Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Yhden puolueen demokratia

Mark Waller

ANC-puolue on dominoinut Etelä-Afrikan politiikkaa vuodesta 1994. Mustasta koulutetusta keskiluokasta kuuluu nyt soraääniä puolueen valtaa kohtaan.

Midrand on Johannesburgin ja Pretorian välillä sijait­seva kaupunginosa, jossa on niin liike-elämää kuin vauraita aidattuja asuinalueita. Monet Etelä-Afrikan uuden mustan keskiluokan edustajista asuvat täällä.

Alueen mukaan on nimetty siellä ko­koontuva Midrand-ryhmä, Etelä-Afrikan valtapuoluetta ANC:tä kritisoivan tusi­nan nuorehkon mustan intellektuellin muodostama klikki. Se katsoo edusta­vansa niitä arvoja, joiden ansiosta Mid­randin kaltaiset alueet ovat nousseet kukoistamaan.

Ryhmän mukaan Anc on hylännyt nykyisen johtajansa Jacob Zuman kau­della poliittiseen keskustaan tukeutuvan uskon markkinavoimiin samoin kuin yk­sityisen ja julkisen sektorin yhteistyön yhteiskunnan kehittämiseksi.

Suunnanmuutos alkoi vuoden 2007 puoluekokouksesta, jossa puolueen vasemmistosiipi syrjäytti istuvan presi­dentinThabo Mbekin ja nosti Zuman johtoon. Vuonna 2009 Zuma valittiin presidentiksi ja joulukuussa 2012 jatko­kaudelle ANC:n puheenjohtajaksi. Valin­ta ennakoi hänelle myös toista president­tikautta vuoden 2014 vaaleissa.

Midrand-ryhmän näkemyksen mu­kaan ANC on matkalla perikatoon. Ryhmän perustajajäsen Prince Mashele arvioi joulukuussa suorasukaisesti The Sunday Independent -lehdessä, että Anc on jatkossa aiempaa jakautuneempi, turmeltuneempi, nurkkakuntaisempi, korruptoituneempi ja yhä pahemmin eksyksissä.

Helmikuun lopulla anc-kritiikkiin yhtyi myös apartheidin ajoilta tunnettu aktivisti Mamphela Ramphele. Hän il­moitti perustavansa oman ”puoluepoliit­tisen ohjelmansa”. Ramphelen liikkeen taustalla ovat vaikuttaneet osin samat hahmot kuin Midrand-ryhmässä, mui­den muassa Mashele.

Mashele toimi edellisen presidentin Thabo Mbekin puheenkirjoittajana, mutta nyt Midrand-ryhmän jäsenet vaikuttavat karsastavan puoluepolitiik­kaa. Heidän tyylinään on eräänlainen elitistinen intellektuaalisuus, jonka on tarkoitus vedota koulutettuun mustaan keskiluokkaan. Siihen kuuluu nyt noin viidennes Etelä-Afrikan väestöstä.

Valikoitua väkeä

Vuonna 2010 Mashele kirjoitti, että Midrand-ryhmä valitsee jäsenensä ää­rimmäisen tarkalla seulalla, mikä suo­jelee ryhmää typeryydeltä ja keskinker­taisuudelta. Ryhmään kuuluu tutkijoita, kansalaisjärjestöjen johtajia ja journalis­teja. Heidän verkko- ja lehtikolumniensa vakiaiheena on Anc:n tila Zuman alai­suudessa.

Zuma ja entinen presidentti Mbeki ovat eri mieltä etenkin valtion tehtävistä. Mbeki vastusti ajattelua, jonka mukaan valtiolla on vastuu Etelä-Afrikan kroo­nisten kehitysongelmien ratkaisemisesta. Noin puolet eteläafrikkalaisista elää alle 500 randilla eli 40 eurolla kuussa.

Mbeki vei aiemmin vasemmistolaisen Anc:n kohti poliittista keskustaa. Talouteen houkuteltiin yksityisiä sijoituksia ja markkinavoimat nähtiin ratkaisevina kasvun kannalta. Infrastruktuuria ke­hitettiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeilla. Köyhyyden voittamisessa luotettiin siihen, että ta­louskasvun hedelmät valuisivat vähitel­len myös köyhimpien hyväksi.

Mbeki myös tuki vasta kehittymässä olevaa mustaa keskiluokkaa. Käytössä oli heikommassa asemassa olevia työn­hakijoita suosiva positiivisen syrjinnän ohjelma (Black Economic Empower­ment, bee). Puolue katsoo nyt, että Mbeki epäonnistui Etelä-Afrikkaa vai­vaavan köyhyyden ja alikehittyneisyy­den poistamisessa etenkin kaupunkien ulkopuolella.

Rahojen väärinkäyttöä

Zuman hallinnon tavoitteena on paran­taa aiempaa useamman mustan asemaa. Anc on myös ryhtynyt Zuman kaudella tiiviimpään yhteistyöhön ammattiliitto­jen ja kommunistipuolueen kanssa.

Zuman aikaisen Anc-hallinnon po­liittisiin voittoihin kuuluvat vähittäiset edistysaskeleet sosiaalipolitiikassa sekä hi-viruksen ja aidsin vastaisessa työssä. Hallinto on tukenut hiv-lääkkeiden no­peaa käyttöönottoa, ja Lancet-lehden mukaan eteläafrikkalaisten eliniänodote nousi kuudella vuodella 2005–2011. Mbeki puolestaan sai aikanaan nolon maineen esitettyään skeptisiä näkemyk­siä hi-viruksen ja aidsin suhteesta.

Jotkut Midrand-ryhmän esittämistä syytöksistä ovat ennen kaikkea ideologi­sia, mutta ryhmän kritiikki Anc:n kor­ruptiota vastaan on asiapohjaisempaa. Kritiikki keskittyy valtion varojen vää­rinkäyttöön.

Etelä-Afrikan julkiset hankinnat tehdään usein Anc:n toimihenkilöiden henkilökohtaisten kontaktiverkostojen avulla. Vuonna 2011 noin 40 kansan­edustajan todettiin käyttäneen henki­lökohtaisiin matkoihinsa 18 miljoonaa randia eli lähes 1,5 miljoonaa euroa val­tion rahoja. Vuosina 2009–2012 Etelä-Afrikka putosi 14 pykälää Transparency Internationalin korruptioindeksissä ja on nyt sijalla 69 yhteensä 174 maan ver­tailussa.

Midrand-ryhmä edustaa pohjimmil­taan niitä Anc:n jäseniä, jotka pettyivät Mbekin syrjäyttämiseen, mutta ryhmä on pitänyt etäisyyttä oppositiopuoluei­siin. ANC:stä irtautuneet Mbekin tukijat perustivat Kansankongressi-puolueen (Cope), joka sai 7,4 prosenttia vuoden 2009 parlamenttivaalien äänistä mutta romahti 2,6 prosenttiin vuoden 2011 kunnallisvaaleissa. Se osoitti, ettei Etelä-Afrikassa ole paljon tilaa mustille johta­jille Anc:n ulkopuolella.

Suurin oppositiopuolue Demokraat­tinen allianssi ei ole saanut taakseen mustia kannattajia eikä riveihinsä mus­tia johtajia, vaikka puolue onkin vaali­en yhteydessä omaksunut Anc-tyylisen vapautusretoriikan. Demokraattinen al­lianssi on ilmoittanut pyrkivänsä muo­dostamaan muiden oppositiopuoluei­den kanssa koalition, joka voisi haastaa Anc:n vuoden 2019 vaaleissa.

Ei ole kuitenkaan varmaa, pystyvät­kö oppositiopuolueet sopimaan yhtei­sestä vaaliohjelmasta, sillä niitä yhdistää oikeastaan vain oppositioasema.

ANC:n oman tulkinnan mukaan puolue kärsii ”virka-aseman mukanaan tuomista synneistä”. Anc on useimmi­ten ainoa tarjolla oleva vaihtoehto, ja se houkuttelee ihmisiä, jotka näkevät puolueessa toimimisen keinona saada töitä ja kohentaa elintasoaan. ANC:n kouriintuntuvat epäonnistumiset antavat Midrand-ryhmälle nostetta koulutetun mustan keskiluokan keskuudessa. Ryh­mä on kuin paarma ANC:n niskassa, eikä sitä ole helppo läimäyttää pois. 

---------------------------------------------------------------

Kansanvallan kasvukivut

  • Etelä-Afrikassa oli vuosina 1948–1994 voimassa apartheid eli rotuerottelupolitiikka. Ihmiset luokiteltiin mustiin, valkoisiin, värillisiin ja intialaisiin. Äänioikeus oli vain valkoisilla.
  • ANC eli Afrikan kansalliskongres­si perustettiin vuonna1912. Puo­lue kiellettiin vuonna 1960 ja sen johtajille – tunnetuimpana Nel­son Mandela – langetettiin pitkät vankilatuomiot.
  • ANC voitti Etelä-Afrikan ensim­mäiset vapaat vaalit vuonna 1994.
  • Etelä-Afrikan 51,7 miljoonasta asukkaasta 60 prosenttia on alle 35-vuotiaita.
  • Etelä-Afrikka on maailman 25. suurin talous. Kansantuote kas­voi viime vuonna 3,2 prosenttia. Tärkeimpiä vientituotteita ovat kulta, platina ja muut metallit, timantit sekä koneet.

Lue myös: Kohti globaalia keynesiläisyyttäDemokratian lyhyt historia ja Kansanvallan tulokkaat.

Kirjoittaja on Etelä-Afrikassa asuva vapaa toimittaja.

 
Ulkopolitiikka 1/2013

Kansallinen ja kansainvälinen etu yksissä kansissa

Lauri Tähtinen

Demokratiaa yli rajojen

Teija Tiilikainen

Ydinvoimaa, jawohl!

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kohti globaalia keynesiläisyyttä

Heikki Patomäki, kuvitus Antti Valta

Demokratian lyhyt historia

Joonas Pörsti/UP

Kansanvallan tulokkaat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Yhden puolueen demokratia

Mark Waller

Kadonnutta kunniaa etsimässä

Juha Mäkinen/UP, kuva Jamieca/Flickr

Ulkomaantoimittajan opas

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Tikkanen/UP

Ei Arabiaa ilman šeikkejä?

Mikko Patokallio

Kongolaisten toivo

Maija Salonen

Kehitystavoitteet tarpeiden mukaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, grafiikka Kauko Kyöstiö

Korkein tuomari

Joonas Pörsti/UP

Aukeaako Nepalin umpisolmu?

Juha Mäkinen/UP

Vaaliväittely veljien kesken

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Afrikan uusi voimanainen

Joonas Pörsti/UP

Maltalla kaikki äänestävät – miehiä

Juha Mäkinen/UP

Vanhalle rajalle maineenpalautus?

Juha Mäkinen/UP

Miksi absoluuttinen köyhyysraja on 1,25 dollaria päivässä?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Horjahteleva demokratia

Joonas Pörsti/UP

Demokraattisempi rahaliitto

Teija Tiilikainen/UP

Eurooppa tahtoo vankistaa puolueitaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Keskiluokka kitisee Argenzuelassa

Mikael Wigell

Köyhyyden neljä paradoksia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kurdikevät

Ari Kerkkänen & Mirva Helenius, kuva Mirva Helenius

Irakin jihadisteja taistelee nyt Syyriassa

Saana-Maria Jokinen

Britannian lähdön hinta

Heta Muurinen

Ison valinnan edessä

Toby Archer

Valistuneen optimistin käsikirja

Niina Oisalo

Kalatkin vedestä

Heta Muurinen

Teollisuuden uusi aika

Pekka Vahvanen

Eliitti estää kehityksen

Pasi Nokelainen

Gazalaisäidin nurja todellisuus

Sanna Negus

Köyhyyden neljä paradoksia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Metsäkiista ratkaisi Kenian presidentinvaalit

Antti Erkkilä, kuva GovernmentZA/Flickr

UP:n juttutiimi menestyi aikakauslehtikilpailussa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP