Kapitalismin uudet kasvot

Christopher Meyer & Julia Kirby: Standing on the Sun. How the Explosion of Capitalism Abroad Will Change Business Everywhere. Harvard Business Review 2012, 352 s. Michael Sandel: What Money Can’t Buy. The Moral Limits of Markets. Farrar, Strauss and Girou

Annina Aalto

Kapitalismi on toistaiseksi menestynein järjestelmä taloudellisen ja teknologisen kehityksen edistämiseksi. Mutta kuten talouskriiseissä ennenkin, yleisesti hyväksytty taloudellinen ajattelu on nyt kyseenalaistettu. Markkinatalouden tulevaisuutta käsitellään kahdessa tuoreessa kirjassa erilaisista näkökulmista.

Kapitalismi on toistaiseksi menes­tynein järjestelmä taloudellisen ja teknologisen kehityksen edistämiseksi, mistä on osoituksena Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan vaurastuminen. Mutta kuten talouskriiseissä on käynyt ennen­kin, yleisesti hyväksytty taloudellinen ajattelu on nyt kyseenalaistettu.

Myös talouden uusien suurvaltojen nousu on haastanut läntisen kapitalismin mallin entistä voimakkaammin. Kapita­lismin heikkoudet ovat nousseet selkeästi näkyviin, ja ne voidaan tiivistää kolmeen sanaan: eriarvoisuus, epätasapaino ja kestämättömyys.

Markkinatalouden tulevaisuutta kä­sitellään kahdessa tuoreessa kirjassa hy­vin erilaisista näkökulmista. Molempia kirjoja voi silti lukea osana keskustelua kapitalismin rajojen määrittelemisestä.

Christopher Meyer ja Julia Kirby antavat optimistisen kuvan kapitalismin tulevai­suudesta. Kirjassaan Standing on the Sun he kuvaavat kapitalismin sopeutuvaksi järjestelmäksi, joka kehittyy toimintaym­päristönsä dramaattisten muutosten mu­kana.

Kopernikus uhmasi 1500-luvulla vallalla ollutta käsitystä aurinkokunnas­tamme asettamalla auringon maan sijaan aurinkokunnan keskelle. Meyerin ja Kir­byn mukaan nykypäivän liikkeenjohta­jien täytyy muuttaa katsantokantaansa samantapaisesti: tuloksen maksimoimi­sen, arvon kasvattamisen ja kilpailuun keskittymisen sijaan tulee siirtyä yhteis­työhön ja innovaatioon perustuvaan lii­ketoimintaan, jossa toteutetaan eri sidos­ryhmien – asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteiskunnan – etua.

Kirjoittajat katsovat, että perintei­nen läntisen kapitalismin malli muuttuu perustavanlaatuisesti, kun maailmanta­louden painopiste siirtyy nouseviin ta­lousvaltoihin ja uudet teknologiat, kuten pilvi- ja mobiilipalvelut, leviävät. Mitä ”litteämmäksi” maailma muuttuu, sitä nopeammin kapitalismin eri yhteiskun­nissa ilmenevät muodot ovat vuorovai­kutuksessa toistensa kanssa, kilpailevat keskenään ja synnyttävät uusia liiketoi­minnan muotoja.

Kirjan tekijät uskovat, että yrityk­set luovat tulevaisuudessa sekoituksen taloudellista ja sosiaalista arvoa. Idea ei sinänsä ole uusi. Monet muistavat Bill Gatesin Maailman talousfoorumissa vuonna 2008 lanseeraaman luovan ka­pitalismin käsitteen. Gates visioi, että yritysten ja kansalaisjärjestöjen tulisi työskennellä yhdessä luodakseen mark­kinajärjestelmän, joka lieventäisi maail­man epäoikeudenmukaisuutta.

Samoilla linjoilla on Harvard Business Schoolin professorin Michael Porterin shared value -ajattelu. Yrityksen ei Por­terin mukaan pidä tavoitella pelkkää tuottoa vaan yhteiskunnallista arvoa. Yrityksen kilpailukyky ja ympärillä ole­van yhteisön hyvinvointi ovat toisistaan riippuvaisia, ja jos yritykset onnistuvat hyödyntämään näitä kytköksiä, ne voi­vat määrittää kapitalismin uudelleen ja lisätä kasvua globaalisti.

Meyerin ja Kirbyn mukaan yritykset voivat lisätä yhteiskunnallista arvoaan kartoittamalla kaikki tuottamansa ul­koisvaikutukset ja sisäistämällä ne suo­raan omaan toimintaansa tai antamalla tukensa ulkopuolisiin hankkeisiin, ku­ten luonnonsuojeluun. Kilpailun sijaan innovaatio tulisi asettaa kapitalistisen mallin keskiöön. Yritykset voivat lisätä innovaatiotoimintaa ”näkymättömien kädenpuristusten” eli yhteistyön avulla. Se voi perustua esimerkiksi avoimeen tie­donjakoon, kuten vapaita ohjelmistoja kehitettäessä.

Michael Sandel puolestaan pohtii kir­jassaan What Money Can’t Buy, missä kaupallisuuden raja kulkee. Sandel ei analysoi, miten markkinatalous kehittyy tai miltä tulevaisuus tältä osin näyttää, vaan kuvaa, miten markkinat ovat tun­keutuneet elämäämme. Sandelin mukaan hintalapun asettaminen asioille muuttaa niiden perusluonteen.

Hintajärjestelmä kohdentaa tava­rat ja palvelut ihmisten mieltymysten mukaan mutta ei arvostele noita miel­tymyksiä. Sandelin mukaan taloustiede kuitenkin joutuu maailman muuttuessa vastaamaan moraalikysymyksiin yhä useammin.

Eräs kirjan kiinnostavimmista esi­merkeistä käsittelee israelilaista päivä­kotia, jossa joidenkin lasten vanhemmat olivat jatkuvasti myöhässä hakiessaan lapsiaan. Päiväkoti alkoi periä myöhäs­tyjiltä sakkoa – mikä kuitenkin lisäsi myöhästymisiä. Sandelin mukaan van­hemmat eivät kokeneet summaa sakoksi vaan korvaukseksi siitä, että lapset voi­tiin jättää päiväkotiin tavallista pidem­mäksi aikaa. Päiväkoti poisti maksut, mutta myöhästymiset eivät vähentyneet. Näin raha oli Sandelin mukaan korvan­nut moraaliarvot.

Sandel haluaa saada lukijan pohti­maan omia toimiaan ja tiedostamaan, kuinka syvälle yhteiskuntaan kaupalli­suus ulottuu. Sen sijaan, että meillä olisi toimivat markkinat, meistä on Sandelin mukaan tullut markkinayhteiskunta, jossa kaikki on kaupan. Sandel ei kui­tenkaan selvitä, miksi tai miten meidän pitäisi puolustaa markkinayhteiskunnan rapistamia moraaliarvoja. Hintojen yli­valta ei vähene niin kauan kuin emme onnistu riittävästi perustelemaan, miksi muut arvot pitäisi yhteiskunnassa asettaa etusijalle.

Molemmat kirjat kannustavat pohtimaan, onko nykyisenlainen markkina-ajattelun voittokulku tullut tiensä päähän. Ta­louskriisi herättelee liikkeenjohtajia ja muita talouden toimijoita. Kaupanteko on muuttunut ja muuttuu vastakin radi­kaalisti samalla kun taloudellisten toimi­joiden mieltymykset ja arvot kehittyvät.

Teollisuusmaat tuottavat nykyään noin 70 prosenttia maailman yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta, mutta luku las­kee noin kolmanneksen vuoteen 2050 mennessä. Nousevien talouksien liik­keenjohtajat ja kuluttajat muokkaavat tulevaisuudessa maailmantaloutta ja vaikuttavat kapitalistiseen järjestelmään myös teollisuusmaissa. Heitä eivät rasita perinteisen kilpailukeskeisen kapitalis­min uskomukset ja pelisäännöt. Inno­vaatio, yhteistyö ja kolmannen sektorin tuominen mukaan liike-elämään ovat tu­levaisuuden kapitalismin avainteemoja.

Moniarvoisessa yhteiskunnassamme on vaikeaa saavuttaa yhteisymmärrys­tä niin sanotun hyvän elämän sisällöstä ja markkinoiden moraalirajoista. Jos tulevaisuuden markkinatalous, kuten kirjailijat sen visioivat, on yhteistyö­hön kannustava, avoin, tasavertainen ja kaikki huomioonottava, se saattaa tuoda meidät lähemmäksi noiden rajojen löy­tämistä. Molempien kirjojen heikkous on kuitenkin se, että kirjoittajat eivät käsittele politiikan roolia tässä yhtälössä.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää