Planeetta kuuluu lapsillemme

Khaled Hosseini: Leijapoika. Otava 2004, 368 s.

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Kortteinen/UP

Afganistanilaisten leijapoikien tarina muistutti presidentti Tarja Haloselle, että vallanpitäjien pitäisi pysähtyä kuuntelemaan, mitä sanottavaa varttuvilla sukupolvilla on.

Yhteiskunnallisista eroista huoli­matta he ovat toistensa parhaita ystä­viä, leijanlennättäjäveljiä: he kilpailevat leijanlennätyksessä niin intohimoisesti, etteivät välitä, kun leijojen narut rikko­vat heidän kätensä.

Amir ja Hassan tulivat tutuiksi presi­denttiTarja Haloselle 2000-luvun puo­livälissä, kun afganistanilaissyntyisen Khaled Hosseinin teos The Kite Runner oli suomennettu. Halonen valitsi LeijapojanUlkopolitiikka-lehden uuden pals­tan avaukseksi; se on kirja, jota hän ei unohda.

Halonen sanoo muistavansa kir­jasta etenkin sen intohimon, jota pojat kokivat leijakilpailuja kohtaan. Saman fanaattisuuteen taipuva kiivasmielisyys näkyi Halosen mukaan poikien elämässä myöhemminkin: heidän ystävyydessään ja muissa ihmissuhteissaan sekä siinä, kuinka he suhtautuvat kohtaloonsa neu­vostomiehityksen, maanpakolaisuuden ja talebanhallinnon puristuksessa.

”Kirja oli yhtä aikaa raaka ja kau­nis. Se muistutti lukijalleen, että lapset ovat osa ihmiskuntaa, heidät on otetta­va huomioon ja heitä on kuunneltava”, Halonen sanoo.

Presidentin mukaan nykyisten päät­täjien pitää muistaa, että vaikka he teke­vät päätöksiä aikuisten ehdoilla, tulevien sukupolvien kuva maailmasta määrittyy näiden päätösten perusteella. Esimerkik­si lasten kokema väkivalta konfliktien keskellä vaikuttaa väistämättä siihen, kuinka lapset pystyvät vartuttuaan luot­tamaan muihin, ratkomaan konflikteja ja suhtautumaan vieraisiin kulttuureihin ja uskontoihin.

Halonen kertoo pohtineensa esimer­kiksi seksuaali-ja lisääntymisterveyttä koskevassa korkean tason työryhmässä, kuinka puolustaa lasten oikeuksia tule­vaisuuteensa. Halonen on johtanut YK:n väestörahaston UNFPA:n työryhmää Mo­sambikin entisen presidentin Joaquim Chissanon kanssa. Työryhmän tuloksia julkaistaan lokakuussa.

”On ihmeellistä, että vallanpitäjien tavoitteena voi olla vain se, kuinka tehdä omasta maasta suurempi kuin naapuris­ta”, Halonen toteaa ja viittaa esimerkiksi Kiinan ja Intian kilpailuun.

Lisäksi kirja avasi lukijalleen Afga­nistanin, ja koko Lähi-idän, yhteiskun­nallista ja kulttuurista kirjoa. Halosen mukaan kansainvälisessä politiikassa aluetta on tarkasteltu liian yksipuolisesti vain konfliktien läpi.

”Lähi-idässä valtioiden sisällä vai­kuttaa voimakkaita kulttuurisia yhtei­söjä. Valtiorakenteen lisäksi ihmisten elämää jäsentävät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset jakolinjat, ja ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa kaikilla tasoilla.”

Entä millainen lukija presidentti Ha­lonen yleensä on?

”Aika sporadinen. Luen kaunokir­jallisuutta jaksoittain, mutta silloin kun luen, luen koko kirjan kerralla.”

Hyvä paikka lukemiseen on kuulem­ma lentokone, etenkin paluumatkoilla kansainvälisistä kokouksista, jos niistä ei tarvitse kirjoittaa raporttia.

”Silloin hyvä kirja on askel seuraa­vaan paikkaan. Eikä lentojen myöhästy­minenkään tunnu pahalta.”

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää