Muslimiveljeskunta itseään etsimässä

Carrie Rosefsky Wickham: The Muslim Brotherhood. Evolution of an Islamist Movement. Princeton University Press. 2013, 360 s.

Janne Hopsu

Muslimiveljeskunta on taas ahtaalla. Järjestön johto on maan alla tai vankilassa, kuten Egyptin presidentin­virasta syrjäytetty Muhammed Mursi. Ennen Mursin syrjäyttämistä järjestö paistatteli hetken arabimaailman suuri­väkisimmän valtion vallankahvassa.

Muslimiveljeskunta on iso ja vai­kutusvaltainen järjestö, jota tunnetaan huonosti. Se on sulkeutunut ja hierark­kinen kaaderiorganisaatio. Veljeskunnan todellisesta päätöksenteosta, sisäisistä valtasuhteista tai vaikkapa rekrytoin­nista on yhä työlästä saada tietoa. Jär­jestöstä eronnut tai erotettu leimataan luopioksi, ja erossa katoavat sosiaaliset verkostot, sillä veljeskunnan jäseneksi pääsy on vaatinut vuosien sitoutumisen ja elämän valvonnan alla.

Muslimiveljeskuntaa yli kaksi vuo­sikymmentä tutkinut yhdysvaltalainen Carrie Rosefsky Wickham pyrkii valot­tamaan kirjassaan erityisesti Egyptin veljesjärjestöä. Sunnien uskonnollinen ja poliittinen uudelleen herääminen ajoi Hassan al-Bannan perustamaan vel­jeskunnan Egyptissä 1928. Järjestö on alusta lähtien halunnut islamilaistaa yh­teiskunnan läpikotaisin perusarvoista ja laeista hallintoon ja kulttuuriin.

Moraalista viestiä on levitetty kansal­le käsi kädessä veljeskunnan tuottamien omaehtoisten peruspalvelujen kanssa. Nämä palvelut ja Egyptin uskonnollinen konservatiivisuus ovat järjestön suosion perusta.

Rosefsky Wickhamin mukaan vel­jeskunta ei kuitenkaan ole koskaan kertonut selkeästi, yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti, millainen sen ihan­neyhteiskunta on.

Veljeskunta asettui aluksi tietoisesti vastustamaan vallitsevaa järjestelmää. Sittemmin järjestö sanoutui irti väki­vallasta. Gamal Abdel Nasserin, Anwar Sadatin ja Hosni Mubarakin kausina 1950-luvun puolivälistä vuoteen 2011 järjestö oli samaan aikaan lain ulkopuo­lella ja käytännössä hyväksytty. Järjestö toimi suojasäällä yhteiskunnallisena va­raventtiilinä, mutta kovina aikoina sen johtajat lukivat tiilenpäitä.

Isossa järjestössä on aina selkään­puukotuksia, sukupolvi- ja kokemuseroja sekä sisäistä ristivetoa henkilöi­den, päämäärien ja keinojen suhteen. Muslimiveljeskunta ei ole poikkeus. Se on kuitenkin yhä vanhempien miesten yl­häältä johtama vanhoillinen, avoimuutta kaihtava järjestö. Pragmaattinen mutta keskilinjaa konservatiivisempi Mursi edustaa tätä suuntausta, Rosefsky Wick­ham määrittelee.

Talven 2011 kansannousussa järjes­tön johto pysyi aluksi puolueettomana. Historia oli opettanut, että menetettävää voi olla liikaa. Osa veljeskunnan nuorista aktivisteista pystyikin hetken aikaa toi­mimaan itsenäisesti ja pitämään yhteyk­siä muihin aktivistiryhmiin.

Rosefsky Wickhamin mukaan järjes­töllä on kuitenkin dilemma. Yhtäältä vel­jeskunta puhuu demokratian ja ihmisoi­keuksien puolesta, mutta omiensa edessä se haluaa, että kaikki egyptiläiset elävät järjestön arvojen ja šarian tulkinnan mukaan. Jos veljeskunta on liian van­hoillinen, sitä syytetään salafistien myö­täilystä. Jos se liputtaa perusvapauksien ja tasa-arvon puolesta, sitä arvostellaan islamin hylkäämisestä.

Viime vuonna veljeskunta perus­ti Vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolueen. Sen piti olla riippumaton itse järjestöstä, ja veljeskunta lupasi jättää asettamatta vaaleihin omaa president­tiehdokastaan sekä ottaa huomioon kaikki ryhmät perustuslakia laadittaessa. Valta vei, toisin kävi.

Rosefsky Wickhamin mukaan Musli­miveljeskunta on halunnut muuttaa yh­teiskuntaa mutta onkin joutunut sopeu­tumaan siihen. Nyt järjestön on kyettävä vastaamaan kysymykseen siitä, mitä se haluaa jäsenineen olla.

Strateginen luoviminen ei enää riitä. Sisäisten aatteellisten ja rakenteellisten muutosten on oltava aitoja, eikä veljes­kunta voi sanella arvoja muille.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää