Myanmarin nuorallatanssi

Bart Gaens, kuva Asia Society/Flickr

Myanmar avautuu länteen mutta koettaa pitää suhteensa Kiinan vahvana. Demokratiajohtaja ja kansansuosikki Aung San Suu Kyi joutuu tasapainoilemaan kansalaisten odotusten ja hallituksen vaatimusten välissä.

Kuva: Asia Society/Flickr

Myanmarin opposition keula­kuva ja Nobel-palkittu de­mokratialiikkeen symboli Aung San Suu Kyi on saa­nut viime vuoden aikana osakseen paljon arvostelua suunnasta jos toisestakin. Suu Kyi valittiin maan parlamenttiin vuonna 2012.

Suu Kyi ei esimerkiksi ole nostanut ääntään Myanmarin rohingya-vähem­mistöön kohdistunutta väkivaltaa vas­taan. Hän on vastaanottanut rahoitusta liikemiehiltä, joilla on läheiset suhteet maata hallinneeseen sotilasjunttaan. Vii­meksi hän on joutunut huonoon valoon suhtauduttuaan myönteisesti Myanma­rissa toimiviin kiinalaisyrityksiin.

Aung San Suu Kyi pyydettiin taan­noin Latpadaungtaungin kaivoshanket­ta ja siihen liittyviä protesteja tutkivan komission puheenjohtajaksi. Myanmarin luoteisosassa Monywassa toimiva kupa­rikaivos on kiinalaisen kaivosyhtiön ja Myanmarin armeijan omistaman sijoi­tusyhtiön yhteisyritys.

Monywan alueen asukkaat osoittivat marraskuussa 2012 mieltään vastustaak­seen kaivosalueen laajennusta, jonka alta paikallisia asukkaita oli siirretty pakko­keinoin muualle. Hallitus vastasi protes­teihin kovaotteisesti, ja mielenosoittajia vastaan väitetään käytetyn palopommeja.

Suu Kyin johtaman komission loppu­raportti kuitenkin kannatti kaivoshank­keen jatkamista. Suu Kyin mukaan Myanmarin on pidettävä kiinni ulkomaisten yritysten kanssa tehdyistä sopimuksista, jotta maa saisi taakseen kansainvälistä luottamus­ta. Myanmarin avautuminen länsimai­den suuntaan ei myöskään saisi johtaa siihen, että tärkeät suhteet Kiinaan hei­kentyisivät, komissio katsoi.

Lisäksi raportissa suositeltiin kai­vosyhtiön kanssa tehdyn sopimuksen uusimista siten, että paikalliset asukkaat saisivat aiempaa paremmat korvaukset ja kaivoksen ympäristövaikutukset ar­vioitaisiin uudestaan.

Komission ja Suu Kyin kanta kuvas­taa Myanmarin Kiinan-politiikan uudis­tumista.

Suhde vahvistuu, kauppa kasvaa

Kiinaa kutsutaan Myanmarissa joskus nimellä pauk-phaw, joka tarkoittaa veljeä tai lähisukulaista. Niinä kahtena vuosikymmenenä, joiden aikana länsi­maat kohdistivat Myanmariin talous­pakotteita, Kiina vahvisti suhteitaan Myanmariin kaupankäynnin, sijoitus­ten, rakennushankkeiden ja diplomatian avulla.

Kiina toimi myös Myanmarin poliit­tisena liittolaisena ja torppasi esimerkiksi vuosina 2007 ja 2008 YK:n turvallisuus­neuvoston päätöslauselmat, joissa vaa­dittiin Myanmaria lopettamaan ihmis­oikeusloukkaukset.

Kiina on tarjonnut naapurimaalleen edullisia lainoja, velkahelpotuksia ja teknistä apua. Näin toimimalla Kiina on myös päässyt käsiksi Myanmarin luonnonvaroihin ja saavuttanut johtavan aseman etenkin vesivoimahankkeissa.

Kiinan ja Myanmarin hyvät suhteet ovat näkyneet kaupan kasvuna. Yksin vuosien 2010 ja 2011 aikana maiden välinen kauppa kasvoi 45 prosenttia ja Kiinan vienti Myanmariin vankistui 39 prosenttia. Kaikista Myanmariin suun­tautuvista ulkomaisista sijoituksista Kii­nan osuus on yli kolmannes.

Toisaalta Kiinan jatkuvasti voimis­tuva läsnäolo ja vaikutusvallan kas­vu ovat herättäneet myanmarilaisten keskuudessa epäluuloa ja vahvistaneet kielteisiä mielikuvia kiinalaisista. Kiinaa kohtaan tunnetulla epäilyllä on historialliset syynsä, ja sitä voimistavat yleinen muukalaisvihamielisyys sekä kansallis­mielinen skeptisyys ulkovaltojen tavoit­teita kohtaan.

Asetelmaa kärjistää se, että yhteis­hankkeiden tulot jakautuvat epätasai­sesti: Kiina niittää itselleen valtaosan sijoitustensa tuotosta, kun taas myanma­rilaisten kontolle jäävät ympäristötuhot ja ihmisten pakkosiirrot.Kiina niittää itselleen valtaosan sijoitustensa tuotosta, kun taas myanma­rilaisten kontolle jäävät ympäristötuhot ja ihmisten pakkosiirrot.

Lisäksi Kiina tuo usein maahan omia kansalaisiaan työvoimaksi. Alueilla, joil­le Kiina on investoinut, väestö ja kiinteis­töomistukset kiinalaistuvat.

Kultaisella keskitiellä

Vuodesta 2011 lähtien Myanmar on pyrkinyt selvästi astumaan esiin suuren ja mahtavan naapurinsa varjosta. Myan­mar koettaa vähentää riippuvuuttaan Kiinasta kohentamalla suhteitaan Yhdys­valtoihin, Euroopan unioniin, Japaniin ja muuhun maailmaan.

Tärkeänä symbolisena eleenä voi­daan pitää suuren kiinalaisrahoitteisen Myitsonen patohankkeen pysäyttämistä syyskuussa 2011. Alueen asukkaat olivat järjestäneet mittavia protesteja padonympäristövaikutuksia ja yli 10 000 ih­misen siirtämistä vastaan.

Suu Kyin johtaman komission tut­kima Monywan kaivoshanke on toinen esimerkki siitä, miten kansalaiset nouse­vat vastustamaan suurten rakennushank­keiden sosiaalisia, taloudellisia ja ym­päristövaikutuksia. On todennäköistä, että kiinalaisten sijoitusten kasvuvauhti Myanmarissa hidastuu, kun kansalaiset aktivoituvat ja kilpailu länsimaisten ja japanilaisten yritysten kanssa lisääntyy.

Myanmarin hallitus on entistä itse­varmempi ja ottaa aiempaa enemmän huomioon maansa ja kansalaistensa etuja. Äskettäin hallitus ilmoitti olevan­sa valmis lisäämään kaivannaisteollisuu­den läpinäkyvyyttä panemalla toimeen kansainvälisen EITI-aloitteen (Extractive Industries Transparency Initiative).

Aloite antaa hallitukselle keinoja varmistaa, että myanmarilaiset hyöty­vät aiempaa paremmin yhteishankkeis­ta ulkomaisten kaivosyritysten kanssa. Taloudellisen läpinäkyvyyden lisäksi aloite kannustaa ympäristöstandardien valvontaan ja hyvään yrityskulttuuriin.

Kaikesta huolimatta Myanmarin ja Kiinan suhteet pysynevät lujina vastedes­kin. Myanmarilaisen Burma Rivers Net­work -kansalaisjärjestön mukaan maassa on käynnissä yli 20 patohanketta, joissa on mukana ainakin 27 kiinalaisyritystä. Suuri osa patojen tuottamasta sähkövoimasta on määrä viedä Kiinaan. Toukokuussa on tarkoitus avata Ben­galinlahdelta Kiinan Yunnaniin kulkeva öljy- ja kaasuputki, joka tuo Kiinalle sen kovasti kaipaaman pääsyn Intian valta­merelle.

Myanmarin on yhtäältä otettava huomioon niin kansalliset kuin paikalli­setkin edut ja toisaalta pidettävä kiinni sopimuksistaan ulkomaisten yritysten kanssa, jotta kansainvälinen luottamus maahan vahvistuisi. Aung San Suu Kyin kannalta asetelma on hankala.

Suu Kyin odotetaan suojelevan häntä ihailevien ihmisten etuja, ja monet ha­luaisivat hänestä jopa Myanmarin pre­sidentin. Ihaillun oppositiojohtajan on tasapainoiltava vaatimusten ja toiveiden keskellä. Siksi hänen on tehtävä yhteis­työtä siviilivaatteisiin vaihtaneen sotilas­hallituksen kanssa, kuljettava keskitietä ja huolehdittava siitä, että vähittäiset uudistukset jatkuvat.

Matkan varrella Suu Kyin kansan­suosioon tulee väistämättä lovia. 

Kirjoittaja on tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää