Demokratiaa yli rajojen

Teija Tiilikainen

Onko demokratia mahdollinen muuten kuin kansallisvaltion puitteissa, kysyy UP-lehden päätoimittaja Teija Tiilikainen pääkirjoituksessaan.

Onko demokratia mahdollinen muuten kuin kansallisvaltion puitteissa? EU:n vastustajien vas­taus on selkeä ei. He katsovat, että demokraatti­sesta EU:sta on turha haaveilla, koska unionilla ei ole kansaa eli demosta. Ei siis ole pohjaa demokraattisten toimintatapojen tai edustuksellisuuden kannalta välttämättö­mälle yhteenkuuluvuudelle.

Maailma on kuitenkin mennyt jo menojaan. Globaali talous- tai ympäristöpolitiikka ei enää vuosikymmeniin ole alistunut suvereenien valtioiden valtaan. Yhä useammat poli­tiikan alueet ovat sanoutuneet irti sellaisesta maailmasta, jota suvereenit valtiot rajoineen edustivat. Globaali finanssikriisi oli muuttuneen maailmanjärjestyksen yksi ilmentymä. Maailman epätoivoinen kamppailu ilmastonmuutosta vastaan on toinen.

Jos katsomme, ettei demokraattinen hallintatapa ole sovel­lettavissa kansallisvaltioiden ulkopuolella, voimme pikku hiljaa jättää hyvästit koko demokratian ihanteelle. Kansallisaatteen tenho saa edelleen monet uskomaan, että kyseinen poliittisen yhteiselon muoto edustaa jonkinlaista inhimillisen sivistyksen huipentumaa ja päätepistettä. Koska vain kansakunnan jäsenet ovat keskenään tasavertaisia, sopii tasavertaisuuteen perustuva kansanvaltainen hallintatapa vain kansakuntien yhteyteen.

Sekä eurooppalaisella että globaalilla tasolla on kuitenkin jo kauan taisteltu tätä näköalattomuutta vastaan. Kun globa­lisoituva talous kulkee kohti entistä suurempia yksiköitä, on de­mokraattisten mekanismien yksinkertaisesti seurattava perässä.Kun globa­lisoituva talous kulkee kohti entistä suurempia yksiköitä, on  de­mokraattisten mekanismien yksinkertaisesti seurattava perässä.

Demokratialla on monta ulottuvuutta; edustuksellisen demokratian käytäntöjä on kaikissa yhteyksissä mahdotonta toteuttaa. On kuitenkin sellaisia kansainvälisen päätöksenteon yhteyksiä, joissa jo päätöksenteon avoimuus ja vastuusuhtei­den selkeys olisivat suuria edistysaskeleita. Tämä koskee esimerkiksi erittäin byrokraattisiksi ja monimutkaisiksi muuttu­neita kansainvälisiä järjestöjä, joilla on paljon valtaa. Koska globalisaatiota ei voi pysäyttää, poliittisen mielikuvituksen on taivuttava uusille aaltopituuksille.

EU:ssa kunnianhimon on oltava korkealla, kun unionissa luodaan uusia demokratiamekanismeja. EU on suurelta osin liukunut soveltamaan samoja edustuksellisen demokratian käytäntöjä kuin jäsenvaltionsa ja päässyt käytännöissä suurin piirtein niin pitkälle kuin ilman liittovaltiota on mahdollista päästä. Tästä eteenpäin kulku kysyy todellista yhteiseuroop­palaista tahtoa. Toisaalta alueiden ja paikallisyhteisöjen äänet ovat unionin demokratiakonseptiin tukeutuen saaneet enem­män kaikupohjaa kuin puhtaasti kansallisvaltiopohjaisen jär­jestyksen nojalla.

Tässä UP-lehdessä tutkailemme demokratiaa ja sen olomuotoja kansallisvaltioiden ulkopuolella. Mitä EU:n demo­kratialle tapahtuu talouskriisin olosuhteissa, ja onko haave globaalista demokratiasta jäämässä ainaiseksi utopiaksi? Mitä demokratialla nykyisin ylipäätään tarkoitetaan?

Demokratiaan kytkeytyvät myös tämän lehden Britanniaa ja pohjoismaisuutta käsittelevät artikkelit. Lehdessä selvitetään, miten EU-kansanäänestystä kohti kulkeva Britannia sijoittaa itsensä Euroopan kartalle. Toisessa artikkelissa kysytään, miksei pohjoismaisilla arvoilla enää saavuteta kansainvälistä arvo­valtaa.

UP-lehti sai lukijoiltaan viime vuoden lopulla toteutetussalukijatutkimuksessa hyvän arvosanan. Lehden rakenteeseen, ulkoasuun ja ilmestymistiheyteen ollaan pääosin tyytyväisiä. Kaikkein kiinnostavimmiksi aiheiksi kyselyssä nousivat suur­valtapolitiikka ja maailmantalous. Lämmin kiitos kyselyyn osallistumisesta ja kannustuksesta! Palautetta saa antaa koska vain lehden ja sen tekijöiden sähköpostiosoitteisiin.

Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää