Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Siirtolaiset lähtevät Euroopasta

Anna Virkama, kuva Fields of View/Flickr

Talouskriisin vuoksi monet maahanmuuttajat palaavat nyt kotimaahansa tai etsivät parempaa toimeentuloa perinteisten teollisuusmaiden sijasta kehittyvistä talouksista.

Espanjassa tilanne oli aika lohduton” sanoo 37-vuotias venezuelalainen Elisabeth Melis. Kahdeksan Madridissa vietetyn vuoden jälkeen hän on hiljattain palannut perheineen Etelä-Amerikkaan.

Melisin mies työskenteli monen muun siirtolaisen tapaan Espanjassa rakennusalalla, jota taantuma on erityisesti koetellut. Taantuman vuoksi rakennusprojektit pysähtyivät.

”Monet hyvissäkin töissä olleet löysivät itsensä kadulta. Paras ystävämme, rakennusinsinööri ammatiltaan, on ollut kaksi vuotta työttömänä ja kaavailee muuttoa Costa Ricaan.”

Elisabethilla riitti töitä kirjanpitäjänä, mutta tulevaisuus Euroopassa ei tuntunut turvatulta. Yhden hengen tulot eivät riittäneet kolmihenkisen perheen elättämiseen.

Vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma on koetellut Euroopassa etenkin rakennusalaa, jota on perinteisesti pyöritetty siirtotyöläisten voimin. Erityisesti tästä ovat kärsineet eteläisen Euroopan maat Espanja, Portugali ja Kreikka. Niissä asuu paljon siirtolaisia Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Balkanin maista.

Esimerkiksi Espanjassa yleinen työttömyysaste on 26 prosenttia, mutta siirtolaisista 35 prosenttia on vailla töitä. Afrikkalaissiirtolaisista lähes puolet on työttömänä. Monen siirtolaisen oleskelulupa on lisäksi sidottu työlupaan: jos työt loppuvat, laillinen oleskelu maassa päättyy.

Eurostatin mukaan maastamuuttajien lukumäärä ylitti Espanjassa maahanmuuttajien määrän vuonna 2011 ensimmäisen kerran vuosiinMaastamuuttajien lukumäärä ylitti Espanjassa maahanmuuttajien määrän vuonna 2011 ensimmäisen kerran vuosiin.. Tilastoista ei käy ilmi, kuinka moni lähtijöistä on syntyperäinen espanjalainen ja kuinka moni siirtolaistaustainen, mutta muut tilastot antavat viitteitä siitä, että joidenkin siirtolaisryhmien paluumuutto on lisääntynyt.

Esimerkiksi marokkolaissiirtolaisten määrä kasvoi Espanjassa tasaisesti vuodesta 2000 viime vuosiin saakka. Espanjalaisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuskeskuksen Colectivo Ioén mukaan lähtijöiden määrä on viime vuosina ylittänyt tulijoiden määrän: vuonna 2011 marokkolaisia muutti maahan 41 000, kun taas lähtijöiden määrä oli 63 000.

Muuttoaikeiden edistämiseksi on luotu valtioiden tukemia paluuohjelmia, joista paluumuuttajat voivat saada taloudellista tukea. Espanja, Tšekin tasavalta ja Japani ovat ottaneet käyttöön niin sanottuja pay to go -ohjelmia. Maat pyrkivät helpottamaan niillä työllisyystilannettaan sekä keventämään sosiaali- ja terveyspalveluiden kuluja.

Siirtolaisia tarvitaan yhä

Moni siirtolainen kuitenkin palaa lähtömaahansa tai muuttaa muuhun maahan ilman ohjelmien tukea. Elisabeth Melisin tavoin siirtolaiset turvautuvat usein omiin säästöihinsä.

Venezuelaan paluu ei Melisiä houkutellut. ”Maan poliittinen järjestelmä on muuttunut täysin sinä aikana, kun olen asunut muualla. Viime vierailun aikana totesin, ettei maa enää tunnu omalta. Ihmiset vaikuttivat aggressiivisilta, enkä haluaisi kasvattaa pientä tytärtäni siellä.”

Siksi Melis kaavaili muuttavansa perheineen joko Chileen tai Kolumbiaan, johon heillä oli jo yhteyksiä. Kun hänen miehelleen sitten tarjottiin rakennusalan töitä Perusta, päätös syntyi nopeasti. Elisabeth löysi Limasta työpaikan mainostoimiston kirjanpitäjänä ja on ollut muuttopäätökseen tyytyväinen.

”Kaikki on sujunut hyvin, sain työluvan todella nopeasti.”

Tunnettu muuttoliiketeoreetikko, Sydneyn yliopiston professori Stephen Castles suhtautuu varauksellisesti valtioiden tukemiin paluuohjelmiin. Kun ensimmäiset paluumuutto-ohjelmat otettiin käyttöön Euroopassa 1970-luvulla öljykriisin jälkeen, työperäinen maahanmuutto vähentyi mutta perheiden yhdistämisiin perustuva maahanmuutto lisääntyi.

”Monet alun perin kausityöläisiksi tulleet siirtolaiset päättivät jäädä pysyvästi ja tuoda maahan perheensä. He pelkäsivät lähdön johtavan siihen, että Euroopan ovet sulkeutuisivat heiltä lopullisesti”, Castles sanoo.

Lisäksi paluuohjelmat luovat hänestä sellaista mielikuvaa, ettei siirtolaisia enää tarvita. ”Se voi johtaa lisääntyvään muukalaisvihaan kantaväestön keskuudessa.”

Vaikka siirtotyövoiman tarve on OECD-maissa vähentynyt teollisuudessa ja rakennusalalla, se on lisääntynyt naisvaltaisilla hoito- ja palvelualoilla, Castles muistuttaa. Kun paluumuutto vilkastuu, talouskriisistä kärsivät maat menettävät jonkin verran koulutettua ja osaavaa työvoimaa.

Peru helpottaa paluumuuttoa

Myös paluumuuttajia vastaanottavissa maissa on otettu käyttöön ohjelmia, joiden avulla paluumuuttajien sopeutumista helpotetaan. Esimerkiksi Meksikossa ja Intian Keralassa on luotu ohjelmia, joiden avulla paluumuuttajia kannustetaan yrittäjiksi. Puolassa on otettu käyttöön tietoiskukampanjoita ja paluumuuttajien palvelutiskejä.

Etelä-Amerikan maista erityisesti Kolumbia, Equador ja Peru ovat viime vuosina vastaanottaneet paluumuuttajia kriisin koettelemasta Espanjasta. Perussa astui maaliskuussa voimaan paluumuuttajien oikeuksia koskeva laki, jonka nojalla paluumuuttajat saavat tuoda mukanaan verovapaasti enintään 30 000 dollarin arvosta kotitaloustarvikkeita, enintään samanarvoisen auton ja 150 000 dollarin arvosta ammatilliseen käyttöön tarkoitettua välineistöä.

Lisäksi helpotetaan pääsyä sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin ja tuetaan sopeutumista paikallisille työmarkkinoille. Paluumuuttajille on tarjolla edullisia lainoja yrityksen perustamiseen.

Perusta lähdetään maailmalle ennen kaikkea vähän koulutusta vaativiin tehtäviin, kuten rakennusalalle. Yksi uuden lain tavoitteista on helpottaa myös matalasti koulutettujen perulaisten integroitumista Perun työmarkkinoille. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi ulkomailla suoritettujen tutkintojen vastaavuuden hyväksymistä.

Tutkija Castles muistuttaa, että vaikka muuttovirrat vanhoihin teollisuusmaihin ovat tasaantuneet, kehittyvissä Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maissa tarvitaan sekä teollisuus- että palvelualan työvoimaa.

Castlesia kuitenkin mietityttävät siirtolaisten oikeudet uusissa kohdemaissa.

”1970-luvun kriisi osoitti, että demokraattisissa valtioissa on vaikea karkottaa siirtolaisia ja pysäyttää perheiden yhdistämisohjelmia. Uusissa kohdemaissa ei ehkä anneta samanlaista painoarvoa siirtolaisten oikeuksille.”

Palaisiko Peruun muuttanut Elisabeth Melis Espanjaan tulevaisuudessa, jos tilaisuus tarjoutuisi?

”Haluaisin kyllä palata, mutta en usko, että taloudellinen tilanne kohenee vielä kuuteen, seitsemään vuoteen. Sinä aikana tyttäreni ehtii jo aloittaa koulun Perussa, joten vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, että muuttaisimme jälleen.”

Kirjoittaja on väitöskirjaansa viimeistelevä muuttoliikkeiden tutkija.