Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Viattomuuden loppu

Claire Magone, Michaël Neuman & FabriceWeissman (toim.): HumanitarianNegotiations Revealed. The MSF Experience. Hurst & Company, Médecins Sans Frontières 2011, 287 s.

Niina Oisalo

George W. Bushin hallinnon aloittaman ”terrorismin vastaisen sodan” aikana humanitaaristen järjestöjen asema on heikentynyt ja työ vaikeutunut. Pahimmillaan humanitaarista apua tarjoavia järjestöjä (NGO) käytetään kriisitilanteissa pelinappuloina. Siksi apujärjestöjen on ollut ajoittain pakko valita kriiseissä poliittisesti puolensa.

George W. Bushin hallinnon aloitta­man ”terrorismin vastaisen sodan” aikana humanitaaristen järjestöjen ase­ma on heikentynyt ja työ vaikeutunut. Pahimmillaan humanitaarista apua tar­joavia järjestöjä (NGO) käytetään kriisi­tilanteissa pelinappuloina. Siksi apujär­jestöjen on ollut ajoittain pakko valita kriiseissä poliittisesti puolensa. Tämä on vahingoittanut järjestöjen mainetta ja puolueettomuuteen perustuvaa toi­mivaltaa.

Nämä seikat käyvät ilmi avoimuu­dessaan raadollisesta selonteosta Hu­manitarian Negotiations Revealed, joka koostuu arvostetun Lääkärit ilman ra­joja -järjestön (Médecins Sans Frontiè­res, MSF) työntekijöiden kirjoituksista. Kirjan pääosan muodostavat MSF:n ko­kemukset kriisialueilta, kuten Afganista­nista, Somaliasta, Sri Lankasta, Myan­marista ja Jemenistä. Toisessa osassa tarkastellaan järjestön historiallista ke­hitystä, toiminnan perusteita ja etiikkaa.

Vuonna 1971 perustetun ja Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2000 saaneen MSF:n työ kriisialueilla on jatkuvaa tasa­painottelua vallanpitäjien, heidän vastus­tajiensa ja muiden apuorganisaatioiden kanssa – neuvotteluja, kompromisseja, valtapelejä, tavoitteiden määrittelyä yhä uudelleen ja uudelleen, aina tilanteen vaatimalla tavalla. MSF:lle kompromis­sien teko on tarkoittanut esimerkiksi vaikenemista Sri Lankan sisällissodan siviiliuhreista, jotta lääkäreiden pääsy haavoittuneiden luo ei vaarantuisi.

MSF:n Ranskan osaston johtajan Marie-Pierre Allién mukaan aputoimin­nan edellytyksenä, jopa elinehtona on, että järjestö tekee itsensä hyödylliseksi ja herättää kiinnostusta. Lisäksi sekä val­lanpitäjiin että heitä vastustaviin osapuo­liin tulee ylläpitää etäisyyttä tai sellaisia suhteita, joiden perusteella aputyötä on mahdollista tehdä.

Allién mielestä vihamielisyys huma­nitaarisia järjestöjä kohtaan on lisäänty­nyt kehittyvissä maissa lännen sotilaallis­ten retkien takia. Paikallisten on vaikea erottaa humanitaaristen ja sotilaallisten operaatioiden rajoja, sillä apujärjestöjen työtä on käytetty ”voittamaan paikallis­ten sydämet”. Niin on tehty esimerkiksi Afganistanissa ja Pakistanissa, missä hu­manitaarisesta avusta on tullut Clause­witzia mukaillen ”politiikan jatkamista toisin keinoin”.

Apujärjestöjen menestys avun perille saattamisessa riippuu siitä, miten hyvin järjestöt pelaavat poliittista peliä. Kir­jan mukaan on harhaanjohtavaa pitää humanitaaristen järjestöjen työtä mo­raalisesti politiikan yläpuolella olevana toimintana.

MSF:n autonomia näyttää useimmi­ten perustuvan siihen, että järjestö pystyy valitsemaan, kenen kanssa tekee yhteis­työtä. Järjestön eri maaosastot saattavat kuitenkin tehdä samassa tilanteessa eri­laisia päätöksiä. Esimerkiksi Myanma­rissa MSF:n Hollannin osasto on jäänyt maahan, vaikka läsnäolo edellyttää välil­lä läheistä yhteistyötä sotilasjuntan kans­sa. Ranskan osasto vetäytyi vuonna 2006 todettuaan, että hallinnon rajoitukset tekivät aputyöstä mahdotonta, ja Sveit­sin osasto on pysytellyt näiden kahden välimaastossa haastamalla maltillisesti sotilasjuntan asettamia rajoja.

Myytti humanitaarisen avun orga­nisaatioista puolueettomina toimijoina romuttuu kirjassa täysin. MSF:n toimin­taan kriisialueilla perehtynyt toimittaja David Rieff muistuttaa, että humanitaa­risten apujärjestöjen toiminta ei voi olla samalla tavalla absoluuttisiin totuuksiin perustuvaa kuin esimerkiksi ihmisoikeusliikkeen toiminta. Tehokas humanitaari­nen toiminta vaatii aina neuvotteluja ja kompromisseja. Puolueettomuuden si­jaan humanitaaristen järjestöjen autono­mia perustuu pohjimmiltaan järjestöjen mahdollisuuteen pidättäytyä toiminnas­ta, kun kompromissi ei ole hyväksyttävä.

 
Ulkopolitiikka 3/2012

Voimanainen Venäjän valtaa vastaan

Teksti ja kuvat Veera Laine

Rahakas tieprojekti jyrää Himkin metsässä

Veera Laine

Johtaja kadotti suunnan

Joonas Pörsti/UP

Mustan ja mormonin kamppailu

Joonas Pörsti/UP

Yhdysvallat vuonna 1832

Joonas Pörsti/UP

Poliittisen johtajuuden muodoista

Henri Vogt

Ukrainan valinnan hetki

Olga Shumylo-Tapiola

Planeetta kuuluu lapsillemme

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Kortteinen/UP

Hauras valtio ei hyödy interventiosta

Olli Ruohomäki

EU:ta voi auttaa vain demokratia

Yrjö Lautela

Uuden ajan johtajuus

Teija Tiilikainen

Arjen oikeuksien puolustaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vaarallinen avioliitto

Joonas Pörsti/UP

15-vuotiaana valtaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Silta yli kapean rajan

Juha Mäkinen/UP

Kompassi Kiinan johtajapeliin

Mikael Mattlin

Saksan ja Ranskan eripura on EU:lle hyväksi

Jonas Cullberg

Maailma kuulee heistä vielä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Skotlanti haaveilee itsenäisyydestä

Tim Judah

Aarteesta kiroukseksi

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Turkki vangitsee toimittajiaan

Saana-Maria Jokinen

Kuka tuo rauhan Syyriaan?

Marko Lehti

Politiikan paradokseja

Igor Torbakov

Väkivallatonta mainetta kannattaa suojella

Häly Laasme

Kulttuuri ohjaa kasvua

Lauri Tähtinen

Viattomuuden loppu

Niina Oisalo

Yksinäisten susien ulvontaa

Teemu Sinkkonen

Määränpäänä kaupunki

Janne Hopsu

Kekkosen ilosanomasta avoimeen Eurooppaan

Jarmo Virmavirta

Syyrian aseetonta vastarintaa rahoitetaan Saksasta

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Virallinen totuus johtajavalinnoista

Mikael Mattlin

Yhdysvallat katsoo Aasiaan ja Tyynellemerelle

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Verkosta ääni vaiennetuille

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvat Lens Politica