Docpoint-festivaalilla nähdään dokumentit Venäjältä Saksaan kulkevasta kaasuputkesta ja nuorten poikien sotaleiristä.
Euroopan unioni tuo lähes 40 prosenttia tarvitsemastaan kaasusta ja noin 30 prosenttia öljystä Venäjältä. Myös Venäjä on riippuvainen tästä kaupasta, sillä energiasektori muodostaa yli puolet Venäjän budjettituloista.
Venäjän ja EU:n välinen keskinäisriippuvuus perustuu infrastruktuuriin, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1950-luvulla. Ensimmäisille kaasuputkille annettiin mahtipontisia nimiä kuten Edistys, Ystävyys, Kumppanuus ja Liitto, olihan niiden rakentaminen osa neuvostoliittolaista Itä-Euroopan jälleenrakennustyötä.
1970- ja 1980-luvuilla rakentamisen eetos muuttui. Kaasuputkia rakennettiin energiaviennin vauhdittamiseksi läntiseen Eurooppaan. Symbolisella tasolla ne esiteltiin ”rauhan projekteina” ja esimerkkinä kansainvälisen yhteistyön voimasta.
Helsingin Docpoint-dokumenttielokuvafestivaalilla esitettävässä Vitali Manskin ohjauksessa Pipeline lähdetään yhden kaasuputken mittaiselle matkalle Jamalin niemimaalla sijaitsevalta Novyi Urangoin kaasukentältä Kölnin kaupunkiin Saksaan. Matkakertomuksessa kalastetaan kuolleita kaloja, avataan kirveellä jäätyneeseen maahan hauta, vieraillaan rukoushuoneeksi muutetussa junanvaunussa ja seurataan, miten voitonpäivän juhlissa toukokuun yhdeksäntenä vanhukset sättivät Mihail GorbatšoviaNeuvostoliiton hajottamisesta. Matkan varrella tavattujen ihmisten puheissa ja arjessa toistuvat samat teemat. Vertaileva ote toteutetaan alleviivaamatta, mutta myös antamatta katsojalle etukäteen vihjeitä mitä on tulossa.
Manskin tarinassa ei ylitetä valtakunnan rajoja vaan liu’utaan syrjäkylästä toiseen. Nopeat välähdykset moderneista ja persoonattomista kaasunjakelulaitoksista rytmittävät tarinaa ja erottavat paikkakunnat toisistaan. Kaasuputken kolmikymmenvuotisen olemassaolon aikana syrjäkylien ihmisten elämä Venäjällä ei ole ottanut luvattua harppausta eteenpäin. Välimatka eurooppalaiseen elintasoon on pikemminkin kasvanut. Mutta enää uusille kaasuputkille ei annetakaan yleviä nimiä.
Nuorten poikien sotaleiristä kertova elokuva Summer with Anton nostaa esiin nyky-Venäjän kipupisteitä. Mitä on tapahtumassa maalle, jossa perheiden hyvinvointi on isoäitien varassa? Mitä tapahtuu Venäjän nuorille pojille, jotka sotaleireillä opetetaan käsittelemään aseita ja pitämään tšetšeenitaistelijoita vihollisinaan? Entä millaisen jäljen kesäleiri ja siihen olennaisesti kuuluvat uskonnolliset rituaalit jättävät poikien mieleen? Nationalismin ja muukalaisvastaisuuden nousu Venäjällä ovat tämän päivän ilmiöitä, joiden toivoisi pysyvän erillään sotaleireille osallistuvien tuhansien venäläisnuorten elämästä.
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.
Docpoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali 28.1.–2.2. Ohjelmisto netissä: docpoint.info
Teksti: Hannu Juusola, Kuva US Navy / Wikimedia Commons
Teksti: Erik Nyström, kuva: Wikimedia Commons
Teksti: Joonas Pörsti / UP, kuva: EUNAVFOR / Flickr