Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kuluttaja, älä syyllisty

Hanna Nikkanen

Kuluttajina me teemme yhtenään valintoja, jotka sotivat ääneen lausumiamme arvoja vastaan, kirjoittaa vapaa toimittaja ja tietokirjailija Hanna Nikkanen.

Yritykset tekevät sellaisia tuotteita, joita kuluttajat haluavat”, sanoo elektroniikkavalmistaja.

”Puhelimia tehdään hikipajoissa niin kauan kuin kuluttajat ostavat niitä”, me sanomme itsellemme.

”Brändit eivät ohjaa kuluttajia, kuluttajat ohjaavat brän­dejä”, sanoo The Economist.

Kuluttajina me teemme yhtenään valintoja, jotka sotivat ääneen lausumiamme arvoja vastaan. Yksi räikeimmistä esi­merkeistä on Apple. Koulutettujen, tiedostavien kansalaisten suosikkiyhtiö on vuosikausien ajan suhtautunut kysymyksiin tehtaiden työoloista, raaka-aineketjusta ja tuotannon ympäris­tövaikutuksista selvästi kilpailijoitaan ylimielisemmin.

Kun taiwanilaisen Foxconn-yhtiön tehtailta alkoi vuonna 2012 kuulua tarinoita kohtuuttoman pitkistä työpäivistä ja työntekijöiden itsemurhista, Nokia ja Foxconnin muut suuret asiakkaat lupasivat selvityksiä. Apple vaikeni, mutta sen asiakkaiden uskollisuus ei horjunut.

Olen itsekin osallistunut Apple-käyttäjien syyllistämiseen siinä toivossa, että käyttäjien pariin kylvetty epäilyksen siemen saisi yhtiön pehmentämään linjaansa edes vähän. Ehkä tämä on toiminut: ainakin Apple on aivan hiljattain luvannut avata tehtaidensa ovia tarkastajille.

Olen myös kokenut syyllisyyttä omasta iPhonestani. Kun puhelin tänä keväänä hajosi, huokaisin helpotuksesta ja ostin toisen valmistajan puhelimen. Nyt huomaan muuttuneeni sal­livammaksi muiden omenakäyttäjien suhteen.

·

Tiedostavan kuluttamisen nousu alkoi joskus niihin aikoihin, kun Nestléä boikotoivista 1980-luvun nuorista kasvoi palkan­saajia, joille kulutus on sekä identiteetin rakennuspalikka että tuskaisen itsetutkiskelun aihe. Meitä kannustettiin tekemään kananmunien ja kahvipakettien kokoisia oikeita valintoja, ja mehän teimme. Reilun kaupan merkki otettiin Suomessa käyt­töön vuonna 1999; nyt suomalaiset ovat maailman neljänneksi ahkerimpia reilun kaupan tukijoita.

Ennen pitkää ilmiö laajeni uskoksi siihen, että kuluttaja ei ainoastaan voi vaikuttaa tuotannon epäkohtiin, kuluttajan pi­tää tehdä niin. ”Mitä minä tavallisena kuluttajana voin tehdä”, alkoivat toimittajat kysyä haastateltaviltaan aina, kun puhuttiin epäoikeudenmukaisuudesta, ikään kuin muita vaikutuskeinoja ei ikinä olisi ollutkaan.

Mutta mitä voi tavallinen kuluttaja tehdä kuullessaan, että puhelimen kondensaattoreissa on koltaania, jonka on louhi­nut kongolaisen sotaherran orjuuttama orpo? Jos löytäisim­mekin reiluimman mahdollisen kondensaattorin, jäljellä olisi vielä 1 500 muuta komponenttia, joiden reiluudesta tavallisella kuluttajalla pitäisi muka olla mielipide.

Valistuneinkaan meistä ei voi tehdä vedenpitävää eettistä valintaa kahden puhelimen välillä. Silti meille jatkuvasti vihja­taan, että niin pitäisi tehdä. Seuraa syyllisyys, jota on mahdoton sammuttaa. Jatkuva moraalinen dissonanssi – huoli vääristä valinnoista, vaikka oikeita valintoja ei ole tarjolla – vie energiaa ja rapauttaa uskoamme itseemme hyvinä, oikeudenmukaisina ihmisinä.

Puhelinsyyllisyydestä kärsiessäni ajattelin, että tiedostavien kuluttajien Apple-tietokoneet ja -puhelimet ovat merkki teko­pyhyydestä. Ehkä ne sen sijaan kertovatkin terveestä vastarin­nasta tilanteessa, jossa kuluttajia vaaditaan vastuuseen asioista, joihin kuluttaja ei mitenkään voi vaikuttaa.

Valinnat, joita pystymme tekemään kaupan hedelmähyl­lyllä, eivät ole toistettavissa tietokonekaupassa. Johonkin on vedettävä raja. Sen toisella puolella tuotteet ovat niin moni­mutkaisia, että niiden tuotantoketjua on säädeltävä laeilla, ei hyvällä tahdolla.

Jos kongolaisia kaivostyöläisiä orjuutetaan, päätöksestä vastaavat kaivosten omistajat, lukuisat alihankkijat ja viime kädessä puhelimen valmistava yritys. Kysymykset kaivosoloista tulee ohjata niille, ei kuluttajille.

Me lannistumme, jos emme piirrä kuluttajan moraalisel­le vastuulle kohtuullisia rajoja. Lopulta menetämme tyystin uskomme kuluttajan vaikutusmah­dollisuuksiin silloinkin, kun mah­dollisuuksia todella olisi – silloin, kun valinnat ovat aterian tai puu­villapaidan kokoisia.

 
Ulkopolitiikka 2/2012

Ilmastopolitiikan B-suunnitelma

Antti Kivimäki

Yhden edistys, toisen taantumus

Antti Kivimäki

Ovatko ilmastoneuvottelut epäonnistuneet?

Antto Vihma

Espanja muutosten edessä

Teemu Sinkkonen

Euroopan unionin arkkitehti

Joonas Pörsti/UP

Slummien selviytyjät

Niina Oisalo

Vaihtuuko maailmanpoliisi?

Joonas Pörsti/UP

Miksi Maailmanpankin pääjohtaja on valittava Yhdysvalloista?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Yhteisen planeetan jakajat

Teija Tiilikainen

Tilastovelho

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Äly hoi

Joonas Pörsti/UP

Tarinatekniikoilla vihollista päin

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Nuori ja levoton

Juha Mäkinen/UP

Sitoumukset elintason mukaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puhtaan veden kysyntä kasvaa

Lauri Seppälä

Ei vain leivästä

Juha Mäkinen/UP

Kuluttaja, älä syyllisty

Hanna Nikkanen

EU pelkää kansan valtaa naapurustossaan

Kristi Raik

Kärki edellä

Kaisa Korhonen

Islanti vuonna nolla

Hanna Nikkanen

Islannin ja Wikileaksin romanssi uudisti medialait

Hanna Nikkanen

Myanmar avaa oviaan kurinalaisesti

Bart Gaens

Hollanden taikasana

Raine Tiessalo

Turvaneuvosto terästi otettaan

Janne Taalas

Alueelliset mahdit vastakkain

Joonas Pörsti/UP

Eurooppa maksaa virheistään

Pekka Vahvanen

Finanssikriisi rahapelurin silmin

Henri Purje

Kylmän sodan oppi-isästä tuli toisinajattelija

Kari Möttölä

Saksan vasemmisto etsii suuntaa

Yrjö Lautela

Jännitettä Vapautuksen aukiolla

Sanna Negus

Ministeri kuin luonnonvoima

Juha Mäkinen/UP

Radion sinfoniaorkesterin lippujen voittajat on arvottu

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Maailman suurimmat johtajat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Aavikon omistajat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvat ja kartta Tuomas Kortteinen/UP