Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Erilaiset naapurit

Teija Tiilikainen

EU on kaikessa olennaisessa erilainen toimija kuin Venäjä, kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja Teija Tiilikainen.

Eurooppa ei palaa entiselleen Ukrainan kriisin jäljiltä. Moni asia tulee arvioitavaksi uudelleen: EU joutuu arvioimaan omaa olemustaan ja naapuruutta Venäjän kanssa. Samalla selvitetään, mikä on yhteisten sääntöjen ja oikeusjärjestelmän asema tulevaisuuden Euroopassa.

Euroopassa on käyty kevään aikana keskustelua EU:n osuudesta ja vastuusta Ukrainan kriisin kärjistymisessä. Kriitikoiden mielestä EU ajoi omalla naapuruuspolitiikallaan Ukrainaa valitsemaan puolensa ja edisti näin maan poliittista ja etnistä jakautumista. EU:n ei olisi tämän näkemyksen mukaan pitänyt kilpailla Ukrainan suosiosta Venäjän kanssa, kun Venäjä haikaili Ukrainaa jäseneksi perustamaansa Euraasian unioniin.

Jälkeenpäin on helppo olla sitä mieltä, että EU:n itäisen kumppanuuden ohjelma ei tarjonnut oikeita välineitä Ukrainan taloudellisten ja poliittisten ongelmien ratkomiseen. Itäisessä kumppanuudessa on viime kädessä kyse myös poliittisesta lähentymisestä, joka ruokki mielikuvaa Ukrainan valinnasta Venäjän ja EU:n välillä. Toisaalta yhtä helppo on todeta, että lähentyminen perustui ukrainalaisten enemmistön demokraattisesti ilmaisemaan tahtoon ja tapahtui sen ehdoilla.

Tilanteen kriisiytyminen Ukrainassa osoitti – ainakin hetkellisesti – EU:n avuttomuuden ja aseettomuuden suurvaltapolitiikkaa esteettömästi toteuttavan Venäjän edessä. Venäjän hyödyntäessä Ukrainan jakautuneisuutta ajauduttiin peliin, jossa EU:lla ei ollut kykyä saati halua olla enää mukana.

EU on kaikessa olennaisessa erilainen toimija kuin Venäjä. Unionin valta on pääasiassa taloudellista tai kulttuurista pehmeää valtaa. Sen vallan instrumentit vaikuttavat pidemmällä aikajänteellä, eikä sillä ole vastaavaa sotilaallisen vallan ulkoista ilmettä kuin Venäjällä, joka hyödynsi kykyään luoda pelon ilmapiiriä sijoittamalla sotavoimiaan Ukrainan rajan tuntumaan. Kun EU on syntynyt estämään sotilaalliset vastakkainasettelut, sen on hyvin vaikea ryhtyä osapuoleksi niissä.

Venäjä kyseenalaisti myös EU:n toisen keskeisen vallan instrumentin eli sääntöihin ja yhteistyöhön nojaavan kansainvälisen järjestyksen. Kansainvälisen yhteisön keskeiset peruspilarit, kuten valtioiden alueellinen suvereniteetti ja koskemattomuus, saivat taipua suurvaltapolitiikan alla. Romukoppaan lensi myös ajatus kansainvälisten kiistojen rauhanomaisten ratkaisujen ensisijaisuudesta; Venäjä reagoi Ukrainan tilanteeseen tuomalla näkyviin nimenomaan sotilaallisen voimansa. Varjoon jäivät ne kansainvälisen yhteistyön poliittiset foorumit, joissa Venäjä on jäsen ja joilla osapuolten välisiä kiistakysymyksiä olisi voitu sovitella, kuten Euroopan neuvosto tai Etyj.

Vaikka EU:n ja Venäjän suhteiden normalisointiin menee vielä pitkään, EU:n on jatkossakin tukeuduttava sääntömääräiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa. Unionin oman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistaminen lisää sen uskottavuutta tässä tehtävässä.

Käsillä olevassa UP-lehdessä arvioidaan Suomea ja Venäjää. Minkälainen ulkopoliittinen toimija Suomi on: mitä se on saanut historian saatossa aikaan ja ketkä suomalaiset tunnetaan maailmalla? Lehdessä pohditaan toisaalta, miten Ukrainan kriisi vaikuttaa Suomen suhteisiin Venäjän kanssa. Venäläistä ulkopolitiikkaa syväluotaa profiilihaastattelussa professori Vladimir Gelman.

UP-lehti palkittiin huhtikuussa Aikakausmedian järjestämässä aikakauslehtikilpailussa vuoden 2013 parhaana ammatti- ja järjestölehtenä. Palkinto kannustaa pitämään lehden korkeaa tasoa yllä jatkossakin. Lehti toivottaa lukijoilleen hyvää kesää!

 
Ulkopolitiikka 2/2014

Erilaiset naapurit

Teija Tiilikainen

Venäjä elää menneisyydessä

Joonas Pörsti

Ulkopolitiikan nuorallatanssi

Anna-Kaisa Hiltunen

Jäätyneistä konflikteista Krimille

Teksti: Anna-Kaisa Hiltunen, Kartta: Kauko Kyöstiö

Tonga lähti Afganistanista

Juha Mäkinen

Miten kansalaisuudettomat matkustavat valtiorajojen yli?

Anna-Kaisa Hiltunen

Sotavoimaa eniten tarjoavalle

Mikko Räkköläinen

Ulkopolitiikka valittiin parhaaksi

Puolustajasta pelinrakentajaksi

Juha Mäkinen

Suomen verkkainen startti

Joonas Pörsti

Suomi karsii edustustojaan

Juha Mäkinen

Vaikuttavin viisikko

Juha Mäkinen

Missä kuorossa Suomi laulaa?

Hanna Ojanen

Vaiennettu vahtikoira

Teksti: Toivo Martikainen. Kuva: JURI KOTŠETKOV / ALL OVER PRESS

Taisteluosastoista tuli paperitiikereitä

Niklas I. M. Nováky

Talous pakenee laskijaansa

Anna-Kaisa Hiltunen

Arvailua Afrikan taloudesta

Anna-Kaisa Hiltunen

Viro hivuttautuu kohti hyvinvointivaltiota

Kaja Kunnas

Kiistaa kirkoista

Juha Mäkinen

Katalonia haikailee itsenäiseksi

Felix Siivonen

Sveitsi käänsi selkänsä

Teemu Sinkkonen

Kehityspolitiikalta on voitava vaatia tuloksia

Tapio Wallenius

Vuosikertomuksista on jo luovuttu

Timo Olkkonen

Bryssel jäi taakse

Juha Mäkinen

Suomen kannattaisi segmentoida yleisönsä

Jaakko Aspara

Onko Kanada kaupan?

Juha Mäkinen

Solakampi ja vahvempi Eurooppa

Yrjö Lautela

Kiina laiminlöi omat kuluttajansa

Jari Sihvola

Afrikan Stalingrad ja Venetsia

Olli Ruohomäki

Kapitalismin kesytys

Heta Muurinen

Puhu terroristeille

Anna-Kaisa Hiltunen

Itsenäistyä vai ei, Skotlanti?

Anna Bálint