Syyrian siviilejä ei voida suojella rankaisuiskulla, sanoo Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen.
Syyrian pääkaupungin Damaskoksen ulkopuolella tehtiin 21. elokuuta hyökkäys kemiallisin asein pääosin kapinallisten hallussa olevalle Ghoutan alueelle. Iskuissa kuoli jopa yli 1 000 siviiliä, mukaan lukien satoja lapsia.
Yhdysvaltalaisten, brittiläisten ja ranskalaisten tiedusteluraporttien mukaan iskujen takana ovat todennäköisimmin Syyrian armeijan joukot. Rakettien sisältämissä säiliöissä oli yhdysvaltalaisten kemiallisten aseiden asiantuntijoiden mukaan suuri määrä tappavaa hermokaasua sariinia, joka selittää uhrien korkean määrän. Sariini leviää ilmateitse kaasuna ja imeytyy nopeasti ihon kautta.
Kansainvälisen Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustaja vahvisti iskujen jälkeen, että Syyrian sairaaloissa hoidettiin hyökkäyspäivänä 3 600 hermomyrkyn oireista kärsivää potilasta, joista 355 kuoli.
Esimerkiksi brittiarmeijan entinen kemiallisten aseiden asiantuntija ja Cranfieldin yliopiston tutkija Stephen Johnson on puolestaan vahvistanut The New York Times -lehdelle, että jos arviot käytetyn hermokaasun määrästä pitävät paikkansa, Syyrian kapinalliset eivät olisi kyenneet valmistamaan niin suurta määrää.
Hyökkäys tapahtui päivä sen jälkeen, kun YK:n valtuuttama kemiallisten aseiden tutkijaryhmä oli saapunut maahan selvittämään väitteitä aiemmista iskuista. Ryhmä pääsi tutkimaan kaasuiskun jälkiä Ghoutan alueelle vasta viiden päivän viivytyksen jälkeen. Ryhmä valmistelee tuloksista raporttia YK:n pääsihteerille Ban Ki-moonille. YK selvittää, käytettiinkö alueella hermokaasua, ei iskun tekijää.
Venäjän mielestä länsimaiden väitteissä Syyrian hallinnon syyllisyydestä ei ole mitään mieltä, koska YK:n tarkastajaryhmä oli iskun aikaan parhaillaan Damaskoksessa. Venäjän mukaan kapinalliset käyttivät kemiallisia aseita, koska halusivat provosoida länsimaat osallistumaan sotaan puolellaan.
Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen, tiedämmekö jo, kumpi sodan osapuoli todennäköisimmin syyllistyi kaasuiskuun?
Täyttä varmuutta ei vielä ole, mutta suurin todennäköisyys viittaa Bašar al-Assadin hallinnon syyllistyneen kaasuiskuun. Mikäli YK:n tutkijaryhmä pystyy varmistamaan, mistä hermokaasusta on kysymys, se auttaa kaasuiskuun syyllistyneiden määrittämisessä.
Miten kansainvälisen yhteisön tulisi reagoida iskuun?
Epäilyt tapaukset on tutkittava perusteellisesti ja tutkimuksen tuloksia on odotettava. Kansainvälinen rikostuomioistuin on perustettu tutkimaan epäiltyjä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Tämä on oikea osoite tässä tapauksessa, ja YK:n turvallisuusneuvoston olisi tehtävä päätös tämän ja muiden Syyriassa ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten tutkinnasta kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Silloin toiminta on sidottu kansainväliseen oikeuteen, ja se on juridisesti hyväksyttävä.
Mitä ajattelet Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaallisista rankaisuiskuista Syyrian hallintoa vastaan?
Mahdollinen sotilaallinen rankaisuisku Syyriaa vastaan ilman YK:n valtuutusta ainoastaan vaikeuttaa konfliktin ratkaisua, vie pohjaa pois diplomaattisen ratkaisun mahdollisuudelta ja lisää humanitaarista kärsimystä. Rankaisuretki ei edistä konfliktin ratkaisua, jonka ensiarvoisuutta kemiallisten aseiden käyttö vain alleviivaa. Rankaisuisku saattaisi pahimmillaan johtaa uusiin hyökkäyksiin ei-konventionaalisilla aseilla Syyriassa.
Muuttuuko tilanne, jos länsivallat saisivat Venäjän ja Kiinan kääntymään kannalleen YK:n turvallisuusneuvostossa?
Uskon, että sekä Venäjä että Kiina tukevat päätöslauselmaa, joka tuomitsee kemiallisten aseiden käytön Syyriassa, mutta en usko niiden tukevan voimankäyttöä mahdollistavaa päätöslauselmaa. Assadin hallinto taistelee selviytymisestään, ja siihen ei todennäköisesti vaikuttaisi, vaikka Venäjä ja Kiina tukisivat länsivaltojen päätöslauselmaesitystä. Tilanne Syyriassa ei muuttuisi tämän johdosta.
Miten Syyrian siviilejä tulisi suojella vastaavilta iskuilta jatkossa?
Suojeluvastuu on otettava vakavasti, mutta sen toteuttaminen käytännössä ei ole helppoa. On kysyttävä, millä tavalla siviilejä suojellaan. Sotilaallisella iskulla Syyrian siviilien suojelua ei paranneta, pikemminkin päinvastoin. Poliittinen ja diplomaattinen ratkaisu, joka alkaa tulitauosta, on myös suojeluvastuun näkökulmasta toimivin.
Miten diplomaattinen ratkaisu voisi syntyä Syyriassa?
YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin rauhansuunnitelma ja Geneven ensimmäinen rauhankokous kesällä 2012 tarjoavat edelleen perustan diplomaattiselle ratkaisulle. Tästä syystä niin sanotun Geneve II:n koolle saaminen on ensiarvoisen tärkeää. Siellä tulisi olla edustus sekä nykyisestä Syyrian hallinnosta että tärkeimmistä oppositioryhmistä, mukaan lukien Syyrian sisällä toimivasta oppositiosta (kansallinen koordinaatiokomitea).
Syyrian hallinto on kesän kuluessa antanut ymmärtää olevansa valmis osallistumaan keskusteluihin, mutta oppositiotoimijat ovat tyrmänneet ajatuksen osallistumisesta. Yhdysvaltojen ja länsivaltojen vastuulla on taivutella oppositiotoimijoita tukevat Lähi-idän valtiot [Turkki, Saudi-Arabia, Qatar ja Iran] diplomaattisen prosessin taakse.
Venäjää puolestaan tarvitaan varmistamaan se, että hallinto täyttää lupauksensa osallistumisesta Geneven kokoukseen. Valitettavasti näyttää siltä, että sodan osapuolilla ei ole vielä riittävää valmiutta niihin kompromisseihin, joita kaikki osapuolet joutuvat tekemään.
Tässä vaiheessa ei ole realistista olettaa, että islamistiset radikaaliryhmät osallistuvat neuvotteluihin. Neuvotteluilla nämä ryhmät voidaan ajan mittaan kuitenkin eristää hallitsemilleen alueille ja käsitellä siinä vaiheessa, kun kansainvälisesti valvotusta tulitauosta on sovittu.
Lue Ari Kerkkäsen pitkä profiilihaastattelu Ulkopolitiikka-lehdestä 12.9.
Anna Virkama, kuva Fields of View/Flickr
Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvitus Antti Valta
Heta Muurinen, kuva Peretzp/Flickr
Erik Nyström, kuva Cpl Mark Webster/Defenceimagery.mod.uk
Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kartta Kauko Kyöstiö
Joonas Pörsti/UP, kuva Jaakko Kilpiäinen