Haastattelussa suomalaisyritysten toimintaa kriittisesti tarkastelevan Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Neljän hengen tiimillä työskentelevä Finnwatch-järjestö on nostanut valtakunnan uutisiin parin vuoden kuluessa toistakymmentä tapausta, joissa suomalaiset yhtiöt teettävät tuotteitaan alihankintana heikoissa työoloissa Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Tammikuisen raportin mukaan myanmarilaiset siirtotyöläiset valmistavat ananasmehua thaimaalaisella tehtaalla pakkotyön kaltaisissa oloissa suomalaisten S- ja K-markettien sekä Siwojen ja Valintatalojen asiakkaille. Aiemmin maineenparannustöihin ovat joutuneet esimerkiksi Stora Enso, Iittala ja Marimekko.
Reilu vuosi sitten Finnwatch raportoi, että pörssiyhtiöt Metso, Kone ja pakkausvalmistaja Huhtamäki rajoittavat Meksikon-tehtaillaan työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta. Metso ja Huhtamäki ovat sittemmin ryhtyneet parantamaan meksikolaisten työntekijöiden oikeuksia.
UP: Onko suomalaisten yritysten toiminnan vastuullisuudessa tapahtunut käänne huonompaan?
SV: Yritykset ovat ennenkin pyrkineet toimimaan siellä, missä tuotanto on edullista. Nämä tapaukset ovat vain tulleet nyt esiin. Yritysten on tarkoitus tuottaa mahdollisimman paljon voittoa, mutta tarvitaan säännöt siitä, missä raameissa voittoa tuotetaan. Ongelmana on, ettei sääntelyä ole riittävästi.
Esimerkiksi Thaimaa ei ole ratifioinut kaikkia Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia, ja työntekijöiden järjestäytymisaste on matala. Parhaillaan Thaimaa neuvottelee vapaakauppasopimusta EU:n kanssa. EU voisi asettaa neuvotteluissa ehtoja, jotka parantavat työntekijöiden oikeuksia.
Toisaalta yritysten tulisi kunnioittaa YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita myös siellä, missä valtiot ovat epäonnistuneet suojelutehtävässä. On yleistä, että suomalaiset yritykset vetoavat lakeihin ja menevät valtion selän taakse, vaikka ymmärtävät, ettei niin tulisi tehdä.
Finnwatchin raportin mukaan suurilla suomalaisyrityksillä on yli 200 pöytälaatikkoyhtiötä veroparatiiseissa. Miksi listalla oli myös Hollanti?
Maassa on käytössä monia veroinstrumentteja, joilla yritykset voivat vältellä kotimaan veroja. Esimerkiksi niin sanottu innovaatioboksi mahdollistaa verovähennysten tekemisen innovaatioista. Ulkomaisten tytäryhtiöiden toiminnasta saadut voitot ovat verovapaita.
Hollannissa onkin enemmän pöytälaatikkoyhtiöitä ilman merkittävää toimintaa kuin missään muussa Euroopan maassa. Hyvä esimerkki on Stora Enso, joka tuo sellua Brasiliasta Suomeen. Kirjanpidossa sellu kulkee Hollannin kautta Suomeen, ja voitto syntyy Hollannissa. Kauppaa käydään Hollannin kanssa kuitenkin vain paperilla.
Maa on arvioitu Tax Justice Networkin listauksessa aika pieneksi veroparatiisiksi, koska siellä ei ole salaisuuskäytäntöjä. Siellä ei pestä rikollista rahaa, mutta se on kätevä paikka yritysten verosuunnitteluun.
Mihin vedätte rajan veronkierron ja verosuunnittelun välillä?
Veronkierto on laitonta toimintaa. Raportin tarkoitus oli herättää keskustelua, missä määrin verosuunnittelu on moraalisesti hyväksyttävää. Suuret yritykset voivat päättää aika pitkälle, missä maissane näyttävät tuloksensa ja maksavat veroja.
Mielestämme yritykset pitäisi velvoittaa lainsäädännöllä raportoimaan maakohtaisista rahavirroistaan. Raportoinnin avulla nähtäisiin kussakin maassa maksetut projektikohtaiset verot ja työntekijämäärät. Verot pitäisi maksaa todellisen liiketoiminnan mukaan siellä, missä arvo syntyy eikä vaikkapa Hollannissa, jossa yrityksellä ei ole välttämättä yhtään työntekijää.
EU:ssa on tulossa uudistuksia emo-tytäryhtiödirektiiviin. Komissio haluaa sulkea porsaanreikiä, joiden avulla EU:n sisällä pystyy kotiuttamaan toisessa EU-maassa verotetun tulon. EU:n sisäistä verokilpailua voitaisiin siltä osin suitsia. Yksin EU:n päätöksillä voitaisiin sulkea moni merkittävä veroparatiisi, varsinkin jos päätökset koskisivat myös Britannian saariverkostoa.
Eteneekö lainsäädäntö?
Komission ehdotus on vasta alustava, eikä keskustelua ole käynnistetty. Maakohtaista raportointia ei saada kaikille yrityksille voimaan, koska muun muassa Suomi osallistui sen vesittämiseen.
Hallitusohjelmassa on luvattu, että Suomi taistelee harmaata taloutta ja veroparatiiseja vastaan. On myös luvattu, että suomalaiset yritykset ovat yhteiskuntavastuun edelläkävijöitä. Väliarviossaan hallitus kuitenkin totesi, että tässä taloudellisessa tilanteessa yritysten hallinnollista taakkaa ei haluta lisätä.
Miten raportointi vaikuttaisi yritysten liiketoimintaan?
Norjalainen Statoil ja monet muut raportoinnin edelläkävijät katsovat, ettei siitä ole ollut yritystoiminnalle haittaa. Suomi ei ole veroparatiisi eikä rahoituskeskus, kuten Lontoon City. En ymmärrä, miksi Suomen kannattaa tukea nykyistä politiikkaa. Suomi nimenomaan häviää, kun verot suunnitellaan niin, että ne eivät päädy Suomeen.
Finnwatch on kiinnostunut erityisesti kehitysmaiden näkökulmasta. Kehitysmaissa yhteisöverojen osuus veropohjasta on paljon isompi kuin länsimaissa. Kehitysmaista poistuu monta kertaa enemmän rahaa veroparatiiseihin kuin niihin tulee kehitysyhteistyönä.
Onko yritysverotuksen harmonisointi poliittisesti mahdollista EU-tasolla?
Hollannissa käydään jo keskustelua siitä, onko maa veroparatiisi vai ei. Siksi on mielenkiintoista, että kysymykseen suhtauduttiin kotimaisessa keskustelussa niin defensiivisesti. Ehkä tulevaisuudessa voidaan puhua avoimemmin EU-tasolla eri käytännöistä.
Ranska oli tietojeni mukaan ainoa EU-maa, joka vei eteenpäin maakohtaista raportointia. Joulukuussa päätettiin, että raportointi rajataan toistaiseksi luonnonvara-aloille, kuten öljyn- ja kaasuntuotantoon ja arvometsähakkuita tekeviin yrityksiin. Muiden yritysten osalta raportointiin palataan vasta 2018, kun on arvioitu, miten direktiivi toimii.
Verokilpailu on tähän asti vain kiihty-nyt yhteisöverotuksen osalta. Mihin se johtaa?
Toivon, että poliittinen paine kasvaa riittävän isoksi, jotta juhlapuheista siirrytään toimenpiteisiin ja verokilpailulle pannaan stoppi. EU:ssa on arvioitu, että valtiot menettävät vuosittain biljoona euroa (tuhat miljardia) verokikkailun takia. Suomessa verohallinto arvioi, että siirtohinnoittelun vuoksi menetetään 320 miljoonaa, mutta se on vain yksi verosuunnittelun mekanismi.
Supercellin päätös maksaa verot Suomeen oli sinänsä ilahduttava. Mutta emme ole kiinnostuneita yritysjohtajien vastuullisuuden tai moraalin lisäämisestä. Suomessa on säännöt myös tavallisille kansalaisille, eikä minulle tarjota mahdollisuutta pohtia, maksaisinko palkastani veroja vai en. Yhteiskunta toimii, kun kaikilla on samat säännöt.
----------------------------------------------------
• Yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja.
• Syntynyt vuonna 1983.
• Opiskellut kestävää kehitystä ja biologiaa Turun yliopistossa.
• Työskennellyt aiemmin Amnestyssa ja Reilun kaupan yhdistyksessä.
Teksti: Juha Mäkinen / Kuva: Valko-Venäjän presidentinkanslia
Teksti: Niklas Helwig / Kuvat: Wikimedia Commons
Teksti: Teemu Rantanen, Kuva: European External Action Service
Teksti: Raine Tiessalo / Kuva: Juha Mäkinen
Teksti: Marko Lehti, Kuvitus: Antti Valta
Reeta Paakkinen ja Saana-Maria Jokinen