Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Yksinäisten susien ulvontaa

Ramon Spaaij: Understanding Lone Wolf Terrorism: Global Patterns, Motivations and Prevention. Springer 2011, 127 s.

Teemu Sinkkonen

Kun järjestäytynyt terrorismi on länsimaissa useiden tilastojen mukaan vähentynyt, terrorismin vastaisessa työssä on alettu yhä enemmän keskityttyä yksinäisiin toimijoihin. Uhka-arvioihin on varmasti vaikuttanut viimekesäinen Norjan terrori-isku. Sen jälkeen esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama arvioi, että nämä niin kutsut yksinäiset sudet ovat suurempi uhka Yhdysvalloille kuin järjestäytynyt terrorismi.

Kun järjestäytynyt terrorismi on länsimaissa useiden tilastojen mu­kaan vähentynyt, terrorismin vastaisessa työssä on alettu yhä enemmän keskityt­tyä yksinäisiin toimijoihin. Uhka-arvi­oihin on varmasti vaikuttanut viimeke­säinen Norjan terrori-isku. Sen jälkeen esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama arvioi, että nämä niin kutsut yksinäiset sudet ovat suurempi uhka Yhdysvalloille kuin järjestäytynyt terrorismi.

Vaikka Norjan isku oli järkyttävä, tutkimustieto ei tue Obaman väitettä. Itse asiassa tutkittua tietoa sooloterroris­teista on hyvin vähän. Australialaisen La Trobe -yliopiston tutkija Ramón Spaaijon ensimmäisten joukossa kerännyt tilastotietoja yksinäisistä toimijoista ja julkaissut niiden pohjalta teoksen Un­derstanding Lone Wolf Terrorism. Kirja on tervetullut pelinavaus terrorismin tut­kimukseen ja ottaa ensiaskeleita ilmiön määrittelemiseksi. Samalla se palauttaa maan pinnalle ne, jotka pitävät yksinäi­siä susia erittäin suurena uhkana.

Spaaijin ote ilmiöön yhdistää tilas­tollisen ja laadullisen tarkastelun. Spaaijon hakenut tilastot amerikkalaisista terrorismitietokannoista, joissa tilastoi­daan koko maailman iskuja, ja rajan­nut tarkastelunsa vuosiin 1968–2010. Tilastoja tuota edeltävältä ajalta ei ole. Maantieteellisesti tutkimus on rajattu 15 maahan, joissa on ollut eniten yksinäi­siä toimijoita. Mukana ovat esimerkiksi Britannia, Yhdysvallat, Saksa, Venäjä ja Ranska. Tilastoja tukemaan on valittu viisi ”tuhoisinta” yksinäistä sutta, joita tarkastellaan laadullisesti. Heistä tunne­tuimpia ovat Unabomber Ted Kazcynski, Itävaltalainen Franz Fuchs ja Britannias­sa vuonna 1999 tuhoa kylvänyt David Copeland.

Yksinäiseksi sudeksi Spaaij määrit­telee terroristin, joka on suunnitellut ja toteuttanut tekonsa yksin ilman minkään ryhmän ohjeistusta, käskyjä tai apua. Li­säksi yksinäisellä sudella on havaittavis­sa oleva poliittinen motiivi teolleen.

Teoksessa esitetyt tilastot puhuvat selvää kieltä yksinäisten susien yleisyy­destä ja mahdollisuuksista aiheuttaa tuhoa. Spaaij laskee, että tutkittujen 42 vuoden aikana 15 maassa oli 88 yksi­näiseksi sudeksi luokiteltua terroristia, jotka toteuttivat yhteensä 198 iskua. Niissä kuoli 123 ihmistä. Vertailun vuok­si: amerikkalaisen National Counterter­rorism Centerin mukaan yksin vuonna 2010 maailmassa tehtiin 11 500 terrori-iskua, joissa kuoli 13 200 ihmistä. Kovin yleistä yksinäisten toimijoiden terrorismi ei siis ole. Spaaijin mukaan yksinäisten terroristien uhrien määrä ei myöskään ole kasvussa, toisin kuin järjestäytyneen terrorismin.

Toinen poikkeavuus järjestäytyneestä terrorismista on ideologia. Yksinäiset ter­roristit ovat usein äärioikeistolaisia (17 prosenttia tekijöistä), kun taas terroris­tiorganisaatioiden joukossa äärioikeisto on tilastojen hännillä. Kategorisoiminen ideologian mukaan on tosin hankalaa, koska yksinäiset toimijat eivät toimi osa­na ryhmää ja muokkaavat usein oman versionsa ideologioista.

Spaaijin teoksen ongelma ovat käy­tetyt tietokannat, jotka luokittelevat te­koja varsin satunnaisesti ilman yhden­mukaisia kriteereitä. Yhden tietokannan mukaan Suomessa on ollut kuusi terro­ritapausta, joista yksi oli Jokelan kou­lusurma. Kauhajoen vastaava tapahtuma ei ole tilastoissa. Suomessa kumpaakaan tapausta ei ole käsitelty terrori-iskuna.

Tilanne kuitenkin kuvastaa hyvin ter­rorismia käsittelevää politiikkaa, joka on murroksessa. Esimerkiksi Ruotsissa on alettu tarkastella menneitä yksittäisten toimijoiden väkivaltatapauksia uudel­leen ja pohtia, ovatko ne nykykäsityksen mukaan terrorismia vai eivät. Yhtenäisen konseptin puuttuminen tilastoinnista on merkittävä haaste tutkimukselle, mutta terroristi-käsitteen laajentaminen esimer­kiksi kouluampujiin herättää myös huol­ta: laajennetaanko terrorismia vastaan kehitettyjä poikkeuskeinoja yhä syvem­mälle ihmisten arkeen?
 
Ulkopolitiikka 3/2012

Voimanainen Venäjän valtaa vastaan

Teksti ja kuvat Veera Laine

Rahakas tieprojekti jyrää Himkin metsässä

Veera Laine

Johtaja kadotti suunnan

Joonas Pörsti/UP

Mustan ja mormonin kamppailu

Joonas Pörsti/UP

Yhdysvallat vuonna 1832

Joonas Pörsti/UP

Poliittisen johtajuuden muodoista

Henri Vogt

Ukrainan valinnan hetki

Olga Shumylo-Tapiola

Planeetta kuuluu lapsillemme

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Kortteinen/UP

Hauras valtio ei hyödy interventiosta

Olli Ruohomäki

EU:ta voi auttaa vain demokratia

Yrjö Lautela

Uuden ajan johtajuus

Teija Tiilikainen

Arjen oikeuksien puolustaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vaarallinen avioliitto

Joonas Pörsti/UP

15-vuotiaana valtaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Silta yli kapean rajan

Juha Mäkinen/UP

Kompassi Kiinan johtajapeliin

Mikael Mattlin

Saksan ja Ranskan eripura on EU:lle hyväksi

Jonas Cullberg

Maailma kuulee heistä vielä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Skotlanti haaveilee itsenäisyydestä

Tim Judah

Aarteesta kiroukseksi

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Turkki vangitsee toimittajiaan

Saana-Maria Jokinen

Kuka tuo rauhan Syyriaan?

Marko Lehti

Politiikan paradokseja

Igor Torbakov

Väkivallatonta mainetta kannattaa suojella

Häly Laasme

Kulttuuri ohjaa kasvua

Lauri Tähtinen

Viattomuuden loppu

Niina Oisalo

Yksinäisten susien ulvontaa

Teemu Sinkkonen

Määränpäänä kaupunki

Janne Hopsu

Kekkosen ilosanomasta avoimeen Eurooppaan

Jarmo Virmavirta

Syyrian aseetonta vastarintaa rahoitetaan Saksasta

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Virallinen totuus johtajavalinnoista

Mikael Mattlin

Yhdysvallat katsoo Aasiaan ja Tyynellemerelle

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Verkosta ääni vaiennetuille

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvat Lens Politica