Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Yhdysvallat vuonna 1832

Johtajuus maailmanpolitiikassa

Joonas Pörsti/UP

Yhdysvaltojen itärannikolle saapui keväällä 1831 nuori ranskalainen aatelismies ja juristi Alexis de Tocqueville, joka tutustui maahan vuoden ajan. "Sikäläiset ovat tasavertaisempia kuin ihmiset missään muualla tai minään muuna historian tuntemana ajanjaksona”, Tocqueville kirjoitti kolme vuotta myöhemmin ilmestyneessä, klassikoksi nousseessa teoksessaan Demokratia Amerikassa.

Yhdysvaltojen itärannikolle saapui keväällä 1831 nuori ranskalainen aatelismies ja juristi Alexis de Tocqueville, joka tutustui maahan vuoden ajan Ranskan porvarikuninkaan Ludvig Filipin hallituksen toimeksiannosta. Tocqueville oli kiinnostunut ennen kaikkea lakien, demokratian ja kansalaisten hyvinvoinnin välisestä yhteydestä.

Matkansa aikana hän tapasi Yhdysvaltain poliittista eliittiä, mukaan lukien presidentti Andrew Jacksonin, seurasi edustajainhuoneen ja senaatin työskentelyä, teki laajan kierroksen Yhdysvaltain silloisissa osavaltioissa Missouri- ja Mississippi-jokien itäpuolella ja havainnoi amerikkalaisen yhteiskuntaelämän eri puolia.

”Varallisuus ja koulutus näkyvät jakautuneen siellä tasaisemmin kuin muualla. ”Varallisuus ja koulutus näkyvät jakautuneen siellä tasaisemmin kuin muualla. Sikäläiset ovat tasavertaisempia kuin ihmiset missään muualla tai minään muuna historian tuntemana ajanjaksona”, Tocqueville kirjoitti kolme vuotta myöhemmin ilmestyneessä ja klassikoksi nousseessa teoksessaan Demokratia Amerikassa.

Erityistä huomiota Tocqueville kiinnitti paikallisdemokratiaan. Yhdysvalloissa etenkin Uuden Englannin tiheästi asutut alueet olivat järjestäytyneet parintuhannen asukkaan kuntayhteisöiksi (township). Kuntalaiset päättivät kokouksissaan virkamiesten valinnasta ja yhteisistä hankkeista, kuten koulujen ja kirkkojen rakentamisesta.

Samaan aikaan Ranskassa keskusjohtoinen byrokratia ohjaili vielä laajasti paikallistason päätöksiä. Demokratian siemenet itivät myös Euroopassa Ranskan vallankumouksen jälkeisinä vuosikymmeninä, mutta vanha valta, kuningashuoneet ja aristokratia pitivät pitkään puolensa.

Yhdysvaltoihin juurtunut tasa-arvoajattelu oli englantilaisten siirtolaisten perua: Yhteisistä asioista oli keskusteltu saarivaltiossa vuosisatojen ajan. Kuninkaan vallan rajoittaminen oli aloitettu Englannissa jo vuonna 1215 kirjoitetussa Magna Cartassa.

Yhdysvaltain senaatissa vieraillessaan Tocqueville oli vaikuttunut sen jäsenkunnan korkeasta tasosta: ”He edustavat vain korkeimpia aatteita ja [kansakuntaa] ohjaavia kauaskantoisia näkemyksiä, eivät pikkumaisia pyyteitä.” Hän havaitsi silti, että senaattia hallitsevalla vähemmistöllä oli päätösvalta sivuuttaa suuremman edustajainhuoneen tahto, mikä oli vastoin ”hallitusmuodon henkeä”.

Tocqueville ei ihaillut Yhdysvaltoja tai demokratiaa varauksettomasti. Hänen mielestään amerikkalaiset olivat tasavertaisuuden ohella myös ahneempia ja individualistisempia kuin eurooppalaiset. Varallisuudesta oli tullut yhteiskunnallisen aseman mittari.

”Demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisten pyrkimykset suuntautuvat yhä enemmän vain yhteen asiaan: varallisuuden kasvattamiseen, koska jokainen haluaa tulla arvioiduksi samalla mitalla toisin kuin aristokraattisessa yhteiskunnassa, jossa syntyperä määräsi yhteiskunnallisen aseman”, hän kirjoitti.

Tocqueville varoitti, että yleinen pyrkimys hyvinvointiin voi johtaa ihmisten tasapäistymiseen, kun kaikki ajattelevat vain arkisia huoliaan. Demokratia ruokki keskittymistä omaan yksityiseen elämänpiiriin. Hän piti mahdollisena, että demokraattisen välivaiheen jälkeen aristokratia korvautuisi plutokratialla, jossa yhteiskuntaan muodostuisi rikas vähemmistö.

Yhdysvaltojen yhtenä perusperiaatteena on pidetty mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tocquevillen matkan jälkeen kuluneiden 180 vuoden aikana tasavertaisuus on eri aikoina vuoroin heikentynyt, vuoroin vahvistunut, usein käsi kädessä markkinoiden sääntelyn heikentymisen ja vahvistumisen kanssa.

1930-luvun alun laman jälkeen Yhdysvalloissa lisättiin demokraattien johdolla valtion osallistumista talouselämään. Heiluri kääntyi 1970-luvun alussa, jonka jälkeen kumpikin puolue on systemaattisesti purkanut markkinoiden sääntelyä.

Lähestytäänkö nyt jälleen heiluriliikkeen yhtä ääripäätä, josta seuraa heilahdus sääntelyn lisäämiseen? Vai onko Yhdysvallat päätynyt varakkaimman yhden prosentin väestönosan hallitsemaksi plutokratiaksi, kuten Tocqueville ennusti?

Lue myös:
Mustan ja mormonin kamppailu
Johtaja kadotti suunnan


 
Ulkopolitiikka 3/2012

Voimanainen Venäjän valtaa vastaan

Teksti ja kuvat Veera Laine

Rahakas tieprojekti jyrää Himkin metsässä

Veera Laine

Johtaja kadotti suunnan

Joonas Pörsti/UP

Mustan ja mormonin kamppailu

Joonas Pörsti/UP

Yhdysvallat vuonna 1832

Joonas Pörsti/UP

Poliittisen johtajuuden muodoista

Henri Vogt

Ukrainan valinnan hetki

Olga Shumylo-Tapiola

Planeetta kuuluu lapsillemme

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Kortteinen/UP

Hauras valtio ei hyödy interventiosta

Olli Ruohomäki

EU:ta voi auttaa vain demokratia

Yrjö Lautela

Uuden ajan johtajuus

Teija Tiilikainen

Arjen oikeuksien puolustaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vaarallinen avioliitto

Joonas Pörsti/UP

15-vuotiaana valtaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Silta yli kapean rajan

Juha Mäkinen/UP

Kompassi Kiinan johtajapeliin

Mikael Mattlin

Saksan ja Ranskan eripura on EU:lle hyväksi

Jonas Cullberg

Maailma kuulee heistä vielä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Skotlanti haaveilee itsenäisyydestä

Tim Judah

Aarteesta kiroukseksi

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Turkki vangitsee toimittajiaan

Saana-Maria Jokinen

Kuka tuo rauhan Syyriaan?

Marko Lehti

Politiikan paradokseja

Igor Torbakov

Väkivallatonta mainetta kannattaa suojella

Häly Laasme

Kulttuuri ohjaa kasvua

Lauri Tähtinen

Viattomuuden loppu

Niina Oisalo

Yksinäisten susien ulvontaa

Teemu Sinkkonen

Määränpäänä kaupunki

Janne Hopsu

Kekkosen ilosanomasta avoimeen Eurooppaan

Jarmo Virmavirta

Syyrian aseetonta vastarintaa rahoitetaan Saksasta

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Virallinen totuus johtajavalinnoista

Mikael Mattlin

Yhdysvallat katsoo Aasiaan ja Tyynellemerelle

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Verkosta ääni vaiennetuille

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvat Lens Politica