Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Eurooppalainen rakenneteoreetikko

Brittienglantia puhuva turkulaisprofessori ei ole kiivennyt norsunluutorniin.

Professori Henri Vogtin mieleenpainuva brittiaksentti saa opiskelijat usein hilpeiksi Turun yliopiston valtioopin laitoksella.

Aksenttia pääsee kuulemaan usein, sillä Vogtilla – opiskelijoiden kesken Oxford-Henkalla – on tapana lukea opiskelijoilleen pitkiäkin alkukielisiä sitaatteja kulloinkin käsittelemiltään teoreetikoilta.

Aksenttinsa Vogt on kaiketi omaksunut opiskeluaikoinaan Oxfordin yliopistossa, mistä hän väitteli 2000-luvun alussa aiheenaan kommunismin jälkeisen ajan muutokset Tšekissä, Virossa ja entisessä Itä-Saksassa.

Sittemmin Vogt on muun muassa johtanut Helsingin yliopiston Eurooppatutkimuksen verkostoa, työskennellyt Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkijana ja toiminut Saarlandin yliopiston vierailevana professorina Saksassa.

Nyt turkulaisprofessori tuntee Euroopan politiikan todennäköisesti paremmin kuin omat taskunsa.

Vuonna 2010 professorin virkaan astunut Vogt kuuluu luennoineen Turussa esimerkiksi EU:n talouskriisin taloudellisista ja poliittisista vaikutuksista sekä tietysti EU:n ulkopolitiikasta.

Teräväkatseista kuuntelua

Tieteenalansa ajatussuunnista Vogt tuntuu perehtyneen erityisesti integraatioteorioihin, normatiiviseen politiikan teoriaan ja oppirakennelmiin ulkopolitiikan toimijoiden rooleista, toimijuudesta ja johtajuudesta.

Opiskelijoiden vastausten perusteella Vogtin tieteellinen maailmankuva kuulostaa varsin Eurooppa-keskeiseltä, teoreettiselta ja rakenteita painottavalta.

Opiskelijat kuitenkin toteavat, että vaikka Vogt on tyyliltään teorialähtöinen – hänelle on tärkeää, että opiskelijat ymmärtävät kansainvälistä politiikkaa erilaisista teoreettisista näkökulmista – hän höystää opetustaan päivänpolitiikan esimerkeillä.

”Vogt seuraa tarkkaan kansainvälistä mediaa ja nostaa esiin kiinnostavia juttuja esimerkiksi saksalaisista sanomalehdistä”, eräs opiskelija sanoo.

Tyyliltään Vogt on opiskelijoiden mukaan pohdiskeleva ja filosofinen muttei silti omaan tutkijankammioonsa sulkeutunut. Eräs opiskelija kuvaa Vogtia jopa ”harvinaisen kuuntelevaksi”.

Toinen opiskelija mainitsee, että professorin ”työhuoneeseen on luvattoman helppo unohtua keskustelemaan vaikkapa tieteenalan luonteesta”. Kolmas käyttää Vogtista termiä huomiokykyinen: professori sekä ottaa ihmiset ja asiat huomioon että huomioi maailmaa terävästi.

Ehkä eniten professori Vogtista kuitenkin kertoo erään opiskelijan vastaus kysymykseen siitä, mitä tämä kokee professorilta oppineensa. ”Sen, että professorit voivat olla kaikkea muuta kuin norsunluutorneissa istuvia arrogantteja.”

Ulkopolitiikka 3/2011