Syyrian sisällissodan vaikutukset näkyvät myös Syyrian naapurimaissa. Jo yli kaksi miljoonaa syyrialaista on hakenut turvaa muista alueen maista. Eniten tulijoita on Libanonissa, missä joka viides asukas on syyrialainen.
Syyrialaisäiti Safaa sytyttää tottuneesti kynttilöitä. Ne ovat ainoa keino valaista pieni kolmio, jonka nelikymppinen Safaa jakaa kahden aikuisen tyttärensä ja yhden alivuokralaisen kanssa Beirutin Achrafiehin kaupunginosassa. Alueella on jälleen kerran sähkökatkos.
”Libanon!” Safaa naurahtaa väsyneenä. ”Kaikki täällä on niin hankalaa.”
Libanon on Syyrian naapurimaista pienin, mutta se on ottanut vastaan eniten syyrialaispakolaisia. Reilun neljän miljoonan asukkaan Libanoniin on saapunut kaikkiaan ainakin miljoona syyrialaista, joista YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on rekisteröinyt noin 880 000. Maassa, joka on pinta-alaltaan vain hieman Uudenmaan maakuntaa suurempi, noin joka viides asukas on tätä nykyä syyrialainen.
Syyrialaispakolaisten tulo näkyy myös Beirutin katukuvassa. Esimerkiksi al Hamran kaupunginosassa, joka vielä muutama vuosi sitten oli turistien suosiossa, käyskentelee tätä nykyä matkailijoiden sijaan syyrialaiskerjäläisiä sekä purukumia ja kukkia ohikulkijoille kaupittelevia syyrialaislapsia. Nuorimmat nuhruisista kauppiaista ovat hädin tuskin viisivuotiaita.
Safaa tyttärineen on asunut Beirutissa kolme kuukautta. Aiemmin perhe, johon kuuluu myös isä ja kaksi poikaa, asui Damaskoksen esikaupunkialueella, jossa koko perhe osallistui Syyrian hallintoa vastustaviin mielenosoituksiin, Safaa kertoo ylpeänä. Kun perheen asuintalo tuhoutui Syyrian ilmavoimien pommituksessa, Safaa ja perheen vanhimmat lapset lähtivät Beirutiin. Safaan aviomiehellä on Damaskoksessa työpaikka, ja hän jäi perheen nuorimmaisen kanssa Syyriaan.
Libanonissa Safaan ja hänen tyttäriensä ongelmana ovat sekä päivittäiset sähkökatkokset että Syyriaa huomattavasti korkeampi hintataso.
”Valtaosa ihmisistä kohtelee meitä täällä epäystävällisesti, kun huomaa meidän olevan syyrialaisia,” Safaa kuvailee. ”Saamme usein töykeää palvelua kaupoissa, ja joskus meille huudellaan kadulla.”
Toisin kuin moniin muihin Syyrian naapurimaihin, Libanoniin ei ole perustettu syyrialaisille virallisia pakolaisleirejä. Varakkaimmat syyrialaiset ovat vuokranneet Libanonista yksityisasuntoja, mikä on vuokranantajien iloksi ja Libanonin köyhän kansanosan harmiksi nostanut vuokria varsinkin Beirutissa. Osa syyrialaisista on majoittunut Libanonissa asuvien sukulaistensa luo.
Loput syyrialaispakolaiset asuvat esimerkiksi tyhjillään olevissa kouluissa, keskeneräisissä rakennuksissa sekä Syyrian rajan tuntumaan nousseissa epävirallisissa telttaleireissä. Leireistä puuttuu perusinfrastruktuuri, ja olosuhteet ovat ala-arvoiset etenkin talvella, jolloin lämpötila laskee Libanonissa monin paikoin alle nollan.
Leireissä asuvien syyrialaisten ja paikallisten libanonilaisten kesken esiintyy tämän tästä eripuraa. Joulukuun alussa paikalliset kyläläiset polttivat maan tasalle Bekaan laakson itäosissa sijaitsevan telttaleirin. Kyläläiset olivat kuulleet huhun, jonka mukaan leirissä asuva syyrialaismies olisi raiskannut paikallisen, kehitysvammaisen miehen. Huhu osoittautui sittemmin perättömäksi.
UNHCR:n rekisteröimillä pakolaisilla on oikeus muun muassa kuukausittaisiin ruoka-avustuksiin. Lisäksi Libanonissa toimii useita paikallisia ja kansainvälisiä järjestöjä, jotka auttavat syyrialaispakolaisia eri tavoin. Käytännössä avun tarve ylittää kuitenkin sen saatavuuden.
Libanonin päätös olla perustamatta virallisia pakolaisleirejä on ollut tietoinen: syyrialaisten pysyvää asettumista Libanoniin halutaan välttää kaikin keinoin. Jo ennen syyrialaisten saapumista Libanonissa asui noin 300 000 palestiinalaista, joista suuri osa elää köyhyydessä ja vailla oikeutta Libanonin kansalaisuuteen. Myös palestiinalaispakolaisten oli alun perin määrä asua Libanonissa vain väliaikaisesti.
Pääosin sunnimuslimeista koostuvan syyrialaisväestön pysyvä asettuminen Libanoniin horjuttaisi myös maan haurasta demografista tasapainoa sekä poliittista järjestelmää, jossa keskeiset poliittiset virat sekä paikat parlamentissa on jaettu suhteellisesti eri uskontokuntien kesken.
Syyrialaisten saapuminen Libanoniin on kuormittanut myös maan heikkoa infrastruktuuria. Jo ennen pakolaisten tuloa Libanonin valtiolla oli ongelmia sähkönjakelussa, ja tunteja kestävät sähkökatkokset olivat arkipäivää jopa pääkaupunki Beirutissa. Vesijohtovettä oli parhaimmillaan saatavilla kolmena päivänä viikossa. Erityisen kuormitettu on Libanonin terveydenhuoltojärjestelmä: The Economist -lehden mukaan syyrialaiset vastasivat syksyllä 2013 noin 40 prosentista Libanonin sairaalakäynneistä.
Maailmanpankki arvioi syyrialaispakolaisten maksaneen Libanonille syksyyn 2013 mennessä noin seitsemän miljardia dollaria.
Lisäksi Syyrian sisällissota on murentanut Libanonin jo ennestään haurasta turvallisuustilannetta. Maassa, joka ei koskaan kunnolla toipunut 15 vuotta kestäneestä sisällissodasta, Syyrian tilanne on kiristänyt etenkin šiia- ja sunnimuslimien välisiä jännitteitä. Pommi-iskut ovat surmanneet kymmeniä ihmisiä sekä šiia- että sunnimuslimien asuttamilla alueilla.
Myös Turkissa ollaan huolestuneita salakuljettajien ja ääriryhmien mahdollisesta liikehdinnästä Syyrian-vastaisella rajalla. Turkin ja Syyrian välinen raja on toistaiseksi auki, vaikka joitain rajanylityspisteitä onkin ajoittain suljettu Syyriassa riehuvien taisteluiden vuoksi. Tehostaakseen rajavalvontaansa Turkki aikoo rakentaa aidan Syyrian-vastaiselle rajalleen Cilvegözüün, Karkamişiin ja Nusaybiniin.
Toistaiseksi rajan ylittäminen Syyriasta Turkkiin on helppoa, jos tulijalla on voimassa oleva Syyrian passi – maiden välinen viisumivapaus on edelleen voimassa. Virallisia teitä maahan saapuneet syyrialaiset rekisteröidään ja majoitetaan Turkkiin leireille, joilla asukkaat saavat majoituksen lisäksi ilmaisen ruoan ja perusterveydenhuollon.
Virallisia teitä saapuneiden syyrialaisten toimeentuloa kuitenkin hankaloittaa se, ettei Turkki myönnä heille työlupaa. He saavat vain väliaikaisen oleskeluluvan mutta eivät virallista pakolaisstatusta, joka oikeuttaisi heidät työntekoon ja opiskeluun sekä antaisi heille valmiudet osallistua paikallisen yhteiskunnan arkeen leirien ulkopuolella.
UNHCR on rekisteröinyt Turkissa yli 580 000 syyrialaispakolaista. Turkin hallituksen mukaan maassa kuitenkin oleskelee arviolta yli 700 000 syyrialaista, sillä osa heistä saapuu Turkkiin ilman virallisia henkilöllisyyspapereita. Syyrialaisten määrän odotetaan nousevan tämän vuoden aikana miljoonaan.
Ilman henkilöpapereita rajan ylittävillä ei ole mahdollisuutta päästä Turkissa viralliselle leirille, vaan he ovat omien säästöjensä ja paikallisten ihmisten avustusten varassa. Suurin osa passittomista syyrialaisista on kurdeja, joilta Syyrian valtio epäsi kansalaisuuden vuonna 1962. Arviolta 15 prosenttia eli 300 000 Syyrian kahdesta miljoonasta kurdista on edelleen vailla kansalaisuutta.
Leirien ulkopuolella asuvat syyrialaiset ovat vuokranneet asuntoja erityisesti Syyrian rajaseuduilta Şanlıurfasta, Gaziantepista ja Hataysta, mutta heitä oleskelee suurin joukoin myös pohjoisemmassa, Istanbulissa, Ankarassa ja Bursassa. Osa laittomasti maahan saapuneista, vähävaraisista syyrialaisista asuu Turkin puistoissa ja kaduilla, osa on majoittunut paikallisten ihmisten koteihin.
Sekä turkkilaiset yksityishenkilöt että paikalliset avustusjärjestöt toimittavat tulijoille apua, mutta apu ei riitä tavoittamaan kaikkia papereitta maahan saapuneita syyrialaisia. Lisäksi alue, jolle syyrialaiset ovat saapuneet, on yksi Turkin köyhimmistä, sanoo Elif Gündüzyeli Tukea elämälle -avustusjärjestöstä.
”Kun paikalliset ovat nähneet meitä esimerkiksi Şanlıurfassa jakamassa syyrialaisille kortteja, joita vastaan he voivat ostaa supermarketista ruokaa ja hygieniatarvikkeita, myös he ovat pyytäneet saada kortin, koska ovat yhtä lailla vähävaraisia.”
Paikalliset asukkaat Kaakkois-Turkin raja-alueilla valittavat, että alueen työnantajat suosivat syyrialaista halpatyövoimaa kotimaisten työnhakijoiden kustannuksella. Osa Turkissa oleskelevista syyrialaisista tekee pimeästi töitä maatiloilla, tehtaissa ja ravintoloissa 15–17 liiralla eli noin 7 eurolla päivässä. Se on noin puolet turkkilaisille työntekijöille esimerkiksi Hatayn maaseudulla maksettavasta palkasta.
Tavallisten turkkilaisten asenteita ovat Syyrian lähialueilla kiristäneet myös vuokratason nousu – paikoin jopa tuplaantuminen – sekä syyrialaisten ja paikallisten väliset arkiset kärhämät.
Sisällissodan jatkuessa Turkissa on alettu keskustella syyrialaisten maahantulon pitkäaikaisista vaikutuksista. Moni kysyy, onko Turkkiin syntymässä uusi syyrialainen vähemmistö, kun kaikki Turkkiin paenneista eivät kuitenkaan palaa kotimaahansa, vaikka sota loppuisi.
”Useimmat avustamamme syyrialaiset haaveilevat paluusta Syyriaan. Mutta tietysti osa sopeutuu tänne hyvin, alkaa opiskella, löytää töitä tai perustaa perheen ja jää Turkkiin”, Elif Gündüzyeli sanoo.
Syyrialaisten halusta palata kotimaahansa kertoo muun muassa Istanbuliin yksityisin lahjoitusvaroin perustetun syyrialaisen koulun nimi. Mendresin kaupunginosaan vuonna 2012 perustetussa koulussa opiskelee noin 3 000 syyrialaislasta, ja koulun nimi on Kadimun, ”tulemme takaisin”. Se viittaa sukupolveen, joka palaa takaisin Syyriaan koulutettuna.
Miljoonien ihmisten pako on heikentänyt Syyrian taloutta huomattavasti. Maan talous supistui jo vuonna 2011 yli kaksi prosenttia, ja teollisuustuotanto väheni vuonna 2012 lähes kolmanneksen.
Satojentuhansien työntekijöiden lähtö on ollut kova isku myös Syyrian maataloustuotannolle. Maatalous muodosti vuonna 2012 Syyrian kansantuotteesta noin 16 prosenttia, teollisuus 23 ja palvelut 61 prosenttia.
”Talousongelmat heikentävät Assadin valtaa. Syyrian talous on romahtamispisteessä”, toteaa Istanbulin Koç-yliopistossa kansainvälisiä suhteita ja siirtolaisuutta tutkiva professori Ahmet İçduygu.
Lisäksi pakolaisten siirtyminen ulkomaille ja maan sisällä muuttaa Syyrian sisäisiä voimasuhteita.
”Voisimme olettaa, että kun opposition kannattajia lähtee Syyriasta eli kun hallituksen vastustajien määrä vähenee, Assadin hallinto vahvistuisi. Osittain näin onkin, mutta toisaalta suuri osa maasta pakenevista ihmisistä on naisia ja lapsia, joilla ei ole erityisen aktiivista osuutta vastarintaliikkeissä”, İçduygu sanoo.
”Lisäksi monet maasta poistuneet Assadin vastustajat käyvät maassa edelleen. Syyrian rajoilla on Turkissakin jatkuvasti paljon liikehdintää. Tilanne elää.”
Syyrian tilanne heijastuu myös EU:n ulkorajoille. EU-maa Bulgariassa kaavaillaan aidan rakentamista Turkin-vastaiselle rajalle Elhovon alueelle. Bulgariaansaapui viime vuonna Turkin kautta 11 600 siirtolaista, joista suurin osa oli syyrialaisia.
Hillitäkseen turvapaikanhakijoiden tuloa Bulgaria siirsi Turkin vastaiselle rajalle viime vuoden lopulla 1 500 poliisia ja tiivisti yhteistyötään Turkin viranomaisten kanssa. Tehostettu rajavalvonta vähensi tulijoiden määrää välittömästi: lokakuussa Bulgariaan saapui Turkin kautta laittomasti noin 3 000 rajanylittäjää, joulukuussa 300.
Yksi Syyriasta Turkin kautta Bulgariaan paenneista on pohjoissyyrialainen kurdi Mohammed Huseyin. Hän päätyi Bulgariaan Turkin Qamishlin kaupungista ja asuu nyt Etelä-Bulgariassa Harmanlin pakolaisleirillä.
Turkin heikot tulevaisuudennäkymät saivat Huseyinin jatkamaan matkaansa Eurooppaan.
”En halunnut jäädä Turkkiin, koska siellä on jo niin paljon syyrialaisia. Haluan päästä Saksaan ja saada opintoni loppuun mahdollisimman pian. Turkissa kunnon työn, saati kunnon palkan, löytäminen on kiven takana”, Huseyin sanoo. Jos hän ei olisi joutunut pakenemaan Syyriasta, hän valmistuisi ensi kesänä öljyalan insinööriksi Damaskoksen yliopistosta.
Huseyin kertoo paenneensa, koska pelkäsi al-Qaidaa tukevan islamistisen al-Nusran taistelijoita.
”Al-Nusran taistelijat sieppasivat minut ja 16 muuta kurditaustaista opiskelijaa viime syksynä bussimatkalla Qamishliin. He pitivät meitä vankeinaan viisi päivää ja uhkasivat tappaa meidät, jos heidän johtajalleen sattuisi jotakin. He sanoivat pitävänsä kurdeja pettureina, koska emme tue heitä”, Huseyin kertoo.
Kolme päivää opiskelijoiden vapautumisen jälkeen ääriryhmän piilopaikkaan hyökättiin. Huseyin kertoo kuulleensa, että al-Nusra syytti kurdiopiskelijoita taistelijoiden olinpaikan paljastamisesta.
”Päätin lähteä maasta heti”, Huseyin sanoo.
Syyriasta Huseyin matkusti Istanbuliin ja sieltä rajakaupunkiin Edirneen, jossa hän maksoi 400 euroa salakuljettajalle päästäkseen EU-rajan yli Bulgariaan. Rajalta hän päätyi Harmanlin pakolaisleirille.
Leiri koostuu entisestä sotilastukikohdan rakennuksesta ja turvaa hakevien ihmisten asuttamista konteista. Tammikuussa leirillä asui noin 1 700 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa on syyrialaisia. He edustavat useita etnisiä ryhmiä, kuten arabeja, kurdeja ja turkmeeneja. Suuri osa heistä on naisia ja lapsia.
Syyrialainen Siham Nair asuu noin kymmenen neliön kontissa miehensä ja neljän alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Hän kertoo paenneensa perheineen Syyriasta viime lokakuussa, kun perheen koti Damaskoksessa oli tuhoutunut pommi-iskussa.
”Meillä ei ollut enää mitään menetettävää eikä edes paikkaa minne mennä. Ylitimme Turkin ja Bulgarian rajan kävellen metsässä viisi tuntia ja kantaen mukana vain lapsiamme. Halusin tuoda lapseni suojaan tappamiselta”, Nair sanoo.
Ahtaissa tiloissa henkilötietojensa rekisteröintiä odottavat leiriläiset ovat YK:n pakolaisjärjestön jakaman päivittäisen aterian, avustusjärjestöjen satunnaisten ruokalahjoitusten ja omien säästöjensä varassa. Talvivaatetuksesta on huutava pula; osa asukkaista liikkuu ulkona ohuet tikkitäkit olkapäillään. Tulijoiden rekisteröinti on hidasta, eikä leiriltä pääse ulos. Asukkaiden henkilöllisyystodistukset ovat Bulgarian viranomaisten hallussa, ja leirin suljetulla portilla vartioi Bulgarian poliisi.
Tammikuun alussa YK:n pakolaisjärjestö suositteli, ettei Bulgariasta muihin EU-maihin saapuvia turvapaikanhakijoita toistaiseksi palautettaisi Bulgariaan niin kutsutun Dublin-säännöksen mukaisesti.
Kirjoittajat ovat vapaita toimittajia.
Teksti: Juha Mäkinen / Kuva: Valko-Venäjän presidentinkanslia
Teksti: Niklas Helwig / Kuvat: Wikimedia Commons
Teksti: Teemu Rantanen, Kuva: European External Action Service
Teksti: Raine Tiessalo / Kuva: Juha Mäkinen
Teksti: Marko Lehti, Kuvitus: Antti Valta
Reeta Paakkinen ja Saana-Maria Jokinen