Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Islannin ja Wikileaksin romanssi uudisti medialait

”Pienessä maassa syntyy helposti kaveriverkostoja”, kansanedustaja Birgitta Jónsdóttir sanoo. ”Tietovuotoja tarvitaan, koska mikään muukaan ei takaa läpinäkyvyyttä maassa, jossa kaikki tuntevat kaikki.”

Elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2009 Islannin yleisradioyhtiö RÚV:n uutisankkuri valmistautui kertomaan Kaupthing-pankin sisältä tulleesta asiakirjavuodosta. Viisi minuuttia ennen uutislähetyksen alkua kanavan johdolle toimitettiin oikeuden määräys, joka kielsi asian käsittelemisen. Uusi, kansallistettu Kaupthing oli onnistunut saamaan oikeudelta ennakkosensuuripäätöksen.

Tietovuoto sisälsi lainakirjan, joka puhui karua kieltä siitä, miten holtittomasti pankit olivat lainanneet rahaa omien johtajiensa tyhjää täynnä oleviin bisneksiin. RÚV:n toimitus ei halunnut päästää vuoden suurinta uutista ohi. Lopulta toimittajat tekivät hätäratkaisun. Studio hiljeni ja ruutuun ilmaantui kymmeneksi sekunniksi vuotosivusto Wikileaksin osoite. Seuraavien minuuttien aikana kymmenettuhannet islantilaiset latasivat Wikileaksin sivulta Kaupthingin lainakirjan, josta RÚV ei saanut puhua.

Pian Kaupthing-vuodon jälkeen Wikileaksin kiistelty johtohahmo Julian Assange saapui Islantiin. Australialainen vietti pitkiä aikoja seuraavasta talvesta Reykjavikissa, ja juuri siellä hän ilmeisesti otti vastaan Irakista vuodetut Yhdysvaltain lähetystösähkeet, jotka kuohuttivat maailmaa syksyllä 2010. Birgitta Jónsdóttir mainitaan bagdadilaista ilmaiskua kuvaavan Collateral Murder -videon lopputeksteissä tuottajana.

Jónsdóttir ei enää ole yhteydessä entiseen yhteistyökumppaniinsa Julian Assangeen. Kaupthingin tietovuodosta alkanut Islannin ja Wikileaksin romanssi on viilennyt. Yhteistyöstä syntyi kuitenkin lakikokoelma IMMI, Icelandic Modern Media Initiative, jonka tavoitteena on tehdä Islannista eräänlainen sananvapauden turvasatama ja houkutella maahan samalla ulkomaisia teknologiayrityksiä.

Toteutuessaan IMMI vahvistaa toimittajien lähdesuojaa, nostaa kunnianloukkauksen syytekynnystä, laajentaa julkisuuslakia ja suojelee verkossa toimivia yrityksiä syytteiltä, jotka liittyvät yritysten asiakkaiden julkaisemaan sisältöön. Syytesuojapykälät yhdistettyinä Islannin halpaan energiaan ja viileään ilmastoon kiinnostanevat Googlen kaltaisia yrityksiä, jotka etsivät paikkoja jättimäisille palvelinkeskuksilleen.

Jónsdóttirilla on ollut kiire ajaa hanke läpi. Kriisistä seurannut poliittinen liike-energia ei jatku ikuisesti: islantilaisten moraalinen krapula näyttää olevan jo laantumassa, lopapeysa-puseroiden myynti laskee eikä Jónsdottiria välttämättä valita ensi vuoden parlamenttivaaleissa toiselle kaudelle. Toistaiseksi IMMI on kuitenkin myötätuulessa, ja ainakin puolet laeista hyväksyttäneen vuoden 2012 aikana.

Jopa EU-parlamentti kehaisi Islannin jäsenyysneuvotteluihin liittyvässä päätöslauselmassaan IMMI:ä, vaikka uudistus uhmaa muun muassa unionin teletunnistetietojen säilyttämistä koskevia direktiivejä. Unioni vaatii jäsenmaiden teleyhtiöitä ja internetpalveluntarjoajia säilyttämään tunnistetietoja asiakkaidensa viestinnästä – esimerkiksi puheluiden, tekstiviestien ja sähköpostien ajankohtaa ja IP-osoitetta – vähintään kuuden kuukauden ajan. IMMI:n ansiosta säilytysvelvoitteen on määrä lyhentyä ja mahdollisesti kaventua.

Jónsdottir toivoo lakien parantavan samalla islantilaisen talousjournalismin tasoa ja ehkäisevän siten uusien kuplien muodostumista.

”Jos meillä olisi ollut IMMI aikaisemmin, moni meidän parhaista toimittajistamme ei olisi nyt tilanteessa, jossa heidän kaikki aikansa kuluu oikeussaleissa taisteluun erilaisia vaientamisyrityksiä vastaan”, Jónsdóttir sanoo.

”Niin kauan kun heillä on keskeneräisiä oikeusjuttuja, heidän aikansa kuluu puolustautumiseen eivätkä he tee työtään.”