Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Puolustuspolitiikan vaihtoehdoista

Jukka Aminoff

Suomen itsenäinen puolustus voi muuttua hankalaksi ilman talouskasvua, kirjoittaa Jukka Aminoff.

Globaali finanssikriisi on muut­tunut Euroopassa julkisen sektorin kriisiksi, joka on pakottanut hallitukset leik­kaamaan menojaan ja elvyttämään ta­louksiaan velalla. Jos uutta talouskasvua ei saada aikaan eikä finanssikriisiä edel­tävien vuosien tulotasoa saavuteta, myös Suomen puolustusvoimat saattaa joutua supistamaan toimintaansa, ja leikkaukset voivat aiheuttaa mittavan turvavajeen. Mitä vaihtoehtoja Suomella on?

Ensimmäinen vaihtoehto on nykyisen linjan jatkaminen eli se, että Suomi tukee EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitii­kan kehittämistä ja jatkaa puolustusliitto Naton ulkopuolella. Linjan jatkaminen edellyttää, että Suomi onnistuu kasvatta­maan talouttaan, jotta puolustusmenoja voidaan rahoittaa kestävällä tavalla ja turvavaje saadaan kurottua umpeen.

Toisena vaihtoehtona on, että Suomi ei saa aikaiseksi mittavaa talouskasvua vaan puolustusmenoja joudutaan leik­kaamaan. Tämä synnyttäisi puolustus­voimiin mittavan turvavajeen. Sotilaal­lista liittoutumattomuuspolitiikkaa ja laajaa julkista sektoria kannattaville tä­mä yhdistelmä on ongelmallinen, sillä se johtaisi tilanteeseen, jossa muita julkisen sektorin menoja tulisi leikata puolustus­menojen hyväksi.

Kolmas vaihtoehto on, että turvavajeen annetaan olla eikä Suomi harkit­se sotilaallista liittoutumista eli Nato-jäsenyyttä. Maailmanhistoria kuitenkin muistaa esimerkiksi Puolan heikon puo­lustusstrategian, joka johti siihen, että pelote hyökätä Puolaa vastaan oli hyvin vähäinen.

Suomen lähialueilla ei tosin tällä hetkellä ole sellaisia valtioita, jotka oli­sivat poliittisten ääriliikkeiden hallussa ja suunnittelisivat hyökkäystä Suomen maaperää vastaan.

Tässä tilanteessa Suomen etuna olisi vahvistaa voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittä­mistä. Presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Dmitri Medvedevin johta­ma Venäjä ei ole turvallisuuspoliittinen uhka Suomelle. Historian aikana Venä­jää ovat kuitenkin kohdanneet lukuisat sisäiset valtataistelut, jotka voivat tehdä maasta arvaamattoman.

Neljäntenä vaihtoehtona on hakea Nato-jäsenyyttä. Se voisi kuroa umpeen turvavajetta ja alentaa puolustusma­teriaalikustannuksia. Lisäksi Suomen IT-teollisuus hyötyisi Viron esimerkin lailla nousevasta kyberturva-alasta, mi­kä puolestaan edistäisi talouskasvua. Naton jäsenehdot kuitenkin edellyttävät, että kansan enemmistö tukee jäsenyyttä. Suomalaisista Nato-jäsenyyttä kannattaa tällä hetkellä vain 16 prosenttia, eli jäse­nyys ei toteutuisi.

Julkisen sektorin menoleikkausten vastustajat voisivat saada Natosta hy­vän kumppanin, joka vähentäisi painei­ta puolustusmenojen lisäämiseen ja mui­den julkisten palveluiden leikkaamiseen. Vaihtoehdon ongelmana on kuitenkin se, että Venäjän poliittinen johto julkisesti vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Tä­mä voisi heikentää Venäjälle suuntautu­vaa vientiä.

Suomen vientiosuus Venäjälle on kymmenen prosentin luokkaa. Liittou­tuminen voisi johtaa vientiongelmiin Ve­näjän kanssa, mikä vaikuttaisi suoraan julkisen sektorin tuloihin.

Suomen liittoutumattomuusstrate­gian varsinainen haaste on kuitenkin Ruotsi. Siellä Naton kannatus on nous­sut jo 32 prosenttiin. Jos Ruotsi liittyisi Natoon, Suomi olisi Irlannin ja Itäval­lan ohella ainoa Naton ulkopuolinen EU-maa. Irlannin ja Itävallan lähialueet ovat erittäin turvallisia. Venäjän rajanaa­purina ja Naton ulkopuolisena maana Suomi sen sijaan sijoittuisi samaan ryh­mään Valko-Venäjän ja Ukrainan kanssa.

 

Kirjoittaja on kauppatieteen maisteri.

 
Ulkopolitiikka 4/2013

Vanhat viholliset yllättivät

Teija Tiilikainen/UP

Profeetan perintö

Teksti: Hannu Juusola, Kuva US Navy / Wikimedia Commons

Koskenniemen maailma

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kehitys laannuttaa konfliktit

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Turva on tiukassa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Afrikan saaria hallitaan parhaiten

Joonas Pörsti/UP

Kehitysyhteistyön tulokset jäävät piiloon

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Maailman pohjoisin raja

Juha Mäkinen/UP

Miksi Suomen pitäisi liittyä Natoon, jos Ruotsi liittyy?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Turkin poliittinen kulttuuri muuttui

Ahu Yigit

Islamismin jälkeen

Mikko Mäki

Lännen on joustettava Iranin ydinkiistassa

Tytti Erästö

Ihmisoikeuksia vai lännen oikeuksia?

Juha Mäkinen/UP

Kevennystä valkoisen miehen taakkaan

Noora Kotilainen

Perun keskiluokka kuluttaa ja protestoi

Anna Virkama

Keskinäisriippuvuus syvenee

Erkki Tuomioja

Puolustuspolitiikan vaihtoehdoista

Jukka Aminoff

Pankkiautomaatilla Myanmarissa

Eeva Eronen

Länsi-Balkanin väliinputoajat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vuoropuhelu ehkäisee uusia konflikteja

Niina Oisalo

Katso ihmistä silmiin

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kumppani vai vihollinen?

Vadim Kononenko

Irakin totuuden hetki

Teksti: Erik Nyström, kuva: Wikimedia Commons

Seitsemän kuolemansyntiä

Joonas Pörsti/UP

Irakin öljybuumi hyödyttää Kiinaa

Pasi Nokelainen

Muslimiveljeskunta itseään etsimässä

Janne Hopsu

Romanivastaisuus valtasi Ranskan

Anna Kokko

Antonio Missiroli: ”EU tarvitsee laivaston”

Teksti: Joonas Pörsti / UP, kuva: EUNAVFOR / Flickr

Vienti nostaa Espanjaa

Raine Tiessalo

Pikkuveljen kasvu huolestuttaa Ranskassa

Raine Tiessalo

Tietoverkot sodassa

Jarno Limnéll

Maatalous investointien viidakossa

Niko Humalisto

Hei mekin vakoillaan!

Anna-Kaisa Hiltunen / UP

Tukiopetuksella PISA-huipulle

Kirsi Crowley

Nyky-Venäjän kipupisteet valkokankaalla

Katri Pynnöniemi