Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Voimanainen Venäjän valtaa vastaan

Teksti ja kuvat Veera Laine

Venäjän kuuluisin ympäristöaktivisti, Himkin metsäliikkeen johtaja Jevgenia Tširikova pitää tiivistä yhteyttä maansa muihin oppositiojohtajiin. Puoluetoiminta ei silti houkuttele häntä Venäjällä.

Jevgenia Tširikova hauduttaa teetä itse keräämistään mintunlehdistä, tarjoaa sen kanssa rahkapiirakoita ja muistaa välillä puhaltaa tyttärensä sormea, johon aamulla on pistänyt ampiainen. Appiukon rakentaman hirsitalon ikkunalaudalla Moskovan Himkissä latautuu älypuhe­lin, joka soi kymmenen minuutin välein.

35-vuotias moskovalainen kahden lapsen äiti on myös Venäjän kuuluisin ympäristöaktivisti, joka on tullut tunne­tuksi Himkin metsäkiistassa. Älypuhe­limellaan Tširikova pitää yhteyttä mui­hin aktivisteihin ja muun muassa kertoo Twitterissä 30 000 seuraajalleen, miten saapua seuraavaan Himkin metsässä jär­jestettävään kansalaisfoorumiin.

”Koen, että prioriteettini on taistelu ekologian puolesta, ei niinkään oppo­sitiotaistelu. Olisin luonnonsuojelija, vaikka asuisin missä tahansa muualla – globaalin ilmastokriisin kannalta on yh­dentekevää, kuka istuu Kremlissä. Mut­ta valtapuolue hyväksikäyttää törkeästi maamme luonnonvaroja, ja me yritämme estää sen. Se asettaa ympäristöliikkeen oppositioon.”

Ekooborona-nimen alle järjestäyty­neillä metsän suojelijoilla on vastassaan sekä Vladimir Putinin hallinto ja sen solmimat kumppanuussopimukset että eurooppalainen raha. Ranskalainen ra­kennusalan suuryritys Vinci on päävas­tuussa Himkin metsän läpi vedettävästä Pietarin–Moskovan valtatieprojektista. Venäläiset ympäristöaktivistit kokevat erityisen loukkaavana sen, että länsimai­nen yritys katsoo läpi sormien metsäkiis­taan liittyvää väkivaltaa ja pidätyksiä.

”En pidä ajatuksesta, että suuret länsimaiset yritykset veljeilevät valta­puolueemme kanssa.” ”En pidä ajatuksesta, että suuret länsimaiset yritykset veljeilevät valta­puolueemme kanssa. Tämä kehitys on kuitenkin vahvistumassa. Yritämme toi­mia niin, että epärehellisten poliitikko­jen suojeleminen ei enää olisi yrityksille hyödyllistä.”

Käytännössä kansainvälisten suuryri­tysten vastustaminen edellyttää laajoja verkostoja. Kesäkuussa 2012 Tširikova osallistui EU-parlamentin ympäristöva­liokunnan tilaisuuteen, jonka tavoitteena oli painostaa Vinci vetäytymään hank­keesta. Vaikka EU-parlamentin tapaa­minen ei ole vielä poikinut käytännön saavutuksia, jo tietoisuuden lisääminen on aktivisteille tärkeää.

Tširikova kiittää europarlamentin tilaisuudesta Satu Hassia (vihr.). ”Ilman häntä emme olisi mitenkään saaneet hankkeelle julkisuutta. Olin yllättynyt siitä, miten nopeasti kaikki järjestyi.”

Pietarista Moskovaan rakennettava valtatie ei ole toki ainoa projekti, jossa suuryritysten rahat ja vallanpitäjien int­ressit ovat kietoutuneet yhteen. Vuoden 2014 talviolympialaisiin valmistuvassa Sotšissa on raportoitu vastaavanlaisista ympäristöongelmista.

Tširikovan ystävä, aktivisti Suren Ga­zarjan asuu Krasnodarin maakunnassa Etelä-Venäjällä. Hän seuraa aktiivisesti Sotšin olympiakylän rakentamista ja yrit­tää nostaa julkisuuteen paikallisjohdon hämäriä tonttibisneksiä. Keväällä 2012 Gazarjan sai syytteen ja lopulta viiden vuoden vankilatuomion huliganismista: hän oli oleillut kuvernöörin omistamalla maalla. Gazarjan itse vetoaa metsälakiin, jossa säädetään kansalaisten oikeudesta kulkea metsässä.

”Ihailen Surenia valtavasti. Hän sai vankilatuomion, vaikka hänelle pitäisi antaa mitali.”

Venäjän Pohjois-Karjalassa kritiik­kiä ja epäluuloja ovat herättäneet Ikean omistaman Swedwoodin laajat hakkuut aarniometsässä. Ikea vetoaa yhdysval­talaiseen Forest Stewardship Council -sertifikaattiin, mutta ympäristöaktivis­tien mielestä sertifikaatissa on vakavia puutteita.

”Himkin metsä on yksittäistapaus mutta ei suinkaan ainoa laatuaan. Ym­päristöön kohdistuvia rikoksia on pal­jon ja kaikkialla mutta niitä vastustavia ryhmiä on vähän. En haluaisi sanoa, että olemme ainoita, mutta olemme ainakin ensimmäisiä.”


Eroista huolimatta yhteen hiileen

Vaikka Tširikova ei koe itseään ensisi­jaisesti oppositioaktivistiksi, hänellä on tiiviit yhteydet muihin nykyhallintoa vas­tustaviin ryhmiin. Venäläinen oppositio ei ole yhtenäinen liike, vaan sen sisällä toimii useita ryhmiä, joiden ainoa selkeä yhteinen tavoite on nykyisen vallan vas­tustaminen.

Tširikova käyttää valtapuolue Yh­tenäisestä Venäjästä nimeä ”huijareiden ja valehtelijoiden puolue”, jonka alun perin teki tunnetuksi oppositioaktivisti ja Tširikovan ystävä Aleksei Navalnyi. Navalnyin lisäksi Tširikovan lähipiiriin kuuluvat esimerkiksi venäläisen Solidaa­risuus-liikkeen aktivisti Nikolai Ljaskin ja ympäristöaktivisti Sergei Agejev.

”Oikeastaan koko oppositio-sana on viime vuoden aikana menettänyt merki­tystään. Kaduilla ei enää osoita mieltään pelkkä oppositio vaan tavallinen kansa.””Kaduilla ei enää osoita mieltään pelkkä oppositio vaan tavallinen kansa.”

Tširikovan mukaan eri ryhmittymät kuitenkin tukevat toisiaan ja tekevät yh­teistyötä, vaikka poliittisessa painotuk­sessa olisi eroja.

Esimerkiksi punk-rukouksesta vangi­tut Pussy Riot -ryhmän naiset ovat olleet auttamassa Himkin metsäaktivisteja näi­den tapahtumien järjestelyissä. Tširikova puhuu Pussy Riotin jäsenistä ”ultralibe­raaleina”, mutta kokee heidän asiansa omakseen.

”Vaikka en suoraan tue näiden nais­ten tapaa protestoida, pidän heidän kohteluaan kohtuuttomana. Olen itse aivan tavallinen uskovainen, ja minusta vuosien vankeusrangaistus pienen lap­sen äidille on täysin moraaliton. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä uskon­tomme kanssa – ortodoksinen usko pe­rustuu anteeksiantamiselle.”

Blogissaan Tširikova on myös itse julkaissut videon, jossa hän laulaen ru­koilee Jumalanäitiä häätämään Putinin pois. Video on nauhoitettu Pussy Riot -ryhmän tukimielenosoituksessa.

Joitain vuosia sitten Tširikova itse joutui painostuksen kohteeksi, ja hänen lapsensa uhattiin ottaa huostaan. Syyksi kerrottiin lasten väkivaltainen kohtelu. Tširikova pyysi apua Internetissä, min­kä jälkeen tuttavien ja muiden aktivis­tien yhteydenotot ruuhkauttivat pai­kallisen oikeustalon. Lopulta syytteistä luovuttiin.

”En tiedä, mitä silloin olisi tapahtu­nut, ellei minulla olisi niin monia aktiivi­sia tukijoita. Selviän painostuksen kanssa vain yhdellä keinolla: en kerta kaikkiaan ajattele sitä”, Tširikova sanoo ja katsoo suoraan silmiin. On silti vaikea uskoa, että se on mahdollista.


Utopia vihreästä puolueesta

Jevgenia Tširikovan puheessa esiintyvät venäläisen opposition keskeiset nimet, ja henkilökohtaisten suhteiden lisäksi Ekooborona-liikkeellä on yhteyksiä kan­sainvälisiin ympäristöjärjestöihin. Eikö näillä voimilla olisi mahdollista toteuttaa järjestäytyneempää politiikkaa, esimer­kiksi puolueena?

”Olen sitä mieltä, että ”Puolue on ra­kenteena jo vanhanaikainen.”puolue on ra­kenteena jo vanhanaikainen. Sen tehtä­vä on markkinoida ihmisille jonkinlaisia arvojen kokonaisuuksia, eikä sellainen kiinnosta kansalaisia, jotka ovat koke­neet kommunismin. Politiikan pitäisi rakentua konkreettisille kysymyksille, joita ratkaistaan yhdessä.”

Venäjällä on viime vuoden kuluessa muutettu vaalilakia siten, että uudenpuolueen perustamista on hieman hel­potettu. Uudistukset ovat kuitenkin lähinnä kosmeettisia, sillä tosiasiassa alueellisia puolueita ei separatismin pe­lossa sallita.

Ensimmäisen kerran muutos näkyy – jos näkyy – paikallistason vaaleissa, joita pidetään lokakuussa useilla alueil­la. Aluepolitiikan muutoksia on vaikea ennustaa, mutta kovin lupaavalta ei vaikuta esimerkiksi se, että Moskovan kaupungin duumassa istuu nyt 32 Yhte­näisen Venäjän edustajaa ja 3 kommu­nistisen puolueen edustajaa.

”Paikallinen itsehallinto on erittäin tärkeää. Uskon, että paikallistasolla on mahdollista saada aikaan muutos parem­paan. Tosin en vielä tiedä, asetummeko ehdolle, kun Himkissä on seuraavan ker­ran paikallisvaalit. Ehdokkaiden pitäisi olla sellaisia, joilla olisi jo kokemusta po­liittisesta työstä. Emme voi vain napata kadulta jotakuta, joka sanoo haluavansa mukaan paikallispolitiikkaan – jo siinä vaiheessa on tiedettävä, millaisia vaati­muksia työ asettaa.”

Tširikova painottaa, että Himkin metsäaktivistit auttoivat monia jo Mos­kovan aluevaaleissa 2009. Vaalityö on tuonut kullanarvoista kokemusta. Tširikova kuitenkin antaa ymmärtää, ettei pidä puolueen kautta vaikuttamista kovin kiinnostavana.

”Ymmärrän kyllä, että Suomen kal­taisessa maassa vihreä liike on voinut järjestäytyä puolueeksi samankaltaisen yksittäisen luonnonsuojelukiistan vai­kutuksesta”, Tširikova sanoo ja viittaa 1970-luvun lopun Koijärvi-liikkeeseen.

”Mutta siitä on jo kauan, ja Suomi on täysin erilainen maa: pieni kansal­lisvaltio. Venäjä muistuttaa enemmän Kiinaa...”

 Eikö ympäristöongelmien ratkaise­minen yksi kerrallaan ole tuskastuttavan hidasta?

”Työn hitaus on vain kestettävä. Täs­sä maassa on jo kerran kokeiltu täysival­taista muutosta nopealla aikataululla, ja se päättyi vankileirien saaristoon.”

”Meidän taistelussamme on kyse ih­misten tietoisuudesta: yritämme saada heidät ymmärtämään, miten tärkeästä asiasta on kyse. Sen lisäksi heidät pitäisi vakuuttaa siitä, että asioita on mahdol­lista muuttaa.”


Toivo kuolee viimeisenä

Venäjän ympäristöaktivisteilla on suuri työ edessään. Vuonna 2012 Venäjä si­joittui viimeiselle sijalle Yalen yliopiston raportissa, jossa vertailtiin 132 maan ympäristöpolitiikkaa ja ympäristön puh­tautta (Environment Performance Index, EPI). Venäjän keskushallinto ei pidä il­mastonmuutosta tärkeänä kysymyksenä, eikä teollisuudesta syntyviä päästöjä olla valmiita rajoittamaan. Tavallinen venä­läinen kärsii ilmansaasteista, veden huo­nosta laadusta, metsäpalojen savuista ja liikennemelusta, mutta ei silti kyseen­alaista kulutusjuhlaa. Miten ympäristö­aktivisti voi olla vaipumatta epätoivoon?

”Omat lapseni ovat tärkein moti­vaationi. Haluaisin, että heillä olisi vielä tulevaisuudessa mahdollisuus nauttia luonnosta ja hengittää puhdasta ilmaa. Samaan aikaan ajattelen, että lapset ovat keino onnistua tavoitteessamme: jos kas­vatamme lapsemme kantamaan vastuuta kulutuksesta, muutos on tulevaisuudessa helpompi.”

”Kaikesta huolimatta haluan nähdä tulevaisuuden valoisana. Kuten sano­taan, toivo kuolee viimeisenä.”

Heinäkuun lopulla 2012 Aleksei Navalnyi joutui syytteeseen talousri­koksesta. Hänen väitettiin syyllistyneen puutavaran varastamiseen valtion met­säyhtiöltä vuonna 2009, kun hän toimi kuvernöörin neuvonantajana Kirovin alueella.

Aktivistit pitivät tapausta ilmeisenä poliittisena ajojahtina. Venäläinen sosi­aalinen media täyttyi viesteistä, joissa pohdittiin syytettä ja mahdollista tuo­miota. Tširikovan Twitter-sivulla järkyt­tyneet aktivistit kyselivät toisiltaan, mitä tehdä, jos Navalnyi joutuu vankilaan.

Tširikovan viestitulvaan mahtui myös yksi hyvä uutinen: nuorempi tyttö oli oppinut uimaan.

Kirjoittaja on avustaja Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-tutkimusohjelmassa.

------------------------------------------------------------------------------------------

 Jevgenia Tširikova

  •  Syntynyt vuonna 1976.
  • Asuu yrittäjäaviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa Moskovan Himkissä.
  • Alun perin yrittäjä, mutta vaikuttaa nyt päätoimisesti oppositiotoiminnassa.

------------------------------------------------------------------------------------------

Lue myös: Rahakas tieprojekti jyrää Himkin metsässä

 

 

 
Ulkopolitiikka 3/2012

Voimanainen Venäjän valtaa vastaan

Teksti ja kuvat Veera Laine

Rahakas tieprojekti jyrää Himkin metsässä

Veera Laine

Johtaja kadotti suunnan

Joonas Pörsti/UP

Mustan ja mormonin kamppailu

Joonas Pörsti/UP

Yhdysvallat vuonna 1832

Joonas Pörsti/UP

Poliittisen johtajuuden muodoista

Henri Vogt

Ukrainan valinnan hetki

Olga Shumylo-Tapiola

Planeetta kuuluu lapsillemme

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Kortteinen/UP

Hauras valtio ei hyödy interventiosta

Olli Ruohomäki

EU:ta voi auttaa vain demokratia

Yrjö Lautela

Uuden ajan johtajuus

Teija Tiilikainen

Arjen oikeuksien puolustaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vaarallinen avioliitto

Joonas Pörsti/UP

15-vuotiaana valtaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Silta yli kapean rajan

Juha Mäkinen/UP

Kompassi Kiinan johtajapeliin

Mikael Mattlin

Saksan ja Ranskan eripura on EU:lle hyväksi

Jonas Cullberg

Maailma kuulee heistä vielä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Skotlanti haaveilee itsenäisyydestä

Tim Judah

Aarteesta kiroukseksi

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Turkki vangitsee toimittajiaan

Saana-Maria Jokinen

Kuka tuo rauhan Syyriaan?

Marko Lehti

Politiikan paradokseja

Igor Torbakov

Väkivallatonta mainetta kannattaa suojella

Häly Laasme

Kulttuuri ohjaa kasvua

Lauri Tähtinen

Viattomuuden loppu

Niina Oisalo

Yksinäisten susien ulvontaa

Teemu Sinkkonen

Määränpäänä kaupunki

Janne Hopsu

Kekkosen ilosanomasta avoimeen Eurooppaan

Jarmo Virmavirta

Syyrian aseetonta vastarintaa rahoitetaan Saksasta

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Virallinen totuus johtajavalinnoista

Mikael Mattlin

Yhdysvallat katsoo Aasiaan ja Tyynellemerelle

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Verkosta ääni vaiennetuille

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvat Lens Politica