Kehitystavoitteet tarpeiden mukaan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, grafiikka Kauko Kyöstiö

Globaalia kehitystä voitaisiin kehitystaloustieteilijä Andy Sumnerin mukaan vauhdittaa, jos lineaarisesta kehityksen käsitteestä luovuttaisiin.

Globaalia kehitystä voitaisiin kehi­tystaloustieteilijä Andy Sumnerin mukaan vauhdittaa, jos lineaarisesta kehityksen käsitteestä luovuttaisiin. Kansainvälistä yhteistyötä on ohjannut ajatus siitä, että kehitys etenee kaikkial­la kuten rikkaissa teollisuusmaissa kohti entistä parempia elinoloja.

Sumnerin mukaan kehitys pitäisi käsittää moniulotteisemmin: huomioon pitäisi ottaa kunkin maan inhimillisen kehityksen ja taloudellisen autonomian sekä poliittisten vapauksien ja kehityk­sen kestävyyden yhdistelmä. Kehitysta­voitteet pitäisi asettaa kullekin ryhmälle erikseen.

Sumner jakaa kehittyvät maat vii­teen kategoriaan. Ensimmäisessä köy­hyys ja aliravitsemus ovat yleisiä, poliit­tiset vapaudet ovat vähissä ja talous on riippuvainen maataloudesta ja kehitys­avusta. Ryhmään kuuluu sekä matalan tulotason maita, kuten Kongon demo­kraattinen tasavalta, että keskitulotason maita, kuten Sambia – ja Intia.

Toiseen ryhmään kuuluvat luonnon­varoistaan riippuvaiset maat, joissa poliittiset vapaudet ovat vähissä mutta köyhyys ei ole niin räikeää kuin ensim­mäisen ryhmän maissa. Ryhmään kuu­luu matalan tulotason maita, kuten Tšad, ja keskitulotason maita, kuten Vietnam.

Kolmannessa ryhmässä Kenian, Guatemalan ja Kolumbian kaltaisten maiden kehitysongelmia ovat räikeä eriarvoisuus ja riippuvuus kehitysavus­ta, ulkomaisista investoinneista sekä siirtolaisten rahalähetyksistä. Toisaalta köyhyys on keskimääräistä vähäisem­pää, ja demokraattinen järjestelmä toimii melko hyvin.

Neljäs ryhmä koostuu suhteellisen tasa-arvoisista nousevista talouksista, joissa kehitystä jarruttavat poliittisten vapauksien puute ja massiiviset hiilidi­oksidipäästöt. Esimerkiksi Kiina kuuluu tähän ryhmään.

Viidennen ryhmän nousevissa talouksissa köyhyys on vähäistä, talous­rakenne on monipuolinen ja demokratia toimii melko hyvin. Maita kuitenkin leimaa räikeä epätasa-arvoisuus. Ryh­mään kuuluvat esimerkiksi Etelä-Afrikka, Botswana, Turkki ja Brasilia.

Lue myös: Köyhyyden neljä paradoksia

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää