Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Putoavien hehkulamppujen maa

Anna-Kaisa Hiltunen / UP

Valtio ei näytä kantavan vastuu­taan kansalaistensa peruspalveluiden ja turvallisuuden takaajana, jos tar­peeksi moni ei vaadi sitä tekemään niin. Kenian keskiluokan on kuiten­kin helpompi tyytyä puhumaan ulkoa tulevista uhkista, kirjoittaa Anna-Kaisa Hiltunen.

Ei ole totta. Taasko?

Nairobin kansainvälisellä lentokentällä oli räjähtänyt, kertoivat kenialaisen televisiokanavan aamu-uutiset tammikuun puolivälissä. Heräsin Nairobin naapuri­kaupungin Thikan helteeseen.

Räjähdyksen kerrottiin rikkoneen saapuvien lentojen ter­minaalissa sijaitsevan kahvilan katon, mutta kukaan ei ollut loukkaantunut. Kenian poliisijohtaja selitti räjähdystä totea­malla, että kannastaan löystynyt hehkulamppu oli pudonnut paperikoriin.

Kahta viikkoa aiemmin Keniassa oli tehty terrori-isku turis­tien suosimaan Dianin rantakohteeseen Mombasassa. Aamuöi­seen yökerhoon heitetty kranaatti haavoitti ainakin kymmentä uudenvuodenjuhlijaa. Tuona aamuna olin herännyt samaisesta rantakohteesta ja pidin iskua yksittäisenä sattumana, kunnes poliisi muutamaa päivää myöhemmin purki samalla alueella maantielle heitettyä kranaattia, joka oli jäänyt räjähtämättä.

Dianin iskun tekijöistä ei ole saatu varmuutta, mutta poliisi on vierittänyt syytä rannikon ”radikalisoituneille musliminuo­rille”, joiden kerrotaan ottaneen mallia naapurimaa Somalian islamistiselta terroriryhmältä al-Shabaabilta.

Al-Shabaabin kontolle pantiin myös syyskuinen isku NairobinWestgaten ostoskeskukseen, jossa kuoli ainakin 67 ihmistä ja loukkaantui 200.

·

Keskiluokkaisten kenialaisten reaktio iskuihin on huolestuneen alistuva: Westgate oli painajainen, mutta tämä muu nyt vain on tällaista. Kenian turvallisuutta heikentää maan ulkopuolelta tuleva uhka, ja se ulkopuoli on naapurimaa Somalia.

Kenialaisessa julkisessa keskustelussa kuulostaa itsestään selvältä, että Kenian ja Somalian raja vuotaa ja maahan hiipii pakolaisten joukossa terroristeja ja muita radikaaleja nuorison villitsijöitä. Siksi on ihan oikein, että nelisentuhatta kenialais­sotilasta sotii al-Shabaabia vastaan Somaliassa ja Kenia sulkee somalialaisten asuttamat pakolaisleirit.

Harva kuitenkaan vaatii vastauksia kysymyksiin siitä, miksi raja vuotaa ja miten Kenian valtion tekemiset ja tekemättä jättämiset turvallisuuteen vaikuttavat.

Kenia on Itä-Afrikan vaurain maa ja alueensa vakauden takaaja, ainakin jos vertaa valtiorakenteita vailla olevaan So­maliaan tai sisällissotaa käyvään Etelä-Sudaniin. Vakautta kui­tenkin horjuttavat valtavat tuloerot.

Keskiluokkaan lasketaan ne 17 prosenttia kenialaisista, joilla on varaa kuluttaa 4–20 dollaria päivässä. Köyhyys on vähäisintä Kenian keskiosissa, presidentti Uhuru Kenyattan edustaman kikujujen etnisen ryhmän sydänmailla, kun taas pääosin muslimien asuttamalla rannikolla jopa yli 70 prosenttia ihmisistä elää köyhyydessä. Radikalisoitumista ruokkii myös Kenian nuorisotyöttömyys, joka yltää 75 prosenttiin.

Tuloerojen vaikutusta kärjistää se, että julkiset palvelut ovat rapautuneet. Köyhillä ei ole varaa valita, mutta keskiluokka käy esimerkiksi lääkärissä yksityisellä sektorilla, koska tarinoiden mukaan Nairobin keskussairaalassa todennäköisesti vain sai­rastuu aiempaa pahemmin.

Ja silloin kun julkiset palvelut eivät toimi mutta niihin on pakko luottaa, viranomaisille voi aina maksaa. Rajat vuotavat, jos rajavartija on altis jättämään tarkistamatta passit niiltä, jot­ka livauttavat hänen taskuunsa vähän ylimääräistä, kitu kidogo.

·

Helmikuussa Kenian poliisi kertoi saaneensa kiinni neljä soma­lialaistaustaista miestä, joita se epäilee omatekoisen pommin räjäyttämisestä Nairobin lentoasemalla. Poliisin mukaan mie­het ovat al-Shabaabin jäseniä.

Kukaan ei julkisessa keskustelussa vaatinut poliisijohta­jalta selitystä tämän alkuperäisille puheille.

Valtio ei näytä kantavan vastuu­taan kansalaistensa peruspalveluiden ja turvallisuuden takaajana, jos tar­peeksi moni ei vaadi sitä tekemään niin. Kenian keskiluokan on kuiten­kin helpompi tyytyä puhumaan ulkoa tulevista uhkista, ja putoavista heh­kulampuista.

 
Ulkopolitiikka 1/2014

Eurooppalaiset vaalit?

Teija Tiilikainen

Reilusti lämpimämpää

Joonas Pörsti

Kaaoksessa Euroopan voima

Juha Mäkinen

Kisaisännöinti on politiikkaa

Teksti: Juha Mäkinen / Kuva: Valko-Venäjän presidentinkanslia

Persianlahden soinit ja stubbit

Juha Mäkinen

Ääni pois nuorilta!

Juha Mäkinen

Vanhainkoteja ylämaalle

Joonas Pörsti

Mistä Euroopalle tahti?

Juha Mäkinen

Komission puolivallaton puheenjohtaja

Teksti: Niklas Helwig / Kuvat: Wikimedia Commons

Askel yhteiseen ulkopolitiikkaan

Teksti: Teemu Rantanen, Kuva: European External Action Service

Miksi yksi maltalainen vastaa yhtätoista saksalaista?

Juha Mäkinen

Verkon vapauden puolesta

Juha Mäkinen

Meppien veteraani uskoo Eurooppaan

Juha Mäkinen

EU-lain anatomia

Joonas Pörsti

Etykin lapsi jäi eläkkeelle

Teksti: Raine Tiessalo / Kuva: Juha Mäkinen

Myanmarin pitkä tie rauhaan

Henrik Suni

Rauhaa pohjoisesta

Teksti: Marko Lehti, Kuvitus: Antti Valta

Putoavien hehkulamppujen maa

Anna-Kaisa Hiltunen / UP

Puun ja kuoren välissä

Veera Laine

Saksa pitää linjansa

Tuomas Iso-Markku

Pommeja paossa

Reeta Paakkinen ja Saana-Maria Jokinen

Eurooppa raottaa oviaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Rajat verosuunnittelulle

Joonas Pörsti

Teot sanojen jälkeen

Ilari Aula

Postmoderni Eurooppa

Joonas Pörsti / UP

Demokratia selviää lähes kaikesta

Anna Kronlund

Kipeitä totuuksia Afganistanista

Mikko Harjulehto

Töyssyinen polku demokratiaan

Ville Ropponen

Googlettunut maailma

Pekka Vahvanen

Venäjä marssitti joukkonsa Krimille

Veera Laine & Joonas Pörsti

Ulkopolitiikan tutkimuksesta käytäntöön

Kari Möttölä

Ehdokkaita ympäri Eurooppaa

Teksti: Juha Mäkinen, Kuvat: Ehdokkaiden kotisivut