Teollisuuden uusi aika

Peter Marsh: The New Industrial Revolution. Consumers, Globalization and the End of Mass Production. Yale University Press 2012, 311 s.

Pekka Vahvanen

Maailmassa on enemmän teollisuustyöntekijöitä kuin koskaan aikaisemmin. Teollisuustuotanto on siis yhä voimissaan, vaikka viime vuosikymmenet on puhuttu teollisuuden hiipumisesta ja palvelusektorin kasvamisesta. Teollisuustuotannon toimintaperiaatteet vain ovat murroksessa. Näin uskoo The Financial Timesin teollisuusasioihin erikoistunt toimittaja Peter Marsh uudessa kirjassaan The New Industrial Revolution.

Marsh huomaut­taa, että teollisuuden kuolemaa surkut­televissa rikkaissa maissa on edelleen suhteellisesti enemmän teollisuustyö­paikkoja kuin kehittyvissä maissa. Lisäk­si teollisuustuotannon uudet realiteetit voivat parantaa länsimaiden asemaa.

Marsh luokittelee neljä aikaisem­paa, teollisuuden perusteita mullista­nutta vallankumousta. Ensimmäinen oli se teollinen vallankumous, joka alkoi 1700-luvun lopulla ja josta kuullaan koulun historiantunneilla. Silloin eten­kin tekstiili- ja metalliteollisuus kehittyi harppauksin kivihiilikäyttöisen höyry­voiman ansioista.

Toinen oli 1800-luvun jälkipuoliskon liikenteen vallankumous, jossa rautatiet ja teräsrunkoiset laivat helpottivat ihmis­ten ja tavaroiden liikkumista. Kolman­nen vallankumouksen sai aikaan tieteen kehittyminen, varsinkin sähkön hyödyn­täminen; neljännen mullistuksen aiheutti tietotekniikka, joka löi läpi 1980-luvulta lähtien kotitietokoneiden aikana.

Marshin ”uusi” teollinen vallanku­mous ei ole temaattisesti yhtä koherentti, vaan koostuu useasta eri kehityskulus­ta. Yksi merkittävimmistä on Marshin kuvaama tuotteiden ”massayksilöllisty­minen”: massatuotteiden tuottajan on otettava kuluttajan yksilölliset tarpeet huomioon yhä tarkemmin. Esimerkiksi Toyotan vuosittain valmistamasta noin kahdeksasta ja puolesta miljoonasta au­tosta on olemassa yli puolitoista miljoo­naa variaatiota.

Varioitujen tuotteiden valmistaminen on nykyteknologialla yhä helpompaa. Marsh odottaa yksilöllistymisen voi­mistuvan, kun kolmiulotteinen tulostintekniikka yleistyy ja kehittyy.

Toinen nykyteollisuuden keskeinen piirre on tuotantoketjujen yhä aidompi globalisoituminen.

Kyse ei ole enää vain tuotannon siir­tämisestä halvan tuotannon maihin, vaan siitä, että yritykset pilkkovat tuotanto­prosessinsa entistä pienempiin vaiheisiin. Yhden tuotteen osia saatetaan valmistut­taa jopa sadoilla eri alihankkijoilla kehit­tyneissä ja kehittyvissä maissa.

Samalla syntyy yrityksiä, jotka eri­koistuvat jonkin tuotteen valmistus­prosessin yhteen pieneen vaiheeseen tai jonkin marginaaliselle kohderyhmälle suunnatun tuotteen valmistamiseen. Kun markkinat ovat maailmanlaajuiset, äärimmäinen erikoistuminen kannattaa.

Erikoistumista ja korkeaa osaamista vaativalla tuotannolla on taipumus kasautua tietyille alueille niin sanotuiksi klustereiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain Indianan osavaltiossa sijaitsevassa 14 000 asukkaan Warsaw’n kaupungissa on suuri osa maailman merkittävimmis­tä ortopedisiä implantteja valmistavista yrityksistä. Satakunta alan yritystä työl­listää kaupungissa 6 000 ihmistä.

Marsh korostaa myös, että ympä­ristökysymysten huomioiminen on ny­kyään välttämätöntä teollisuusyritysten menestymisen kannalta.

Esimerkiksi Coca Cola ja Pepsi ovat viime vuosina käyttäneet yhä enemmän kierrätettäviä materiaaleja virvoitusjuomapakkaukissaan. Tämä ei johdu pelkästään imagosyistä, vaan yritykset myös säästävät materiaalikuluissaan.

Kirjan kuvaamat kehityskulut paran­tavat kehittyneiden ja korkeasti koulu­tettujen maiden asemaa teollisuustuo­tannossa. Vaikka Kiina on toistaiseksi teollisuustuotannon ykkösmaa, Marshin mukaan sen voi olla länsimaita vaike­ampaa vastata näihin haasteisiin etenkin joustamattoman ja epädemokraattisen yhteiskuntajärjestyksensä takia.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää