Resurssiryntäilyn riskit

Dambisa Moyo: Winner Take All. China’s Race for Resources and What It Means for Us. Allen Lane 2012, 257 s.

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kiina ei ole ilkeä uuskolonialisti, joka alistaa köyhät maat tahtoonsa ja kahmii niiden luonnonvarat kyltymättömään kitaansa, toteaa sambialainen taloustieteilijä Dambisa Moyo uudessa kirjassaan.

Kiina ei ole ilkeä uuskolonialisti, jo­ka alistaa köyhät maat tahtoonsa ja kahmii niiden luonnonvarat kyltymät­tömään kitaansa, toisin kuin esimerkik­si Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton viime vuonna esitti. Näin toteaa sambialainen taloustieteilijä Dambisa Moyo uudessa kirjassaan, joka käsitte­lee Kiinan ryntäystä maailman luonnon­varamarkkinoille, etenkin maa-, öljy- ja mineraalikaupoille kehittyvien maiden kanssa.

Moyon viesti on, että Kiinan resurs­sien jano ei lopulta ole Afrikalle ja muul­le kehittyvälle maailmalle niin pahaksi kuin yleensä annetaan ymmärtää. Kiina on kiinnostunut vain kauppasuhteistaan eikä yritä muuttaa kauppakumppanien­sa yhteiskuntia ja poliittisia järjestelmiä suoraan, kuten kolonialistit aikanaan. It­se asiassa Kiina on ainoa maa maailmas­sa, joka valmistautuu luonnonvarojen yhä pahenevaan niukkuuteen kestävällä tavalla, Moyo toteaa.

Tarina Kiinan resurssiryntäyksestä on tuttu: Maa keskiluokkaistuu niin, että vuoteen 2015 mennessä 670 miljoonan kiinalaisen arvioidaan kivunneen keski­tuloisiksi. Nyt keskiluokkaisia kiinalaisia on noin 150 miljoonaa. (Ks. UP 1/2012.)

Keskiluokkaistuminen kiihdyttää kaupungistumista ja pakottaa rakenta­maan infrastruktuuria, mikä lisää esimer­kiksi öljyntarvetta 70 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Kasvavan keskiluokan ruokkiminen on kuitenkin ongelma, sillä Kiinan viljelykelpoinen maa-ala on vii­meksi kuluneen reilun vuosikymmenen aikana kutistunut dramaattisesti.

Siksi Kiina hamuaa maata, öljyä ja mineraaleja esimerkiksi Afrikasta. Jo nyt Kiina tuo kolmanneksen öljystään Afrikasta, esimerkiksi Angolasta ja Su­danista. Kansansa ruokkimiseksi Kiina on ostanut tai vuokrannut maata muun muassa Kongon demokraattisesta tasa­vallasta, Tansaniasta ja Sambiasta.

Moyo tuli muutama vuosi sitten tunnetuksi kirjastaan Dead Aid, jossa hän totesi kehitysavun pahimmillaan kietovan vastaanottajansa riippuvuu­teen, ruokkivan korruptiota ja lisäävän köyhyyttä. Kirja herätti huomiota, koska sen kirjoittanut sambialainen puhui niin äänekkääsi kehitysyhteistyön käytäntöjä vastaan.

Moyon mukaan Kiinan luonnonva­rahumu johtuu siitä, että kommunistihal­linto haluaa pitää kansansa hiljaa ja edes aineellisesti tyytyväisenä. Kiinan kauppa­kumppanit kuitenkin hyötyvät siinä mis­sä Kiina itse: Esimerkiksi Kongo, Tansa­nia ja Sambia saavat tarvitsemiaan inves­tointeja. Teitä, rautateitä ja satamia sekä kouluja ja sairaaloita rakennetaan, työ­paikkoja syntyy ja maatalousinvestoinnit helpottavat ruokapulaa. Sitä paitsi Kiina kohtelee kumppaneitaan tasaveroisina vastapelureina.

Toisaalta Kiina sitoo Moyon mu­kaan kumppaninsa pitkäaikaiseen symbioosiin, jossa kumpikaan osapuo­li ei tulisi toimeen ilman toista. Kiina tarvitsee öljyä, mineraaleja ja maata, kehittyvät maat puolestaan kiinalaista rahaa, etenkin kun perinteiset teolli­suusmaat rämpivät taloussuossa. Siksi Kiina saattaa saavuttaa luonnonvara­sektorilla monopsoniaseman eli nousta ainoaksi varteenotettavaksi ostajaksi. Silloin se voisi sanella hinnat ja pitää kauppakumppaniensa kehitystä pantti­vankinaan.

Lisäksi Moyo varoittaa siitä, että Kiinan resurssinälkä voi lukita maan kauppakumppanit luonnonvarojen tuottajiksi. Esimerkiksi äkilliset öljytulot voivat vahvistaa köyhän maan valuut­taa niin, että muu vienti takkuaa, mikä kurjistaa taloutta entisestään ja pahentaa luonnonvarariippuvuutta. Tutkimusten mukaan hauraiden valtioiden luonnon­varariippuvuus lisää myös korruption ja konfliktien riskiä.

Yhtäältä Moyo siis pitää Kiinan re­surssiryntäystä autuutena Afrikalle ja muulle kehittyvälle maailmalle mutta näkee siinä samoja riskejä kuin lännen masinoimassa kehitysapuriippuvuudes­sa. Siksi on vaikea nähdä, millä perus­teella ja kenen näkökulmasta Kiinan toiminta on kestävää.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää