Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Puun ja kuoren välissä

Veera Laine

Kamppailu Ukrainan suunnasta kärjistyi alkuvuonna väkivaltaiseksi konfliktiksi, jonka loppu ei ole vielä näkyvissä. Myös pienemmät EU:n itäiset naapurimaat Moldova ja Georgia tasapainoilevat Venäjän ja EU:n ristipaineessa. EU tarjoaa vakautta ja taloudellista turvaa, mutta kovilla ehdoilla. Venäjä taas painostaa maita liittymään omaan tulliliittoonsa.

Toimituksen huomautus: kyseessä on päivitetty versio UP-lehdessä 1/2014 julkaistusta jutusta.

EU omaksui itäisen kumppanuuden uudeksi painopisteeksi vuonna 2009. Ohjelman piiriin sisällytettiin entiset neuvostotasavallat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä.

EU:n tavoitteena oli poliittinen ja taloudellinen lähentyminen, mutta se on osoittautunut vaikeasti saavutettavaksi. Valko-Venäjä on alusta lähtien turvannut mieluummin Venäjään, ja sen lisäksi Armenia on sitoutunut jäsenyyteen Venäjän isännöimässä Euraasian tulliliitossa. Myös Azerbaidžan on kaukana EU-standardeista.

EU on pyrkinyt välttämään vastakkainasettelua, mutta Venäjä näkee tilanteen pelinä, jossa vain toinen voi voittaa. Näistä itäisistä kumppaneista, joita Venäjällä kutsutaan ”lähiulkomaiksi”, käydään nyt totista kamppailua.

Myös kumppanimaat pitävät talousliittoja vaihtoehtoisina. Teoriassa jonkinlainen välimuoto saattaisi olla mahdollinen, mutta käytännössä esimerkiksi Euraasian tulliliiton edellyttämä yhteinen ulkotariffi heikentäisi mahdollisuuksia jatkaa vapaakauppasopimusten valmistelua EU:n kanssa.

Kriisi kärjistyi 

Marraskuussa 2013 järjestetyssä EU:n huippukokouksessa Vilnassa unioni sai tuntuvasti näpeilleen, kun Ukraina jätti vahvistamatta kauan valmistellut vapaakauppa- ja assosiaatiosopimukset. Ukrainan merkitys sekä EU:lle että Venäjälle on suurempi kuin monien pienempien naapurivaltioiden – ja viimeistään Vilnan huippukokouksen yhteydessä maan poliittinen johto osoitti ymmärtävänsä tämän varsin hyvin itsekin.

Venäjän painostus ja lupaukset rahallisesta tuesta vakuuttivat lopulta Ukrainan presidentin Viktor Janukovytšin. Ukrainan talous on niin heikossa tilassa, että Venäjän tarjoama lyhyen tähtäimen avustus houkutti enemmän kuin EU:n edellyttämä pitkäaikainen sitoutuminen. Venäjä lupasi Ukrainalle lähes 11 miljardin euron lainan ja edullisemmat kaasutoimitukset.

Lupauksia ei ehditty toteuttaa, sillä poliittisen kriisin syventyminen jäädytti suunnitelmat. Ukrainalaiset aloittivat jo viime vuoden lopulla laajat protestit, jotka keskittyivät Kiovan Itsenäisyyden aukiolle.

Helmikuun alussa Janukovytš antoi määräyksen tyhjentää aukio tarvittaessa väkisin. Yhteenotot yltyivät kaaokseksi, jossa sai surmansa kymmeniä ihmisiä. Useat Ukrainan politiikan tutkijat tulkitsivat, että Venäjä oli asettanut taloudellisen tuen ehdoksi mielenosoitusten tukahduttamisen. Venäjä oli luvannut myöntää lainan ensimmäisen, 1,5 miljardin euron suuruisen erän vain päivää ennen väkivallan leimahtamista.

Saksan, Ranskan ja Puolan ulkoministerien toimittua välittäjinä Janukovytš taipui lopulta lupaamaan ennenaikaiset presidentinvaalit sekä palauttamaan voimaan vuoden 2004 perustuslain muutokset, joilla siirretään valtaa presidentiltä parlamentille. Pian tämän jälkeen Ukrainan parlamentti kuitenkin erotti Janukovytšin. Syrjäytetty presidentti lähti Kiovasta ja palasi myöhemmin julkisuuteen Venäjällä.

Helmi–maaliskuun vaihteessa katseet kääntyivät Krimin niemimaalle, kun Venäjälle uskolliset sotilaalliset joukot miehittivät Simferopolin parlamenttirakennuksen sekä lentokentän. Tilanne on hyvin jännittynyt, mutta ei ole toistaiseksi johtanut sotilaalliseen yhteenottoon.

Jakautunut maa

Kiovassa muodostetun väliaikaisen hallituksen suurin haaste on saavuttaa sellainen luottamus, jonka avulla maan sisäpoliittinen tilanne pysyisi vakaana toukokuun presidentinvaaleihin asti. Erityisesti Krimillä mutta myös Itä-Ukrainassa epäilykset väliaikaista hallintoa kohtaan ovat suuret.

Ukrainan tilanne heijastaa maan kulttuurista kahtiajakoa. Ukrainan itäisissä ja eteläisissä osissa kannatetaan lähentymistä Venäjään kun taas maan länsiosa on arvoiltaan lähempänä Eurooppaa.Venäjänkielinen vähemmistö seuraa pääosin Venäjän uutislähteitä, joissa Kiovan tapahtumia pidetään väkivaltaisena vallankaappauksena.

Tutkija Mykola Riabtšuk on kuvaillut Ukrainan kahtiajakoa eurooppalaisen ja neuvostoliittolaisen identiteetin kamppailuksi. Oranssin vallankumouksen hän tulkitsee ensin mainitun voitoksi. Slaavilaiseen perinteeseen ja suurvalta-ajatteluun tukeutuva ideologia ei silti ole hävinnyt. Riabtšukin mukaan Ukrainan vallanpitäjät ovat hyötyneet vastakkainasettelusta, sillä hajaantunutta kansaa on ollut helpompi hallita. Nyt tilanne näyttää kuitenkin päinvastaiselta.

Frankfurtissa sijaitsevan Viadrinan eurooppalaisen yliopiston tutkija Iryna Solonenko sanoo, että mielenosoituksissa tuli näkyviin myös ero suhtautumisessa hallintoon ja sen tehtävään.

”Osa kansasta toivoo, että presidentti pitäisi kansasta huolta ja jakaisi sosiaalietuuksia, eikä ymmärrä, että kansalaisuus on vastavuoroisuutta kansan ja hallituksen välillä”, Solonenko kuvailee.

Toiveena normaali valtio

Vaikka presidentinvaalit pystyttäisiin järjestämään suunnitellusti toukokuussa, niiden tulosta on hyvin vaikea arvioida. Kiovan protestiliikkeellä ei ollut selvää johtajaa. Neuvotteluissa mielenosoittajia edustivat Udar-puolueen Vitali Klytško, Svoboda-puolueen Oleg Tjagnybok sekä Isänmaan puolueen Arseni Jatsenjuk. Jatsenjuk nimitettiin väliaikaisen hallituksen pääministeriksi. Jatsenjuk, samoin kuin virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšynov, ovat hiljattain vankeudesta vapautuneen oppositiojohtajan Julia Tymošenkon puoluetovereita.

Presidentinvaalien suhteen ehdokasasettelu on yhä auki. Protestien aikana suosittu Vitali Klytško ei välttämättä pääse edes kokeilemaan kannatustaan. Lokakuussa 2013 Ukrainan parlamentti hyväksyi asetuksen, jonka mukaan ulkomaille veroja maksaneiden ei katsota asuvan maassa vakituisesti, mikä taas on ehtona presidenttiehdokkuudelle. Nyrkkeilijänä tunnettu Klytško asui aktiiviuransa aikana Saksassa ja kuuluisi siten lain piiriin.

Kiovan mielenosoitukset saivat alkunsa EU-sopimuksen hylkäämisestä, mutta kansan turhautumiselle on monia syitä. Ukrainan talous ei ole vieläkään toipunut vuoden 2008 talouskriisistä. Korruptoitunutta valtaeliittiä pidetään vastuussa heikosta taloudenpidosta. Valikoiva oikeuskäytäntö ja demokratian kuihtuminen huolestuttavat monia ukrainalaisia.

Protestiaallon aikana opposition kannattajien keskuudessa toistui lentävän lauseen lailla toive ”normaalista elämästä normaalissa valtiossa”. Tähän toiveeseen kiteytyy tilanteen ratkaisemisen vaikeus. Ukrainan väliaikainen hallinto tarvitsisi toimilleen laajan tuen, jotta se voisi toteuttaa talouden kohentumisen kannalta välttämättömät uudistukset. Vasta sitten toive normaalista valtiosta voisi toteutua.

Mallioppilaat tulikokeessa

Myös Ukrainaa pienemmät itäiset kumppanuusmaat Moldova ja Georgia hakevat paikkaansa EU:n vaikutuspiirissä, mutta ratkaisu ei ole kummallekaan helppo.

Assosiaatiosopimusten ja niihin liittyvien vapaakauppasopimusten valmistelu on ollut pitkä prosessi, mutta nyt sopimukset ovat valmiita allekirjoitettavaksi. Moldovassa nimiä odotetaan papereihin viimeistään elokuussa, Georgiassa syys–lokakuun aikana. Työ ei silti ole tehty.

Moldovaa on kuvailtu EU:n itäisen kumppanuusohjelman mallioppilaaksi, sillä se on pyrkinyt täyttämään yhteistyölle asetetut ehdot aikataulun mukaisesti. Pienen maan tähtäimessä on lopulta jäsenyysneuvottelut, mutta niihin on vielä matkaa. Ensin Euroopan köyhimmän valtion talous pitäisi saada kohentumaan. Lisäksi Moldovan ja Ukrainan rajalla sijaitsevan Transnistrian asema pitäisi ratkaista, sillä EU:n ehtojen mukaan sen jäsenmailla ei voi olla ratkaisemattomia rajakiistoja.

Venäjää ei miellytä Moldovan valitsema kurssi kohti Eurooppaa. Venäjä haluaisi Moldovan mukaan luotsaamaansa Euraasian tulliliittoon.

”Meitä odottavat kovat ajat”, huokaa Moldovan Ulkopoliittisen tutkimusyhdistyksen johtaja Victor Chirila, kun hän puhuu maan Venäjä-suhteista.

”Venäjällä on painostuskeinoja aivan riittämiin. Moldovan vientituotteille saatetaan asettaa rajoituksia tai moldovalaisten siirtotyöläisten asemaa Venäjällä voidaan vaikeuttaa.”

Venäjällä asuu lähes 400000 moldovalaista. Määrä on valtava, sillä Moldovan väkiluku on yhteensä vain noin 3,5 miljoonaa. Koska siirtotyöläisistä suurin osa oleskelee maassa laittomasti, heidän karkottaminensa olisi periaatteessa mahdollista. Toisaalta Venäjä tarvitsee siirtotyöläisiään, joten vaihtoehto ei ole kovin todennäköinen.

Silti pelkkä uhka on Moldovalle vakava asia, sillä maan kansantuotteesta yli kolmasosa tulee ulkomailta suunnatuista rahalähetyksistä. Myös maataloustuotteisiin kohdistuvat rajoitteet hankaloittaisivat monen moldovalaisen elämää. Maatalous työllistää jopa 40 prosenttia asukkaista.

”Hyvä uutinen on se, että saimme juuri uusittua kaasusopimuksen Venäjän kanssa, joten sillä ei voi tänä vuonna enää kiristää. Lisäksi Romanian kanssa yhteistyössä rakennettava kaasuputki valmistuu maalis–huhtikuun aikana. Sen jälkeen emme ole enää täysin riippuvaisia venäläisestä kaasusta”, Chirila sanoo.

Georgian suunnanmuutos on yhä kesken

Lokakuun lopulla 2013 Georgiassa äänestettiin uudesta presidentistä, ja vaalin voitti odotetusti silloisen pääministerin Bidzina Ivanišvilintukema Giorgi Margvelašvili. Hän korvasi Mihail Saakašvilin, jonka kuusivuotisella kaudella Georgian ulkopolitiikan painotus suuntautui vahvasti euroatlanttiseen yhteistyöhön ja erityisesti Yhdysvaltoihin.

Elokuussa 2008 Venäjän ja Georgian välille puhkesi sota, joka kesti vain viisi päivää mutta jätti pysyvän jäljen maiden kahdenvälisiin suhteisiin. Saakašvilin kaudella jopa venäjänkielisen musiikin soittaminen julkisissa tiloissa kuten ravintoloissa kiellettiin – tosin juuri kukaan ei noudattanut sääntöä.

Tämänhetkinen hallitus suhtautuu Venäjään edeltäjäänsä suopeammin, mutta syy on ennemmin järki kuin tunne, arvioi The European Council on Foreign Relations -tutkimuslaitoksen tutkija Jana Kobzova.

”He haluavat saada georgialaisille tuotteille paremman aseman Venäjän markkinoilla, ja mahdollisesti myös helpottaa viisumijärjestelyitä maiden välillä.”

Kobzovan mukaan vallanvaihdos ei ole vielä saanut aikaan suurempia ulkopoliittisia suunnanmuutoksia. Uusi pääministeri ja presidentti ovat melko kokemattomia poliitikkoja. Lisäksi he ovat kiitollisuudenvelassa Ivanišvilille, joka junaili vallanvaihdokset ja vetäytyi sitten kulisseihin. Vahvan johtajan puuttuminen tekee Georgian politiikasta vaikeammin ennustettavaa.

”Venäläisten tukemat tahot ovat järjestäneet Tbilisissä seminaareja, joissa kerrotaan, miten hyödyllinen Euraasian tulliunioni olisi ja miten EU:n vapaakauppasopimus todellisuudessa vahingoittaisi Georgian taloutta”, kertoo Jana Kobzova.

Venäjän ja Georgian suhteita hiertävät myös rajakiistat. Georgiasta irtautuneet Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat käytännössä Venäjän hallinnassa, mutta Georgian poliittinen johto ei aio tunnustaa alueiden itsenäisyyttä.

Toisin kuin Ukrainassa tai Moldovassa, Georgiassa ei ole suurta venäläismielistä vähemmistöä. Vaikka Venäjä haluaisi painostaa Georgiaa luopumaan EU-integraatiosta, sillä ei ole maassa henkisiä liittolaisia. Edes perinteisiä arvoja kannattava ortodoksikirkko ei Jana Kobzovan mukaan tukisi Venäjän painostuspolitiikkaa.

”Georgiassa vallitsee vahva konsensus siitä, että suunta kohti Eurooppaa on oikea. Venäjän painostus vain vahvistaisi tätä näkemystä.”

Toiveet ja todellisuus

Euroopan komission tilaama tutkimus ennustaa itäisille kumppanimaille 4–6 prosentin kasvua bruttokansantuotteeseen vapaakauppasopimusten myötä. Tulevat hyödyt olisivat siis suuret, mutta ne vaativat myös suuria ponnistuksia.

”Georgian puolelta sopimusten allekirjoittaminen on enää tekninen kysymys. Mutta todellinen haaste seuraa vasta sen jälkeen, kun ne olisi määrä panna toimeen”, sanoo Jana Kobzova. Hänen mukaansa Georgian hallinto joutuu koetukselle, kun sopimusta ryhdytään käytännössä toteuttamaan.

Victor Chirila muistuttaa, että vapaakauppasopimus edellyttää kansallisten lakien uudistamista yhteneväisiksi EU:n lakien kanssa.

”Tämä on Moldovalle kaikkein suurin haaste – mutta samalla se on suurin mahdollisuus.”

Moldovassa järjestetään vuoden lopulla parlamenttivaalit. Assosiaatiosopimus on määrä allekirjoittaa jo ennen vaaleja, mutta ellei niin käy, parlamentin vaihtuminen voi vaikuttaa päätökseen. Victor Chirila uskoo, että EU-myönteiset tahot saavat silti suurimman tuen tulevissa vaaleissa.

”Moni moldovalainen ajattelee, että EU-integraatio on ainoa mahdollisuus muuttaa maata parempaan.”

Kiistat naapurimaista ovat ajaneet EU:n ja Venäjän keskinäiset suhteet aallonpohjaan. Taloudelliseen liittoutumiseen tähtäävien suunnitelmien sijaan kaikkien osapuolien pitäisi nyt keskittyä siihen, miten rauha pystytään vakiinnuttamaan. Ukrainan kriisin ratkaisu mittaa ennen kaikkea EU:n ja Venäjän arvovaltaa – ja jos Venäjä joutuu pettymään, se saadaan varmasti huomata pienemmissä naapurimaissa kuluvan vuoden aikana.

Kirjoittaja on tutkimusavustaja Ulkopoliittisessa instituutissa.

Lue myös: Venäjä marssitti joukkonsa Krimille

 
Ulkopolitiikka 1/2014

Eurooppalaiset vaalit?

Teija Tiilikainen

Reilusti lämpimämpää

Joonas Pörsti

Kaaoksessa Euroopan voima

Juha Mäkinen

Kisaisännöinti on politiikkaa

Teksti: Juha Mäkinen / Kuva: Valko-Venäjän presidentinkanslia

Persianlahden soinit ja stubbit

Juha Mäkinen

Ääni pois nuorilta!

Juha Mäkinen

Vanhainkoteja ylämaalle

Joonas Pörsti

Mistä Euroopalle tahti?

Juha Mäkinen

Komission puolivallaton puheenjohtaja

Teksti: Niklas Helwig / Kuvat: Wikimedia Commons

Askel yhteiseen ulkopolitiikkaan

Teksti: Teemu Rantanen, Kuva: European External Action Service

Miksi yksi maltalainen vastaa yhtätoista saksalaista?

Juha Mäkinen

Verkon vapauden puolesta

Juha Mäkinen

Meppien veteraani uskoo Eurooppaan

Juha Mäkinen

EU-lain anatomia

Joonas Pörsti

Etykin lapsi jäi eläkkeelle

Teksti: Raine Tiessalo / Kuva: Juha Mäkinen

Myanmarin pitkä tie rauhaan

Henrik Suni

Rauhaa pohjoisesta

Teksti: Marko Lehti, Kuvitus: Antti Valta

Putoavien hehkulamppujen maa

Anna-Kaisa Hiltunen / UP

Puun ja kuoren välissä

Veera Laine

Saksa pitää linjansa

Tuomas Iso-Markku

Pommeja paossa

Reeta Paakkinen ja Saana-Maria Jokinen

Eurooppa raottaa oviaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Rajat verosuunnittelulle

Joonas Pörsti

Teot sanojen jälkeen

Ilari Aula

Postmoderni Eurooppa

Joonas Pörsti / UP

Demokratia selviää lähes kaikesta

Anna Kronlund

Kipeitä totuuksia Afganistanista

Mikko Harjulehto

Töyssyinen polku demokratiaan

Ville Ropponen

Googlettunut maailma

Pekka Vahvanen

Venäjä marssitti joukkonsa Krimille

Veera Laine & Joonas Pörsti

Ulkopolitiikan tutkimuksesta käytäntöön

Kari Möttölä

Ehdokkaita ympäri Eurooppaa

Teksti: Juha Mäkinen, Kuvat: Ehdokkaiden kotisivut