Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Missä kuorossa Suomi laulaa?

Hanna Ojanen

Euroskeptikkojen vahvistumisella saattaa olla odottamaton seuraus, jos Venäjän-suhteista syntyy EU:n sisälle uudenlainen jakolinja, kirjoittaa Hanna Ojanen.

Toukokuun eurovaaleilta odotettiin ennakkoon eu­rooppalaisten teemojen nousua ja mielipiteiden jyrkempää jakautumista. Keskustelua liittovaltiosta osattiin odottaa, mutta helmikuun lopulta alkaen se jäi toisen ajankohtaisemman aiheen, turvallisuuspolitiikan, varjoon.

Ukrainan kriisi toi vaaleihin aivan uuden asetelman, kun EU:n ja Venäjän suhteesta tuli vaaliteema. Myös komission puheenjohtajaksi pyrkivien kärkiehdokkaiden ensimmäisessä televisioidussa vaaliväittelyssä puhuttiin hyvän aikaa Ukrai­nasta ja Venäjästä, energiapolitiikasta, pakotteista ja vaikutus­mahdollisuuksista. Kukaan ei ollut Venäjän puolella; eroja toki ilmeni siinä, mitä pidettiin parhaina vastatoimina.

Mitä jos väittelyssä olisi ollut mukana äärioikeiston edus­tajia? Ranskan Kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen on julkisesti tukenut Vladimir Putinia. Le Peniä ja hä­nen hengenheimolaisiaan viehättävät uuskonservatiiviset arvot enemmän kuin ihmisoikeudet tai sananvapaus.

Äärioikeisto tuskin saisi EU:n ulkopolitiikkaa kammettua Venäjää tukevalle raiteelle. Mutta EU:n sisäinen eripura Venä­jästä voimistuu, jos äärioikeisto kerää näkemyksilleen tukea Silvio Berlusconin kaltaisilta eurokonservatiivien taustavaikut­tajilta ja idänkauppaa tekeviltä yrittäjiltä, jotka vastustavat Venäjän-vastaisia talouspakotteita.

·

Skeptikkojen ja eurokriittisten puolueiden nousun merkitykses­tä on esitetty erilaisia arvioita. Yhtäältä on arveltu, että suuri vastarannan kiiskien joukko voisi lamaannuttaa EU:n päätök­senteon. Toisaalta kriitikkoja on kiitetty jo siitäkin, että EU:sta on ylipäätään viime vuosina keskusteltu. Kriitikot ovat pitäneet EU-keskustelua vireillä silloinkin – ja ehkä erityisesti silloin – kun perinteiset valtapuolueet ovat vältelleet aihetta.

Syvän ja pitkän talouskriisin seurauksena EU on näkynyt ja tuntunut entistä konkreettisemmin ihmisten elämässä. Unio­ni on usein nähty ongelmien aiheuttajana, harvemmin niiden ratkaisijana. Populistiset puolueet ovat sanoittaneet tilannetta helposti mieleen jäävillä liittovaltion ja maahanmuuton uhkilla.

Euroskeptikkojen vahvistumisella saattaa nyt olla odotta­maton seuraus, jos Venäjän-suhteista syntyy EU:n sisälle uu­denlainen jakolinja. Turvallisuuspolitiikasta siirrytään silloin arvopolitiikkaan.

·

Euroopan yllä olevan matalapaineen saattoi havaita myös epä­virallisesta euroviisubarometrista, josta on usein voinut olla lukevinaan, mihin Eurooppa ja EU ovat menossa.

Yleisö hurrasi Ukrainan esitykselle ja buuasi Venäjälle, eikä reaktioissa ollut kyse musiikillisista mieltymyksistä. Lisäksi monet maat jäivät tänä vuonna euroviisuista kokonaan pois: Bulgaria, Kroatia ja Kypros vetosivat talousvaikeuksiin, kun taas Turkilla oli – aivan kuten EU:n jäsenyysneuvotteluissa – ongelmia kilpailun sääntöjen kanssa.

Venäjä yrittää rakentaa omaa Euraasian unioniaan, ja Tur­kin pääministeri on puhunut Shanghain yhteistyöjärjestöstä vaihtoehtona EU:lle. Samat maat ovat askaroineet vaihtoehtoja myös euroviisuille. Putin halusi palauttaa kylmän sodan aikaiset Interviisut jo 2009; Turkin Turkoviisut (Turkish Vision) ovat uusi tulokas.

·

Politiikkaan ja viisuihin pätee sama lainalaisuus: on mukavaa, kun on valinnanvaraa eivätkä kaikki vaihtoehdot ole huonoja. Viisuissa Suomella onkin varaa valita: menestystä tuli takavuosina erityisesti Interviisuissa, ja Turkoviisuihinkin voisimme varmaan saada option sukulaisuussuhteeseen viittaamalla.

Musiikissa voidaan hyvin osallistua niin idän kuin lännen kisoihin. Mutta mihin vie suomalai­nen poliittinen realismi – tai opportu­nismi – vakavammissa kysymyksissä? Toivottavasti Suomi pysyy aina yk­siselitteisesti niissä kuoroissa, jotka puolustavat ilmaisunvapautta ja de­mokratiaa.

Kirjoittaja toimii Jean Monnet -professorina Tampereen yliopistossa.

 
Ulkopolitiikka 2/2014

Erilaiset naapurit

Teija Tiilikainen

Venäjä elää menneisyydessä

Joonas Pörsti

Ulkopolitiikan nuorallatanssi

Anna-Kaisa Hiltunen

Jäätyneistä konflikteista Krimille

Teksti: Anna-Kaisa Hiltunen, Kartta: Kauko Kyöstiö

Tonga lähti Afganistanista

Juha Mäkinen

Miten kansalaisuudettomat matkustavat valtiorajojen yli?

Anna-Kaisa Hiltunen

Sotavoimaa eniten tarjoavalle

Mikko Räkköläinen

Ulkopolitiikka valittiin parhaaksi

Puolustajasta pelinrakentajaksi

Juha Mäkinen

Suomen verkkainen startti

Joonas Pörsti

Suomi karsii edustustojaan

Juha Mäkinen

Vaikuttavin viisikko

Juha Mäkinen

Missä kuorossa Suomi laulaa?

Hanna Ojanen

Vaiennettu vahtikoira

Teksti: Toivo Martikainen. Kuva: JURI KOTŠETKOV / ALL OVER PRESS

Taisteluosastoista tuli paperitiikereitä

Niklas I. M. Nováky

Talous pakenee laskijaansa

Anna-Kaisa Hiltunen

Arvailua Afrikan taloudesta

Anna-Kaisa Hiltunen

Viro hivuttautuu kohti hyvinvointivaltiota

Kaja Kunnas

Kiistaa kirkoista

Juha Mäkinen

Katalonia haikailee itsenäiseksi

Felix Siivonen

Sveitsi käänsi selkänsä

Teemu Sinkkonen

Kehityspolitiikalta on voitava vaatia tuloksia

Tapio Wallenius

Vuosikertomuksista on jo luovuttu

Timo Olkkonen

Bryssel jäi taakse

Juha Mäkinen

Suomen kannattaisi segmentoida yleisönsä

Jaakko Aspara

Onko Kanada kaupan?

Juha Mäkinen

Solakampi ja vahvempi Eurooppa

Yrjö Lautela

Kiina laiminlöi omat kuluttajansa

Jari Sihvola

Afrikan Stalingrad ja Venetsia

Olli Ruohomäki

Kapitalismin kesytys

Heta Muurinen

Puhu terroristeille

Anna-Kaisa Hiltunen

Itsenäistyä vai ei, Skotlanti?

Anna Bálint