Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Georgian uusi herääminen

Milja Komulainen

Georgian ensimmäinen demokraattinen vallanvaihto tuntuu muuttaneen georgialaisten suhtautumisen politiikkaan. Georgian unelma -koalition voitto tuli yllätyksenä monelle, ja etenkin nuorten keskuudessa se on herätellyt uutta intoa ja päättäväisyyttä.

Georgian ensimmäinen demokraattinen vallanvaihto, joka käynnistyi lokakuisista parlamenttivaaleista, tuntuu muuttaneen georgialaisten suhtautumisen politiikkaan. Georgian unelma -koalition voitto tuliyllätyksenä monelle, ja etenkin nuorten keskuudessa se on herätellytuutta intoa ja päättäväisyyttä.

”Emme aio lopettaa nyt”, kertoo tbilisiläinen ystäväni Re­vaz, joka vaalien alla juoksi mielenosoituksesta toiseen. Hän on politiikkaa opiskeleva nuori mies ja opiskelijajärjestöaktiivi.

”Ennen tätä nuoret eivät juuri välittäneet politiikasta, mutta havahduimme vaaleissa. Tulevaisuudessa aiomme osallistua päätöksentekoon”, Revaz julistaa.

Vaalit avasivat georgialaisille mahdollisuuden vaikuttaa poliittisen eliitin tekemisiin. Autoritäärisistä taipumuksista tunnetun Mihail ”Misha” Saakašvilin valtakauden aikana moni pelkäsi ilmaista poliittisia näkemyksiään tai osallistua kansalaisaktivismiin.

Vaalikamppailun kuluessa tunnelma kuitenkin muuttui. Miljardööri Bidzina Ivanišvilin luotsaamaa koalitiota kan­nattavat nuoret ja opiskelijat kampanjoivat Tbilisin kaduilla. Kansalaisjärjestöt painostivat vallanpitäjiä varmistamaan, että vaalit pidettäisiin rehellisesti, ja ympäri maata järjestetyt suuret mielenosoitukset ajoivat hallituksen ottamaan vastuuta vanki­loissa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista.

Georgian kansalaisyhteiskunta heräsi yhtäkkiä henkiin.

·

Kansalaisyhteiskuntaa ei ole repäisty tyhjästä, sillä Tbilisin ka­duilla on osoitettu mieltä ennenkin. Vuoden 2003 ruusuvallan­kumouksessa kansalaisliikkeiden johtajat nousivat Saakašvilin kanssa maan uuteen valtaeliittiin. Aktivismi ei kuitenkaan tuol­loin johtanut voimakkaan tai kestävän kansalaisyhteiskunnan muodostumiseen.

Ruusuvallankumouksen jälkeen Saakašvilin kannattajat odottivat muutoksia luottavaisina monen vuoden ajan. Nyt on toisin: koalition kannattajat suhtautuvat uuteen hallitukseen kriittisesti jo nyt. Heidän joukossaan on sekä liberaaleja opis­kelijoita että vanhoillisia ortodokseja, kylien maanviljelijöitä ja Saakašvilin entisiä vallankumouksellisia kannattajia.

Kannattajat toivovat lisää sosiaalipalveluita ja koulutus­mahdollisuuksia sekä parannuksia maan taloudelliseen tilaan ja ilmisokeuksiin. Myös kireät suhteet Venäjään sekä Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan tulisi selvittää.

Hallituksen alkutaipale vaikuttaa lupaavalta. Hiljattain jul­kistettu hallitusohjelma enteilee parannuksia muun muassa val­tion eläketukiin, ja Ivanišvili on luvannut kehittää Saakašvilin pitkälti laiminlyömää maataloutta. Myös ulkopolitiikka muut­tunee: Kremlissä on jo pantu merkille Georgian tuoreen päämi­nisterin halukkuus normalisoida maiden väliset suhteet.

Toisaalta Georgian syviä taloudellisia ja sosiaalisia ongel­mia ei pystytä ratkaisemaan välittömästi, eivätkä suhteet Venä­jään selviä ennen kuin separatistialueiden kohtalosta on päästy yhteisymmärrykseen. Lisäksi Ivanišvilin on kyettävä johtamaan kirjavasta ja kokemattomasta puoluejoukosta kasattua hallitus­ta ja toimimaan yhdessä Saakašvilin Yhdistyneeseen kansalli­seen liikkeeseen ryhmittyneen voimakkaan opposition kanssa.

·

Kampanjassaan Ivanišvili vannoi johtavansa Georgian kohti eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Viesti on tärkeä, sillä suurin osa georgialaisista haluaa maansa lähentyvän vauraiden länsimaiden demokratian mallia.

”Jos Ivanišvili ei pysty viemään Georgiaa eteenpäin, emme pidä häntä vallassa pitkään”, painottaa kansalaisjärjestössä työskentelevä parikymppinen Nino (nimi muutettu). Hän mars­si vaalien alla koalition puolesta ja haluaa nyt nähdä tuloksia.

Köyhyyteen, konflikteihin ja autoritäärisiin johtajiin kylläs­tyneiden georgialaisten vaatimukset uudelle hallitukselleen ovat korkealla. Kokemattoman unelma­koalition poliittinen tulevaisuus on epävarma – ja kenties juuri siinä piilee yksi lokakuun vaalien tär­keimmistä saavutuksista.

 
Ulkopolitiikka 4/2012

Pitkä tie kullasta paperirahaan

Juha Tarkka, kuvitus Antti Valta

Luvassa myrskyisää

Joonas Pörsti/UP

Ylös velkakriisistä

Joonas Pörsti/UP

Kyberasekilpa kiihtyy

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvitus Antti Valta

Suomi turvaa kriittistä infrastruktuuria

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Putinin lojaali liittolainen

Katri Pynnöniemi, kuva A. Savin/Wikimedia Commons

Rokkia ja räjähdyksiä

Juha Mäkinen/UP

Euro saa jumalattaren kasvot

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Seikkailuja virtuaalisessa villissä lännessä

Heta Muurinen

BRICS-maat putoavat kelkasta

Pasi Nokelainen

Rahan lonkerot

Teija Tiilikainen/UP

Sitkeästi euron puolesta

Anna-Liisa Lilius

Sambia palasi markkinoille

Pasi Nokelainen

Eurooppa ulkoistaa jätteitään

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kanadan Kennedy isänsä jalanjäljillä

Juha Mäkinen/UP

Ystävyyttä ja kranaattitulta

Juha Mäkinen/UP

Miten käy rahan, jos verkkopankkijärjestelmät kaatuvat?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Ylimaallinen mammona

Simon Critchley

Mikä kaupunki, mikä valuutta?

Juha Mäkinen/UP

Georgian uusi herääminen

Milja Komulainen

Kirjava itänaapurusto

Kristi Raik

Obaman jatkoaika

Jussi Hanhimäki

Yhdessä ennakkoluuloja vastaan

Anna Virkama

Kohti reunaa

Joonas Pörsti/UP

Kapitalismin uudet kasvot

Annina Aalto

Resurssiryntäilyn riskit

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Valtatyhjiö etsii täyttäjäänsä

Lauri Tähtinen

Siirtokuntien uhka Israelille

Timo R. Stewart

Poliittisesti yksinäinen presidentti

Juha Jokela

Jotta jokainen kuuluisi joukkoon

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tutkimus valaiskoon politiikan tulevaisuutta

Hannu Mäntyvaara

Moskovan seireenilaulu Ukrainalle

Joonas Pörsti

Israelin oikeisto puolustaa asemiaan

Timo R. Stewart

Yhden valtion malli

Syksy Räsänen