Kirjatutka: Bushille pyyhkeitä

Kevin Phillips: American Theocracy – The Peril and Politics of Radical Religion, Oil and Borrowed Money in the 21st Century. Viking 2006, 462 s.

Jukka-Pekka Strand

Kevin Phillipsin American Theocracy on viime kuukausina kivunnut New York Timesin bestseller-listalla. Teos hukuttaa lukijan todisteisiin George W. Bushin hallinnon turmiollisuudesta. Phillips, entinen republikaanipuolueen strategi ja nykyinen poliittinen kolumnisti, uskoo nykyhallinnon syöksevän Yhdysvallat aikansa eläneiden suurvaltojen kastiin Rooman valtakunnan ja Ison-Britannian imperiumin seuraksi.

American Theocracy alkaa kuvauksella öljyn roolista Yhdysvaltain Lähi-itään suuntautuvassa strategiassa. Öljyn keskeistä merkitystä Irakin sodassa on toistettu Euroopassa jo kliseeksi asti. Phillipsin käsittelyssä öljystä muodostuu Yhdysvaltojen kokonaisstrategian kulmakivi, ”petroimperialismin” perusta. Öljy oli tärkeä taustatekijä kummankin Bushin Irakin-politiikassa sekä isä-Bushin surullisenkuuluisassa Somalian-operaatiossa vuonna 1992.

Yhdysvaltojen demokratiaa uhkaa kirjoittajan mukaan teokraattinen vallankaappaus, joka on jo alkanut republikaanipuolueen piirissä. George W. Bushin aikana Washingtoniin on muotoutunut ideologis-uskonnollinen hallintokoneisto, joka viis veisaa faktoihin perustuvasta politiikkakeskustelusta ja perustaa ohjelmansa mustavalkoisille vakaumuksille. Kristillisen oikeiston kädenjälki näkyy kaikkialla politiikassa aina veronkevennyksistä seksuaalikasvatukseen asti.

Phillipsin mukaan uskonto syventää uuskonservatiivien ja liberaalien välistä ideologista kuilua Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa. Ahkerimmin kirkossa käyvät republikaaniäänestäjät uskovat Bushin saaneen Jumalalta oikeutuksen taistella hyvinä pidettyjen tavoitteiden puolesta. Itärannikon maallistuneet demokraattipiirit puolestaan kokevat amerikkalaisen protestanttisuuden äärimuodot uhkana. Phillipsille suunta on selvä: republikaanipuolueesta on ensimmäistä kertaa maan historiassa muodostumassa kansallinen, uskonnon määrittämä puolue.

Kirjan viimeisessä osassa Phillips syyttää Yhdysvaltain presidenttiä maan julkisen ja yksityisen sektorin ylivelkaantumisesta ja dollarin arvon heikentymisestä. Phillipsin lainaamat taloustieteilijät edustavat ammattikunnan merkantilistista marginaalia. Akateemisissa piireissä Bushin vapaakauppapolitiikkaa yleensä kiitellään.

Phillipsin kirjan toistuva ongelma on anekdootteihin perustuvien väitteiden yleistäminen. Kirjoittajan oma analyysi peittyy toistuvasti pikkutarkkaan taustoitukseen ja sitaattisalaattiin, jota kirjan loppuun on kertynyt 30 sivua. Hän höystää öljyanalyysiänsä katsauksella hollantilaisten tuulimyllyjen historiasta. Tämä ei palvele lukijaa, jonka täytyy varoa jämähtämästä epäolennaisuuksiin. Phillips yrittää liikaa. Hän pyrkii olemaan samaan aikaan historioitsija, valtiotieteilijä ja ekonomisti, mutta onnistuu olemaan lähinnä populisti ja kyökkisosiologi.

Kevin Phillips edustaa sitä joukkoa, joka ei anna ”Toxic Texanille” enää anteeksi ja uskoo tämän olevan vastuussa kaikesta, mikä Yhdysvalloissa on huonosti. American Theocracy ennustaa Yhdysvaltain demokratian tulevan lähivuosina tiensä päähän. Jos tämä fantasia ei toteudu, kovin moni ei kirjaa muutaman vuoden päästä kaipaa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää