Toscanan maaseudulla nautittu ateria monine ruokalajeineen ei hevin unohdu. Pöydän ääressä istutaan pitkään Silvio Berlusconinkin ylistämien herkkujen äärellä.
Italian valtio on perinteisesti tarjonnut pitkän kaavan mukaan etenevän ”aterian” maahan asumaan haluaville ulkomaalaisille. Esimerkiksi Sienan kaupungissa ”menu” tarjoillaan pääpoliisilaitoksen sivuovella.
Antipastit ovat ruokahalua herättäviä alkupaloja. Oleskelulupaa jonottavalle antipaston muodostaa ensimmäinen, turha käynti poliisilaitoksella. Afrikkalainen isä lapsikatraineen voi helposti joutua jonottamaan ulkona tuntikausia ehtimättä kuitenkaan saada papereihin tarvittavia leimoja. Seuraavana aamuna kymmenet muut ovat ehtineet jonoon ennen isää, ja jälleen kerran ovet suljetaan ennen kuin hän ehtii luukulle.
Primo piatto täyttää vatsaa ja valmistaa sitä pääruokaan. Oleskeluluvan hakijalle antaa hieman tyydytystä se, kun hän saa jätettyä oman paperinsa poliisiaseman luukulle. Helpolla tämäkään annos ei tipu, vaan se edellyttää tiukkoja kuulusteluja ja lähes täydellistä italian kielen taitoa.
Pääruoka eli secondo piatto on aterian huipennus. Ulkomaalaiselle huipentuma on oleskeluluvan saaminen. Vaikka ravintolassa pääruoka tulee ripeästi pöytään, joutuu oleskelulupaa odottamaan kolmisen kuukautta.
Italialaisilla on jälkiruoalle eli dolcelle kokonaan oma vatsansa. Ulkomaalaiselle hyvä jälkimaku syntyy siitä, kun voi poliisin pysäyttäessä kadulla näyttää virallisen dokumentin oikeudestaan oleskella maassa. Tai siitä, että voi työskennellä muutenkin kuin pimeästi.
Ulkomaalaisjärjestöjen iloksi ja siirtolaisten tuloa pelkäävien kauhuksi Italia on juuri vaihtanut hitaasti etenevät ateriat pikaruokaan. Uusi siirtolaislaki nopeuttaa oleskeluluvan saantia. Postikonttorista voi noutaa maksuttoman kotona täytettävän hakupaketin. Hakemuksen voi palauttaa postiin 72 euron maksua vastaan. Tällainen pika-ateria on toki kalliimpi kuin monen lajin illallinen, mutta moni on myös halukas maksamaan ripeydestä. EU:n ulkopuolelta tulevalle hakijalle maksaminen on sitä paitsi ainoa vaihtoehto.
Pikaruokatarjoilun aloittaminen ei ole sujunut ilman kitkaa. Hakupaketit katosivat posteista silmänräpäyksessä ja moni joutui palaamaan kotiin tyhjin käsin. Osansa ottivat myös mustan pörssin kauppiaat, jotka kauppasivat hakupaketteja rautatieasemilla viidelläsadalla eurolla.
Italian sisäministeriö on terästäytynyt painattamalla lisää hakupaketteja ja lisäämällä pikaruoan oheen palvelua. Esitteet, päivitetyt nettisivut ja maksuton, usealla kielellä palveleva puhelin auttavat maahanmuuttajia. Muutamissa posteissa on myös ”ystäväluukku”, joka tuo hallintokoneistoa lähemmäksi pientä ihmistä.
Pitkille aterioillekin löytyy yhä kannattajansa: ”Aiempi siirtolaislaki oli tehokas. Italiaan tulevien ulkomaalaisten määrä puolittui ja karkotusten määrä kaksinkertaistui”, sanoo Pohjoisen liiton edustaja Angelo Alessandri.
Autokierros Toscanan maaseudulla on hyvä muistutus siitä, että Italia tarvitsee maahanmuuttajia: Väestö harmaantuu eikä uusia veronmaksajia synny omasta takaa riittävästi. Vuonna 2006 Italiassa oli kirjoilla 2,6 miljoonaa ulkomaalaista. Määrä kasvoi edellisvuodesta 11 prosenttia.
Eikä herkullinen pitkän kaavan mukainen illallinenkaan viineineen tule enää italialaisille pöytään ilman ulkomaalaisten apua. Yhä useampi työntekijä Toscanan viiniviljelyksillä on kotoisin Itä-Euroopasta tai Afrikasta. Varmaa on siis ainakin se, että saapasmaan asukkaiden ruokajuomaksi vaihtuu vesi, jos siirtolaisiksi kelpaavat vain sveitsiläiset miljonäärit.
Eila Helander ja Antti Räsänen