Finanssikriisi rahapelurin silmin

Satyajit Das: Extreme Money. The Masters of the Universe and the Cult of Risk. Financial Times Prentice Hall 2011, 480 s.

Henri Purje

Satyajit Das on asettanut itselleen lähes mahdottoman tavoitteen. Hän pyrkii selittämään yhdessä kirjassa kaikki oleelliset talousteorian, talouspolitiikan ja rahoitustoiminnan muutokset 1900-luvun alun suuresta lamasta nykypäivään.

Satyajit Das on asettanut itselleen lä­hes mahdottoman tavoitteen.

Hän pyrkii selittämään yhdessä kirjassa kaikki oleelliset talousteorian, talouspolitiikan ja rahoitustoiminnan muutokset 1900-luvun alun suuresta lamasta nykypäivään – ja vieläpä kan­santajuisesti.

Tähän Dasilla on varsin poikkeuk­selliset valmiudet. Hän on paitsi erit­täin laajasti lukenut ja sujuvakynäinen kirjoittaja, myös yli 30 vuotta globaa­lia rahoitustoimintaa avainpaikoilla harjoittanut sisäpiiriläinen, joka tuntee rahamarkkinat, johdannaiset ja riskin­hallintamenetelmät läpikotaisin.

Kenties vielä poikkeuksellisempaa on Dasin suorasukaisuus. Hän ei kau­nistele tai pidättele, vaan puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja paljastavien esimerkkienkautta. Tämän ansiosta Extreme Moneya lukee kirjan teknises­tä aihepiiristä huolimatta paikoin kuin oivilla henkilöhahmoilla ja juonenkään­teillä siunattua romaania.

Henkilögalleria kattaa jokaisen mer­kittävän talousteoreetikon Adam Smit­histä Hyman Minskyyn ja kaikki kes­keiset päätöksentekijät Franklin Delano Rooseveltista Wen Jiabaoon. Tutuksi tu­levat myös Lafferin käyrä, CAPM-malli, moderni portfolioteoria, Black-Scholes-optiomalli sekä lukemattomat muut ra­hoitustoimintaa muovanneet ajatukset.

Valtaosa kirjasta käsittelee 1970- luvun jälkeen kiihtynyttä talouden fi­nansialisaatiota eli rahoitussektorin merkityksen ja koon valtaisaa paisumista reaalitalouteen nähden, yksityisen velan jättimäistä kasvua ja mielikuvituksellis­ten finanssi-innovaatioiden esiinmarssia.

Muutos on ollut todella raju. Kun vielä neljäkymmentä vuotta sitten reaali­talous ja finanssisektori kulkivat suunnil­leen käsi kädessä, rahoitusvarallisuuden määrä on tätä nykyä 15–20-kertainen bruttokansantuotteeseen nähden. Niin sanotuissa kehittyneissä talouksissa fi­nanssitransaktioiden arvo on jopa yli sata kertaa bruttokansantuotetta suu­rempi.

Samalla kun rahoitussektorin koko ja merkitys on kasvanut, finanssitoimintaa ohjanneet teoriat ovat erkaantuneet yhä kauemmas todellisuudesta. Äärimmäisen monimutkaiset matemaattiset kaavat ovat nousseet hallitsevaan asemaan.

Kuvaava on uusklassisen taloustie­teen suurmiehen Milton Friedmanin lausunto Harry Markowitzin väitöskir­jasta, joka esitteli sittemmin suosituksi tulleen tavan arvioida sijoitussalkun riskiä ja tuotto-odotuksia: ”Tämä ei ole matematiikkaa, ei taloustiedettä, ei edes taloushallintoa.”

Paljastavat sitaatit ja hämmästyttävät käytännön esimerkit ovatkin kirjan eh­doton vahvuus. Toisaalta Dasin poukkoi­leva tapa yhdistellä lainauksia 1600-lu­vun filosofiasta, punkbändi Ramonesilta, keskuspankkiiri Alan Greenspanilta ja baseball-pelaaja Yogi Berralta on toisi­naan turhankin luova.

Kirjan oleellisin viesti on, että turbo­ahdettu, sääntelystä vapautettu, raskaasti velkavivutettu ja todellisuudelle vieraa­seen algebraan, järjettömiin johdannais­järjestelyihin sekä finanssisisäpiiriläisten ylivaltaan perustuva talousjärjestelmä on paitsi kestämätön myös yhteiskunnalli­sesti haitallinen.

”Alkemian tavoin pääomasijoituk­set, arvopaperistaminen, johdannaiset ja hedgerahastot lupasivat satumaista rikkautta. Todellisuudessa ne olivat vain naamioitua velkaa tai vaikeaselkoisia ris­kijärjestelyitä, jotka huijasivat asiakkaita ja lopulta finanssimiehiä itseäänkin.”

Sama viesti on toki kuultu monta kertaa viime vuosien aikana. Harva, jos kukaan, on kuitenkaan pystynyt kuvaa­maan ”rahoitusalkemian” mekanismeja yhtä kattavasti ja kiehtovasti kuin Das.

Joskus mahdottoman tavoittelemi­nen kannattaa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää