Vanhat viholliset yllättivät

Teija Tiilikainen/UP

Tiedustelu on vuosisatojen ajan ollut osa valtioiden enemmän tai vähemmän normaalia kanssakäymistä, mutta tämänkertaisissa vakoilupaljastuksissa oli uusi ulottuvuus, kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja Teija Tiilikainen pääkirjoituksessaan.

Tietoverkkojen turvallisuus on kuluneena vuonna noussut maailmanpolitiikan polttopisteeseen. Ensin maailmaa hämmensi se, että Yhdysvallat oli vakoillut liittolaistensa puhelin- ja tietoverkkoja. Sitten kävi ilmi, että tietojärjestelmiä oli vakoiltu pitkään myös Suomes­sa, jossa ainakin ulkoministeriön järjestelmät olivat joutuneet systemaattisen tiedustelutoiminnan kohteeksi.

Tiedustelu on vuosisatojen ajan ollut osa valtioiden enem­män tai vähemmän normaalia kanssakäymistä, mutta tällä kerralla paljastuneissa toimissa oli uusi ulottuvuus.

Tietoverkkojen muodostamaan niin kutsuttuun kybermaa­ilmaan liittyy uudenlaisia uhkakuvia. Tietojärjestelmiin vai­kuttamalla voidaan ohjailla järjestäytyneen yhteiskunnan toi­mintoja tai jopa lamaannuttaa niitä. Järjestelmiin tallennettuja yksittäisten ihmisten henkilökohtaisia tietoja voidaan käyttää laajamittaisesti hyväksi rikolliseen toimintaan.

Tietoverkkoihin kohdistuvan urkinnan on näihin päiviin saakka ajateltu muodostavan kaikille valtioille yhteisen ongel­makentän, jossa rikollisina ovat pääasiassa muut kuin toiset valtiot. Niin suurten kuin pienten valtioiden strategiset tieto­järjestelmät ovat yhtä lailla haavoittuvaisia järjestäytyneen verkkorikollisuuden aiheuttamien uhkien edessä. Viime vuosina tietoverkkojen turvallisuuden on kuitenkin nähty kytkeytyvän myös valtioiden välisiin suhteisiin. Eurooppaa ja Yhdysvaltoja on yhdistänyt huoli Kiinan häikäilemättömyydestä verkkotie­dustelun alalla.

Hämmentävin piirre kuluneen vuoden verkkovakoilupaljas­tuksissa on, että paljastukset todistavat vanhojen uhkakuvien elinvoimaisuudesta: juhlapuheissa korostuva uusien yhteisten vihollisten torjunta muodostaa lopulta vain kulissin, jonka suojissa valtiot ovat siirtyneet taitavasti käyttämään verkko­maailmaa toistensa tarkkailemiseen.

Yhdysvallat on vakoillut vuosien ajan omia liittolaisiaan. Tieto yllätti ne, jotka olivat olettaneet, että keskinäinen luotta­mus oli poistanut tiedustelun tarpeen liittolaissuhteissa. Suomen tietoverkkojen vakoilijat ovat tätä kirjoittaessa vielä selvittä­mättä, mutta tässäkin tapauksessa kiinnostuksen kohde viittaa siihen, että syypää löytyy perinteisestä valtioiden maailmasta.

Lähi-idässä valtioiden maailma on vain yksi monista po­liittista toimintaa ohjaavista rakenteista. Tässä UP-lehden nu­merossa pureudutaan alueen poliittisten vastakkainasettelujen taustoihin. Avaamme etenkin islamin sisäisten uskonnollisten jakolinjojen merkitystä Lähi-idän konfliktien synnyssä. Lisäksi selvitämme, miltä Irakin demokratian tila ja tulevaisuus näyt­tävät kymmenen vuotta miehityksen jälkeen.

Lähi-idän konfliktit ovat jo pitkään haastaneet lännen ihmisoikeuspolitiikan ja uskottavuuden globaalina hyvänte­kijänä. Tässä numerossa pohdimme, onko läntinen ihmisoi­keuskäsitys nyt tulossa tiensä päähän uusien voimavaltioiden noustessa etenkin Aasiassa. Lisäksi kysymme, kuinka läntinen ihmisoikeuspolitiikka ankkuroituu kansainväliseen oikeuteen.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää