Kirjatutka: Missä ovat naiset?

Johanna Kantola & Johanna Valenius (toim.): Toinen maailmanpolitiikka – 10 käsitettä feministiseen kansainvälisten suhteiden tutkimukseen. Vastapaino 2007, 342 s.

Mari Luomi

Kansainvälisen politiikan opiskelijat ovat Suomessa nykyään enimmäkseen naisia, mutta heitä opettavat ja alaa tutkivat enimmäkseen miehet. Samoin maailman ulko- ja talouspoliittiset eliitit ja hyvä veli -verkostot koostuvat pääosin miehistä, he aloittavat sodat ja taistelevat niissä. Kirjassa Toinen maailmanpolitiikka yksitoista suomalaista eri tieteenaloja edustavaa naistutkijaa kysyy kukin vuorollaan: missä ovat naiset kansainvälisissä suhteissa?

Johanna Kantolan ja Johanna Valeniuksen toimittama artikkelikokoelma on ensimmäinen suomenkielinen oppikirja feministisen kansainvälisten suhteiden tutkimuksen alalta. Siinä naistutkimuksen näkökulma on käännetty päälaelleen: alan feministisiä teorioita ja kritiikkiä esitellään kansainvälisten suhteiden peruskäsitteiden ja näkökulmien kautta. Kirjassa analysoidaan muun muassa valtiota, turvallisuutta, kehitystä, nationalismia ja postkolonialismia.

Kirjoittajat korostavat kansainvälisen politiikan ja sen diskurssin maskuliinisuutta ja nostavat esiin vastakkainasetteluja sekä kansainvälisessä politiikassa toistuvia asetelmia. Feministisen tutkimuksen mukaan alan käsitteetkin, kuten suvereniteetti, sota ja autonomia, ovat luonteeltaan miehisiä tai rakentuvat maskuliiniselle normille.

Naiset esiintyvät kansainvälisissä suhteissa perinteisesti yksityisessä elämänpiirissä: kotiapulaisina, prostituoituina, vaatetehtaissa tai diplomaattien vaimoina. Mediassa heidät kuvataan sotien uhreina, kehitysyhteistyön kohteina tai muuten vain suojeltavina. Naiset ovat siis osa maailmanpolitiikkaa, mutta kuten Kantola ja Valenius kirjoittavat, heitä ja maailmanpolitiikan sukupuolittuneita käytäntöjä ei vain nähdä tai nosteta analyysin kohteeksi.

Feministiseen tutkimukseen sisäänrakennettu (itse)kritiikki heijastuu Toisen maailmanpolitiikan rakenteessa: Aluksi analysoidaan valtavirtatutkimuksen maskuliinisia näkemyksiä, tämän jälkeen esitellään niiden feministinen kritiikki. Lopuksi kirjoittajat pohtivat alan tulevaisuuden haasteita omien käsitteidensä kautta.

Toisena kirjaa jäsentävänä tasona ovat feministisen tutkimuksen niin kutsutut sukupolvet eli poliittisen teorian kolme vaihetta, jotka ovat syntyneet osittain edeltäjiensä kritiikkinä: klassisten teoreetikkojen kritiikki, teorian rajojen laajentaminen sekä viimeisenä vaiheena politiikan ja sukupuolen merkitysten purkaminen.

Kirjaan valikoidut käsitteet puolustavat paikkaansa, mutta sekä politiikan- että feministisen tutkimuksen keskeisimpiin käsitteisiin lukeutuvan ”vallan” esittelyn rajaaminen yhteen sivuun jää ihmetyttämään.

Kansainvälisiin suhteisiin perehtyneille Toinen maailmanpolitiikka tarjoaa tahtoen tai tahtomattaan nimensä mukaisesti beauvoirilaisen ”toisen”, eli valtavirtatutkimuksesta poikkeavan ja sitä peilaavan näkökulman. Silti, vaikka feministinen tutkimus joutuu usein perustelemaan olemassaoloaan, tämän kirjan ei tarvitse.

Kirjoittajat onnistuvat tuomaan naiset ja miehet, eli ihmiset, edelleen niin valtiokeskeiseen kansainväliseen politiikkaan. He myös antavat vahvalla emansipatorisella paatoksella ryyditetyn kylmän kylvyn kaikille pohjoismaiseen tasa-arvouskoon tuudittautuneille.

Kirjan suurimpia ansioita ovat sen suomenkielisyys ja pohjoismaalaisen näkökulman esiintuominen. Yliopistojen rahoitusongelmien jatkuessa jäänee toiveen tasolle, että sitä käytettäisiin laajemmin opetuksessa – eikä pelkästään ”lue-toista-unohda”-kirjatenttien materiaalina.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää