Skotlanti haaveilee itsenäisyydestä

Tim Judah

Britannian talous selviäisi todennäköisesti kohtuullisin vaurioin Skotlannin itsenäistymisestä. Saarivaltion kansainväliselle asemalle kolaus voisi olla paljon kovempi. Juttu on julkaistu alun perin UP-lehdessä 3/2012.

Skotlannin uusittu kansallis­museo avasi ovensa remontin jälkeen viime vuonna. Näytte­lyissä kerrataan ylpeästi skot­tikansan menneisyyttä, mutta paikkansa saa myös skotlantilainen kloonilammas Dolly, ensimmäinen aikuisesta solusta koskaan kloonattu nisäkäs. Nyt täytet­ty Dolly pitää hallussaan kunniapaikkaa kiiltävässä lasivitriinissä.

Kulman takana on skottisyntyisen James Wattin rakentama höyrykone. Myös television keksijän John Logie Bairdin ja penisilliinin isän Sir Alexan der Flemingin tarinat heräävät henkiin vanhojen esineiden kautta.

Skotlantilaisten kansallisylpeys on ollut kovassa nousussa aina Margaret Thatcherin pääministeriajoista lähtien, eikä kansallismuseon viesti jää epäsel­väksi: ilman skotteja ei olisi nähty teollis­ta vallankumousta, televisiota, modernia lääketiedettä tai ylipäänsä nykytieteen mullistavaa kehitystä.

”Skottibrändi on erittäin vahva”, toteaa johtaviin Skotlannin historian tuntijoihin kuuluva Tom Devine.

Toistaiseksi Skotlannin brändi on osa Britanniaa, mutta kukaan ei enää pidä niitä erottamattomina. Kansallispuolue SNP:n johtama Skotlannin aluehallitus aikoo järjestää syksyllä 2014 kansanää­nestyksen itsenäistymisestä.

Itsenäisyys vai itsehallinto?

Skotlantilaiset ja englantilaiset sotivat keskenään vuosisatoja. Vuonna 1603 kruunut kuitenkin yhdistyivät: syntyi kaksi valtiota yhden kruunun alle. Vuon­na 1707 Skotlannin parlamentti äänesti Englantiin yhdistymisen puolesta. Skot­lanti ja Englanti lakkasivat olemasta it­senäisinä valtioina, ja syntyi Yhdistynyt kuningaskunta.

Sittemmin valtakunta on muuttanut muotoaan monta kertaa – eikä vähiten vuonna 1921, kun Irlannin tasavalta itsenäistyi. Yhdistyneestä kuningas­kunnasta on muovautunut historiansa saatossa neljästä osasta koostuva mutta epäsuhtainen maa, jossa kullakin neljällä kansalla on erilainen järjestelmä ja alue­hallinto.Yhdistyneestä kuningas­kunnasta on muovautunut neljästä osasta koostuva mutta epäsuhtainen maa.

Vuonna 1998 Walesin kansallisko­koukselle siirrettiin rajallisesti valtaa Lontoon keskushallinnolta. Myös Poh­jois-Irlannilla on oma parlamenttinsa ja hallituksensa. Skotlannin parlamentti ja hallitus perustettiin uudelleen vuo­den 1999 kansanäänestyksen jälkeen.

Uudella parlamentilla on Skotlannissa laajat valtaoikeudet, ja se valvoo useim­pia hallinnonaloja, poikkeuksena ulko­asiat ja puolustus. Skottiparlamentilla ei myöskään ole täyttä veronkantovaltaa, mutta se voi muuttaa osaa veroista.

Yhdistyneen kuningaskunnan muo­dostavasta nelikosta ainoastaan Englan­nilla ei ole omaa parlamenttia. Skotlan­tilaisia istuu siis koko maan parlamen­tissa päättämässä pelkästään Englantia koskevista asioista, mutta ei päinvastoin. Mielipidetiedustelut ovatkin osoittaneet, että Skotlannin itsenäistymistä kannat­taa suurempi osa englantilaisista kuin skoteista.

Kyselyiden mukaan vain noin 30 pro­senttia skotlantilaisista äänestäisi itsenäi­syyden puolesta. Kuitenkin kekseliään ja karismaattisen Alex Salmondin johtama itsenäisyysmielinen SNP sai Skotlannin viimevuotisissa parlamenttivaaleissa huikeat 45,4 prosenttia äänistä. Tulos ei välttämättä merkitse sitä, että niin suu­ri osa skoteista kannattaa itsenäisyyttä, vaan että osa äänestäjistä uskoo SNP:n pystyvän luotsaamaan Skotlantia aiem­paa paremmin nykyjärjestelmän sisällä.

Aikanaan Skotlantia hallitsi työvä­enpuolue Labour. Nyt monet pitävät Skotlannin Labouria väsähtäneenä ja korruptoituneena, vaikka puolueella on edelleen vahva asema Lontoon parla­mentin paikoissa mitattuna.

Konservatiivit puolestaan on laajalti vihatun Thatcherin jälkeen lähes nitis­tetty Skotlannissa, vaikka puolue johtaa Britannian parlamenttia. Konservatiivien hallussa on ainoastaan yksi Skotlannin 59 parlamenttipaikasta Lontoossa.

Thatcherin kausi pyyhkäisi mennes­sään myös osan yhteistä brittiläis-skot­tilaista identiteettiä, nimittäin sodanjäl­keisen työväenluokan kokemusperinnön. Toisen maailmansodan jälkeen Britan­nian valtio omisti merkittäviä yrityksiä, kuten British Coalin ja British Steelin, ja työllisti paljon väkeä. Niinpä esimerkiksi skottilaisella kaivostyöläisellä oli paljon yhteistä walesilaisen tai englantilaisen ammattiveljensä kanssa. Suurin osa täs­tä perinnöstä on kadonnut aikaa sitten.

Sotaisa identiteetti yhdisti

Skotlantilainen identiteetti oli vuodes­ta 1707 lähtien sidoksissa brittiläisyy­teen ja yhteisiin sotakokemuksiin. Joka puolella Skotlantia näkee imperiumia ylistäviä monumentteja ja Intiassa tai Etelä-Afrikassa kaatuneille skoteille pystytettyjä sotamuistomerkkejä, pu­humattakaan kahden maailmansodan muistomerkeistä.

Historioitsija Devinen mukaan yh­teiseen sotahistoriaan perustuva iden­titeetti on kuitenkin murtumassa. Ar­meijan merkitys on pienentynyt, ja La­bour-pääministeri Tony Blairin kaudella alkanut Irakin sota söi työväenpuolueen pääomaa. SNP:n mukaan Skotlannin on itsenäistyttävä, jotta se voi pysyä kauka­na Englannin uusista ”laittomista sodista ulkomailla”.

”1970-luvulle asti kuuli monen sano­van, että sodimme yhdessä kaksi maail­mansotaa. Enää sillä ei näytä olevan merkitystä. Ympyrä on sulkeutunut, ja militarismi aiheutti Labourin tappion. SNP:n nousu oli mahdollinen sotaperin­nön valtavan painolastin vuoksi”, Devi­ne arvioi.

EU, Nato ja turvallisuusneuvosto

Kukaan ei silti pysty ennustamaan vuo­den 2014 itsenäisyysäänestyksen tulosta, jos äänestys järjestetään.

Yksi syy on se, ettei edes kysymyksen muodosta ole toistaiseksi yksimielisyyt­tä. Britannian konservatiivipääministeri David Cameron kannattaa yksinker­taista valintaa, ”yhdessä vai erikseen”. SNP saattaa kuitenkin valita toisenlaisen muotoilun, joka antaisi skoteille mahdol­lisuuden äänestää nykyistä laajemmasta autonomiasta.

Autonomian laajentamiseen sisältyy myös riskejä. Jos äänestäjät päätyvät tä­hän vaihtoehtoon, Skotlanti saa täyden veronkanto-oikeuden, ja silloin sille voi käydä kuten Slovakialle aikanaan.

Vuon­na 1992 tšekkikansalaisten vähemmistö kannatti Tšekin ja Slovakian eroa, mut­ta tšekkijohtajat valitsivat itsenäisyyden, koska heidän mielestään slovakit vaati­vat itselleen liikaa. Slovakian vaatimuk­set tuomittiin myös liian monimutkaisik­si ja mahdottomiksi toteuttaa.

Jos auto­nomiavaihtoehto muuttaisi Skotlannin veromallin toisenlaiseksi kuin Yhdisty­neen kuningaskunnan, Lontoo saattaisi sanoa nopeasti koko hankkeelle ”ei”.

Jos auto­nomiavaihtoehto muuttaisi Skotlannin veromallin toisenlaiseksi kuin Yhdisty­neen kuningaskunnan, Lontoo saattaisi sanoa nopeasti koko hankkeelle ”ei”.

Toinen ennustamattomuuden syy on se, että äänestys nivoutuu tiiviisti Britannian muihin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Ne koskevat saarivaltion vuoden 2015 parlamenttivaaleja ja mahdollista äänestystä siitä, pysyykömaa osana Euroopan unionia vai ei. Tilanteesta tulee monimutkainen, jos Skotlanti haluaa pysyä EU:ssa, mutta Yhdistynyt kuningaskunta ei.

Lisäksi Skotlannin mahdollinen itse­näistymispäätös vaikeuttaisi tavallisten ihmisten elämää. ”Itsenäinen Skotlanti voisi edellyttää rajatarkastuksia”, kir­kui hiljattain Skotlannin johtaviin sa­nomalehtiin kuuluvan The Scotsmanin mainostaulu. Entä rahayksikkö? SNP on tähän saakka kannattanut euroa, mutta sanookin nyt pitävänsä kiinni punnasta, ja kaupanpäällisiksi monarkiasta.

Uskollisuus kuningattarelle tuonee itsenäisyysleirille lisää ääniä. Skotlanti vain noudattaisi Australian, Kanadan ja monen muun Brittiläiseen kansainyhtei­söön kuuluvan maan esimerkkiä.

Punnassa pitäytyminen sen sijaan olisi monimutkaisempi kysymys. Euron ulkopuolelle jättäytynyt brittihallitus on vaatinut euromailta verotuksellista yhdentymistä. Jos Skotlanti pitäisi pun­nan ja brittihallitus alkaisi itse soveltaa muille saarnaamaansa oppia, pienelle Skotlannille ei jäisi veropoliittista liikku­mavaraa – mistä itsenäisyydessä nimen­omaan pitäisi osaltaan olla kyse.

EU:ssa ei ole koskaan jouduttu selvittämään, millaisia oikeudellisia seuraamuksia jäsenmaan hajoaminen aiheuttaisi.

”Jos Skotlanti päättää erota Yhdis­tyneestä kuningaskunnasta, on järkeen­käypää, että se samalla eroaisi EU:sta”, tulkitsee Aberdeenin yliopistossa kan­sainvälistä politiikkaa opettava Jim Wyl­lie. Samaa mieltä on Britannian entinen ulkoministeri Sir Malcolm Rifkind, joka on skotti ja Britannian parlamentin jä­sen: ”Yhdistynyt kuningaskunta on EU:n jäsenmaa, Skotlanti ei.”

Monet näkevät asian toisin: Englanti ja Skotlanti päättivät yhdessä muodostaa Yhdistyneen kuningaskunnan, ja jos ne olisivat yhtä mieltä liitoksen purkamises­ta, molemmista tulisi sen seuraajavaltioi­ta. Näin tapahtui Tšekkoslovakian hajo­tessa ja myös entisessä Jugoslaviassa sen jälkeen kun Serbia luopui vaatimukses­taan päästä yksin seuraajavaltioksi. Sen sijaan Neuvostoliiton hajotessa Venäjä sai seuraajavaltion aseman.

Edinburghin yliopiston EU-opintojen professorin Drew Scottin mukaan Skot­lannin erottaminen EU:sta olisi laiton­ta. Sekä Skotlannin että jäljelle jäävän Yhdistyneen kuningaskunnan pitäisi hänen mielestään neuvotella asemansa unionissa uudelleen, äänten painotuk­sista lähtien.

Voi kuitenkin vain arvailla, miltä EU näyttää muutaman vuoden kuluttua tai päättäisikö Yhdistynyt kuningaskunta Skotlannin itsenäistyttyä pysyä unionin jäsenenä.

SNP:n virallisen kannan mukaan Skotlannin pitää erota Natosta, mutta puolueen johtopaikoilla on myös niitä, jotka näkevät asian toisin. Ydinaseista kaikki haluavat puolueessa kuitenkin eroon.

Britannian koko ydinaseiden arse­naali on sijoitettu sukellusveneistä lau­kaistavina Trident-ohjuksina Skotlannin Faslaneen. Trident-ohjuksiin perehtyneen St Andrew’n yliopiston kansainvälisen politiikan opettajan William Walkerin mukaan sukellusveneet voitaisiin siirtää Englannin kanaaliin, mutta ydinohjuksil­le ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa mitään muuta varastointipaikkaa.Ydinohjuksil­le ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa mitään muuta varastointipaikkaa kuin Skotlannin Faslane.

Uusien ydinbunkkereiden raken­taminen merkitsisi vuosien kinastelua, kun hankkeen suunnittelulle haettaisiin lupaa, ja itse rakennustyö veisi lisää vuosia. ”Jos Britannian merivoimille vaadittaisiin häätöä Skotlannista, sitä voisi käytännössä verrata Yhdistyneen kuningaskunnan pakkoriisumiseen ydin­aseista”, Walker rinnastaa.

Moni muu uskoo, että jäljelle jäävä Yhdistynyt kuningaskunta keksisi kei­not pitää ydinaseensa. Näin asian näkee entinen ulkoministeri Rifkind, mutta varoittaa samalla, että ”tämäntyyppi­nen eripura ja trauma heikentäisivät sekä Skotlantia että Englantia”.

Rifkind muistuttaa, että Britannia on pitkään ollut taantuva valtiomahti. Jos Skotlanti itsenäistyisi, britit joutuisivat tulilinjalle, ja maan entisiltä liittolaisil­taan saama tuki voisi käydä vähiin. Esi­merkiksi Brasilia tai Intia voisi ilmoittaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan hajot­tua olisi vihdoin aika uudistaa YK:n tur­vallisuusneuvostoa.

Toisaalta Britannia menettäisi Skot­lannin erotessa vain 5,2 miljoonaa kansalaista, ja sen väestö olisi edelleen 57,2 miljoonaa. Rifkindin mukaan ulko­mailla monet suhtautuisivat Britanniaan lähinnä Euroopan ulkopuolisena saare­na, jonka keskelle on vedetty jakoviiva. Jos maa ei päättäisi hakeutua EU:n si­säpiiriin, se jäisi marginalisoituneeksi paikaksi Euroopan rannikon kupeessa.

Öljy kannattelisi Skotlantia

Pärjäisivätkö skotit ja Skotlanti sitten paremmin itsekseen? Tämä on kansanää­nestyksen avainkysymys, ja vastaus vai­kuttaa monien äänestäjien päätökseen.

Skotlannin julkiset menot kansalais­ta kohden ovat muuta Britanniaa kor­keammat. Esimerkiksi yliopisto-opetus on Skotlannissa asuville maksutonta. Valtio myöntää skotlantilaisille asukas­ta kohden noin 1 800 puntaa enemmän tukia kuin briteille keskimäärin. Lontoo­laisille maksetaan kuitenkin skottejakin enemmän.

Skotlannin tärkein luonnonvara on öljy. Britannian nykyisistä öljy-ja kaasu­varoista 90 prosenttia sijaitsee Skotlan­nille kuuluvilla kalastusvesillä. Lontoo ei ehkä ryhtyisi kiistelemään asiasta, mutta voisi halutessaan tehdä niin.

Kolmannes Skotlannin öljystä ja kaa­susta sijaitsee Orkney-ja Shetlandsaaril­la, joilla on oma historiansa. Saaret py­syisivät todennäköisesti osana Skotlan­tia, vaikka alue äänestäisi itsenäisyyden puolesta. Yhtä lailla ne kuitenkin voisivat valita Britannian tai vaatia samankaltais­ta itsehallintoasemaa kuin Färsaarilla on Tanskan yhteydessä. Silloin ne voisivat valita Skotlannin tai jäljelle jääneen Yh­distyneen kuningaskunnan sen perus­teella, kumpi esittäisi niille paremman tarjouksen.

Skotlanti haluaa epäilemättä pitää kiinni korkeista julkisista menoista. Sii­nä onnistuminen riippuisi öljyn hinnasta ja öljyvarojen riittävyydestä sekä siitä, kuinka suuri osa Britannian veloista siir­tyisi Skotlannin vastattavaksi.

Öljyn nykyhintaan perustuvan arvion mukaan Skotlannin osuus valtionvelasta kumoaisi suoran hyödyn, jonka Skotlan­ti saisi öljyn ja kaasun verottamisesta. Aberdeenin yliopistossa työskentelevän öljyteollisuuden johtavan asiantuntijan Alex Kempin mukaan Skotlannilla on yhä jäljellä 16 – 23 miljardia barrelia öl­jyä, mikä voisi tuoda maalle tuloja 20 tai 30 vuotta.

Myös huomattava osa Britannian uusiutuvista energianlähteistä sijaitsee Skotlannissa, ja aalto-ja tuulivoima kasvattavat jo osuuksiaan energiamark­kinoilla.

SNP:n puolustusasioiden äänitorven Angus Robertsonin mukaan Skotlanti pystyisi kustantamaan omat ilma-ja merivoimansa. Skotlannin puolustus­voimat maksaisivat noin 2,2 miljardia puntaa vuodessa, mikä on miljardi pun­taa vähemmän kuin Skotlanti maksaa nykyisin Britannian puolustusbudjet­tiin. Robertson hakee armeijalle mallia Norjasta ja muista Skandinavian maista mutta myöntää, että oman puolustuksen rakentaminen aiheuttaisi alussa korkeita kertaluontoisia kustannuksia.

Robertsonin mukaan itsenäistyminen muuttaisi Skotlannin sotilaallisia paino­tuksia: kun maapallon lämpeneminen on avaamassa koillisen meriväylän Aasiaan, maa pyrkisi huolehtimaan arktisille alueillejohtavien merireittien puolustamisesta.

Kiinnostavaksi kysymykseksi jää, millaisen poliittisen lumipalloefektin Skotlannin itsenäistyminen laukaisisi vaikkapa Pohjois-Irlannissa, tai miten Katalonian ja Baskimaan mielialoja seuraavassa Madridissa reagoitaisiin asiaan. Myös entisen Jugoslavian ja en­tisen Neuvostoliiton alueilla Skotlannin itsenäisyys avaisi varsinaisen Pandoran lippaan, josta kukaan ei voi tietää, mitä esiin ilmestyy seuraavaksi.

Kirjoittaja on The Economist -lehden toimittaja.

Lue myös: Britannian lähdön hinta ja Ison valinnan edessä

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää