Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Aasian jätit ystävystyvät

Intian ja Kiinan mielipiteet tulee ottaa tosissaan, jos ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit ongelmat halutaan ratkaista. Tätä mieltä on rauhantutkija Ramesh Thakur, jonka mukaan Intialla on ratkaiseva rooli lähialueidensa konfliktien selvittämisessä.

kuva Matti Remes

Intian odotetaan tulevina vuosina haastavan Kiinan ykkösaseman Aasian talousveturina. Kilpailu ulkomaisten investoijien huomiosta ja vientimarkkinoista ei ole kuitenkaan aiheuttanut suuria poliittisia jännitteitä, sanoo intialaissyntyinen rauhantutkija Ramesh Thakur. ”Päinvastoin, Intia ja Kiina ovat löytäneet yhteisen sävelen monissa kansainvälisissä kysymyksissä.”

Thakur muistuttaa, että monilla neuvottelufoorumeilla Aasian suurvallat ovat nousseet viime vuosina ajamaan yhdessä kehitysmaiden asiaa. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa Intialla ja Kiinalla on yhdessä Brasilian kanssa ratkaiseva rooli, jos läntiset teollisuusmaat haluavat päästä kehitysmaiden kanssa päätökseen niin sanotun Dohan-kierroksen. ”Yhtään globaalia ongelmaa ei voida enää ratkaista ilman Intian ja Kiinan myötävaikutusta. Hyvä esimerkki on ilmastonmuutoksen hillitseminen.”

Thakurin mielestä tärkein foorumi Intian ja Kiinan painoarvon kasvattamiseksi on YK. Kiina on maailmanjärjestössä turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, mutta muut esitykset suurten kehitysmaiden vaikutusvallan kasvattamiseksi eivät ole edenneet. ”YK:n on muututtava. Vai voisitteko te Suomessa elää pelisäännöillä, jotka laadittiin vuonna 1945”, Thakur kysyy.

Rauhantutkija ei sen sijaan kannata läntisten teollisuusmaiden ja Venäjän muodostaman G8-ryhmän laajentamista Intialla ja Kiinalla. ”Uudet maat eivät tuntisi olevansa tasavertaisia jäseniä, vaan ne pitäisivät itseään valmiiksi katettuun pöytään kutsuttuina vieraina.”

Thakurin mukaan myös uudet keskustelufoorumit voisivat tulla kyseeseen. Kanadan entisen valtiovarain- ja pääministerin Paul Martinin alullepanema G20-ryhmä, johon G8-maiden lisäksi kuuluvat suurimmat kehittyvät taloudet, on hyvä esimerkki uudenlaisen yhteistyön mahdollisuudesta. ”Foorumi voi olla myös epävirallinen. Pääasia on, että osallistujat istuvat pöydässä tasavertaisina.”

Yhteisistä globaaleista intresseistä huolimatta Intian ja Kiinan rajakiistoja ei ole vielä täysin sovittu. Vuonna 1962 maiden välillä syttyi lyhyt aseellinen selkkaus, mutta yksittäisiä rajaloukkauksia lukuun ottamatta jännitys Himalajan vuoristoseudulla on lientynyt viime vuosina.

Jännitteet kasvussa

Etelä-Aasiassa 58-vuotias Thakur toimii tätä nykyä YK:n yliopiston UNUn vararehtorina. Hän on opiskellut Kalkutan yliopistossa ja asunut viime vuodet Kanadassa.

Huhtikuussa Thakur vieraili Suomessa puhumassa CMI:n (Crisis Management Initiative) seminaarissa. Eteläisen Aasian tapahtumia Thakur seuraa yhä tiiviisti.

Rauhantutkija on huolissaan viime kuukausien kehityksestä, sillä monissa jo ennestään räjähdysherkissä maissa jännitteet ovat hänen mukaansa kasvussa. ”Melkein kaikkiIntian naapurit ovat heikkoja, sisäisten konfliktien repimiä valtioita. Tämä on eteläisen Aasian turvallisuutta horjuttava asia.”

Yhteistä nimittäjää konflikteille ei Thakurin mielestä ole. Alue on etnisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti kirjava. Sri Lankaa on repinyt pitkä kiista saarivaltion singaleesi- ja tamiliväestön kesken, Pakistanissa keskushallitusta vastustavat useat vähemmistökansallisuudet ja Nepalissa kuningashuoneen johtamaa hallitusta vastaan nousi puolestaan marxilainen kapinallisliike.

Myös Intiaa ovat 60-vuotisen itsenäisyyden aikana koetelleet monet jännitteet, joista erityisesti hindu- ja muslimiväestön väliset kahnaukset ovat välillä yltyneet verisiksi yhteenotoiksi.

”Vaarana on, että Intia jakautuu kastien ja uskontojen kesken osiin, kuten kävi aikanaan Libanonissa. Koskaan itsenäistymisen jälkeen Intia ei ole ollut yhtä jakautunut kuin nyt”, Thakur suhteuttaa.

Riskeistä huolimatta Thakur uskoo Intian pysyvän kasassa. Ongelmia ja jännitteitä maassa on ollut aina, hän huomauttaa. Rauhantutkijan tavoin myös naapurimaiden kannattaa olla toiveikkaita Intian vakauden säilymisestä.

”Jos Intia repeää, romahtavat myös alueen muut valtiot. Riippuvuussuhde toimii myös päinvastaiseen suuntaan. Jos Intia kukoistaa, se tietää menestystä muillekin alueen maille.”

Thakurin mukaan Intia on viime vuodet yrittänyt auttaa naapurimaitaan selvittämään konfliktejaan. Hän pitää kulissien takana tapahtuvaa välitystyötä arvokkaana. ”Intialla on erittäin tärkeä tehtävä olla mukana ratkomassa naapurimaiden ongelmia.”

Toisaalta suurvallan puuttuminen naapurivaltioiden sisäisiin asioihin voi olla myös arka asia. Intian pääministeri Rajiv Gandhi sai maksaa hengellään päätöksestään, jonka mukaan intialaisia joukkoja lähetettiin rauhoittamaan Sri Lankan sisällissotaa. Tamilitiikerien LTTE:n itsemurhaterroristi surmasi vaalikampanjaa käyneen Gandhin vuonna 1991.

Byrokratia jarruttaa kauppaa

Thakur on tyytyväinen siihen, että Intian ja Pakistanin väliset jännitteet ovat viime vuosina hieman lientyneet. Useita rajakonflikteja käyneiden maiden välit ovat kuitenkin yhä kireät. Kahden ydinasevaltion kiista Kashmirin jakamisesta on edelleen ratkaisematta.

”Taloudellisen kanssakäymisen lisääntyminen lieventäisi jännitteitä, mutta käytännössä kaupan tiellä on paljon esteitä. Vientiä ja tuontia naapurimaista hidastavat lukematon määrä byrokraattisia säännöksiä.”

Maailmanpankin mukaan alueellinen kauppa Etelä-Aasian maiden välillä on vain noin kaksi prosenttia alueen valtioiden yhteenlasketusta kansantulosta. Itäisessä Aasiassa vastaava luku on 20 prosenttia. Etelä-Aasian valtioilla on yhteistyöjärjestö SAARC, mutta sen toiminta on ollut lamaantunut muun muassa Intian ja Pakistanin kiistojen takia.Maailmanpankki arvioi, että Intian ja Pakistanin keskinäinen ulkomaankauppa on noin miljardi dollaria. Virallisista tilastoista asiaa ei kuitenkaan voi suoraan nähdä, sillä suuri osa tavaroista kulkee Dubain kaltaisten kauttakulkupaikkojen kautta. Maailmanpankki uskoo, että rajojen avautuminen voisi kuitenkin moninkertaistaa kaupan.

Thakur kannattaa Intian pääministerin Manmohan Singhin tavoitetta purkaa yksipuolisesti tulleja SAARC:n muiden jäsenmaiden tuonnilta. Myös energia-alan yhteistyö on todennäköisesti välttämätöntä tulevaisuudessa, jos alueen maat aikovat pitää kiinni kasvutavoitteistaan.

”Ylipäätään heikko infrastruktuuri on Intian ja muiden alueen valtioiden kehityksen pullonkaula. Uusiin teihin ja tietoliikenneyhteyksiin on investoitava rajusti lisää, jos nykyinen kasvuvauhti aiotaan säilyttää.”

Intia on eteläisen Aasian mahtivaltio myös taloudellisesti, sillä se muodostaa 75 prosenttia alueen kansantulosta. Thakurin mukaan suotuisaa talouskehitystä varjostaa maan poliittinen epävakaus.

”Singh haluaisi jatkaa talousuudistuksia ja tehdä ulkomaisten yritysten toiminnan Intiassa entistä helpommaksi. Hänen keskushallituksensa on kuitenkin heikko. Kongressipuolueen hallituskoalitio joutuu hakemaan tarvittavan tukensa vasemmistopuolueilta, jotka vastustavat monia uudistuksia.”