Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Talouseliitti kaappasi Intian

Atul Kohli: Poverty Amid Plenty in the New India. Cambridge University Press 2012, 249 s.

Niina Oisalo

Princetonin yliopiston professorin Atul Kohlin mielestä Intian talousongelmien syy ei ole maailmantalouden ongelmissa vaan maan poliittisen johdon ja talouseliitin tiiviissä ja lyhytnäköisiin intresseihin perustuvassa yhteistyössä. Se ei jaa talouskasvun hedelmiä maan enemmistölle eli köyhille.

Intian talous on 2000-luvun alusta lähtien kasvanut keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa, ja toimittajat ja sijoittajat ovat hehkut­taneet kasvuvauhtia kilpaa. Hindu­nationalistinen Bharatiya Janata -puolue lanseerasi vuonna 2004 sloganin ”Loistava Intia”, India shi­ning.

Viime vuonna kasvu kuitenkin hiipui. Inflaatio kiihtyi ja investoinnit laskivat. The New York Times lohkaisi vuoden lopulla, että ”Loistavasta Intiasta” on tulossa ”Kitisevä Intia”, India whining.

Princetonin yliopiston professo­rin Atul Kohlin mielestä Intian ta­lousongelmien syy ei ole maailman­talouden ongelmissa vaan maan poliittisen johdon ja talouseliitin tiiviissä ja lyhytnäköisiin intresseihin perustuvassa yhteistyössä. Se ei jaa talouskasvun hedelmiä maan enem­mistölle eli köyhille.

Vaikka talouskasvu on nostanut osan köyhistä alempaan keskiluok­kaan, 450 miljoonaa intialaista elää yhä köyhyysrajan alapuolella eli alle 1,25 dollarilla päivässä. Puolet lapsis­ta on aliravittuja. Rikkaiden ja köyhi­en välinen kuilu on kasvanut. Väes­tönkasvu on kiivainta maaseudulla ja osavaltioissa, joissa elintaso on al­haisin.

Kirjassaan Kohli käy läpi 1980-lu­vulta alkaneita poliittisia uudistuksia, talouden liberalisointia, valtiojohdon ja bisneseliitin syvenevää liittoa sekä näiden vaikutusta maan köyhien oloihin.

Sosialistien valtakauden työllis­tämisohjelmat ja koko maan katta­van terveydenhuoltoverkoston yllä­pito ovat vaihtuneet eliitin etuja ajavaan politiikkaan, jossa talouskas­vu on etusijalla. Talouspoliittista päätösvaltaa on siirretty pois vaa­leissa valituilta elimiltä teknokraatti­sille instituutioille, kuten kauppaka­marien ja teollisuuden keskusliitoille.

Suurin osa intialaisista saa elan­tonsa maataloudesta, mutta maan hallitus panostaa kasvualoihin, teolli­suuteen ja palvelusektoriin. Maan talouskasvu on yksityisten sijoittaji­en käsissä, ja heidän etunsa ovat ajaneet maaseudun köyhien edelle.

Vaikka koulutukseen, työllisyy­teen ja terveydenhuoltoon on alettu viime vuosina panostaa aiempaa enemmän, tulokset ovat vaatimatto­mia, sillä julkisten instituutioiden toiminta paikallistasolla on retupe­rällä, Kohli kirjoittaa. Kehitysohjelmien paikallinen toimeenpano on tehotonta tai olematonta.

Osavaltioiden väliset elintaso­erot tosin ovat suuria, sillä osavalti­oilla on autonomia. Kohli jakaa alu­eet autokraattisesti johdettuihin, sosiaalidemokraattisiin ja talouskehi­tystä korostavan bisneseliitin johta­miin.

Uuden Intian talouspolitiikan voittajat ja häviäjät löytyvät auto­kraattisista ja bisneseliittien johta­mista osavaltioista. Biharissa, Uttar Pradeshissa ja Rajasthanissa, maan keskiosien niin kutsutulla hinduvyö­hykkeellä, yläluokat pitävät valtaa otteessaan ja suosivat perinteistä hierarkkista päätöksentekoa. Köy­hyys ei ole juuri vähentynyt.

Sen sijaan Keralan, Andra Pra­deshin ja Tamil Nadun eteläisissä osavaltioissa, joissa on ajettu sosia­listista politiikkaa, köyhyys on vä­hentynyt eniten. Suuria muutoksia tilanteeseen ei ole näköpiirissä, sillä uudet investoinnit valuvat jo valmiik­si rikkaisiin osavaltioihin.

Maanlaajuisissa mainoskampan­joissaan suuret puolueet korostavat ajavansa köyhien asiaa, ”kaikille jaettua kasvua”. Kohli kutsuu lupauksia ”tasa-arvoisuuden illuusioksi”. Todellisuudessa taloudellinen epätasa-arvo on lisääntynyt niin luokkien, maaseudun ja kaupunkien kuin osavaltioidenkin välillä.

Talouskasvun ansiosta Intialla olisi nyt tuhannen taalan paikka parantaa köyhien asemaa. Toivon mukaan demokraattiset paineet ajavat maan johdon myös toimi­maan niin. Kohlin mukaan tämä edellyttäisi ennen kaikkea laajamit­taisia poliittisia uudistuksia.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

 
Ulkopolitiikka 2/2013

Maailma houkuttelee

Juha Mäkinen/UP, kuva Eeva Anundi

Afganistan ansaitsee paremman kertomuksen

Juha-Matti Seppänen & Oskari Eronen

Kiinan kosiskelu jakaa naapurustoa

Mikael Mattlin, kuvitus Antti Valta

Talouseliitti kaappasi Intian

Niina Oisalo

Myanmarin nuorallatanssi

Bart Gaens, kuva Asia Society/Flickr

Arktinen hysteria

Juha Mäkinen/UP

Saksan valta punnitaan syyskuussa

Veera Laine, kuva European Parliament/Flickr

Maakaappareita oomme kaikki

Henri Purje

Länsi sallii laittoman asekaupan

Janne Hopsu

Neljä kuvaa tulevaisuudesta

Teija Tiilikainen/UP

Kuolema rauhansankarille?

Juha Mäkinen/UP

Kenia vaatii veronsa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Saudit siirtävät viikonloppuaan

Juha Mäkinen/UP

Jännitteitä jättiläisten välillä

Juha Mäkinen/UP

Miten osallistuminen Afganistanin kriisinhallintaan on parantanut Suomen puolustuskykyä?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Intian on lakattava epäröimästä

Raja Mohan

Kiina vahvistaa jalansijaansa Keski-Aasiassa

Teemu Naarajärvi

Eurooppa lämpenee liuskekaasulle

Antto Vihma

Pohjois-Irlannin kuuma kesä

Jyrki Ruohomäki

Venäjän uusvanha ulkopolitiikka

Sean Roberts

Ystävyyttä yli rajojen

Olli Turtiainen

Luottamus itää Kurdistanissa

Saana-Maria Jokinen

Hukkaan valunut vallankumous

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, Joonas Pörsti/UP

Köyhyydestä pakkotyöhön

Eliisa Mäkelä

Pakkotyö on miljardibisnes

Eliisa Mäkelä, Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tuaregien kapina

Morten Bøås & Mats Utas

Uuden kylmän sodan ovella

Kimmo Mäkilä

Niiden puolesta joiden ääni ei kuulu

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Läpileikkaus Putinin Venäjästä

Katri Pynnöniemi

Maailman tolkuttomin työ

Kirsti ja Raimo Lintonen

Onnea vuosikerran ja kirjalahjakortin voittajille!

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tietoisuuden sanansaattaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Tikkanen/UP