikaiseksi. Neuvottelijan täytyy löytää ratkaisu, joka on oikeudenmukainen molemmille osapuolille niiden välisistä voimasuhteista riippumatta.

UP: Mikä on sellainen mahdollinen tapahtuma tai kehityskulku maailmanpolitiikassa, josta olet erityisen huolissasi ja tai johon erityisesti panet toivosi?

MA: Israelin ja Palestiinan välinen kriisi on monessa mielessä keskeinen kysymys. Olen sitä mieltä, että jokainen kriisi voidaan ratkaista, mutta se edellyttää, että tehdään yhteistyötä kaikkien kriisin osallisten kanssa. Ei Hamasta voida sulkea ulos prosessista, koska ilman sitä ei voida saada aikaan pysyvää ratkaisua konfliktiin. Muut ratkaisut ovat vain ajanpeluuta. Järjestö tietää kyllä itsekin, mitä sen pitää tehdä, mutta eihän kukaan lähde pelipöytään ja paljasta heti, että minulla on neljä ässää hihassa.

Yhdysvaltalainen ImagineNations-järjestö on kiinnittänyt huomiota maailman kasvavaan työttömien nuorten joukkoon. Vuoteen 2015 mennessä alle 25-vuotiaita nuoria pyrkii työmarkkinoille 1,2 miljardia, lähinnä Afrikassa, Aasiassa ja Balkanilla. Perinteisin keinoin pystytään tarjoamaan töitä vain 300 miljoonalle.

Jos emme pysty järjestämään tälle lähes miljardille nuorelle minkäänlaista toimeentuloa tai toivoa, niin mitä sitten tapahtuu? Jos terrorismille otollinen pohja jostain syntyy, niin tästä.

Martti Ahtisaari

 Syntynyt Viipurissa 1937

Kunniatohtorin arvonimiä muun muassaYhdysvalloista, Suomesta, Argentiinasta, Venäjältä ja Thaimaasta

Työskennellyt muun muassa kansakoulunopettajana Oulussa, ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla, suurlähettiläänä Tansaniassa, Sambiassa, Somaliassa ja Mosambikissa sekä ulkoasiainneuvoksena ja valtiosihteerinä

YK:n apulaispääsihteeri ja alipääsihteeri 1977–1983

Namibian kunniakansalaisuus 1992

Suomen tasavallan presidentti 1994–2000

Rauhanneuvottelijana Pohjois-Irlannissa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Indonesian Acehissa, YK:n erityislähettiläs
Kosovossa

Mukana Elcoteqin hallituksessa

Nobelin rauhanpalkinto 2008

Mikä CMI?

Crisis Management Initiative (CMI) on itsenäinen, voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on edistää kestävää turvallisuutta maailmassa. CMI työskentelee kansainvälisen yhteisön kriisinhallinta- ja konfliktinratkaisukyvyn parantamiseksi.

Järjestön toiminta jakautuu kriisinhallinta- ja konfliktinratkaisuohjelmaan sekä nopean toiminnan Martti Ahtisaari Rapid Reaction Facilityyn. CMI:n toimistoissa Helsingissä ja Brysselissä työskentelee yhteensä 15 henkeä.

CMI:n toimintaa rahoittavat eri maiden hallitukset sekä eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset säätiöt ja yritykset.

Lisää aiheesta:

Rauhansovittelijan teesit (UP 1/08)