Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Identiteetistä on moneksi

Amartya Sen: Identity and Violence – The Illusion of Destiny. Penguin Books 2006, 215 s.

Charly Salonius-Pasternak


Nobel-palkitun Amartya Senin uusin teos Identity and Violence – The Illusion of Destiny on tiukka kritiikki suositulle sivilisaatioiden yhteentörmäyksen teesille. Tämän teesin mukaanhan kulttuurit ajautuvat väistämättä kamppailuun toistensa kanssa, ja yksilön identiteetin määrää karkea jaottelu sivilisaatioihin tai uskonnollisiin ryhmiin.

Sen vastaa väitteisiin nojautuen 1700- ja 1800-luvun valistusaatteeseen, jonka mukaan ihmiset voivat omilla ajatuksillaan ja päätöksillään muuttaa niin yhteiskuntaa kuin omia tekojaan ja identiteettiäänkin. Ihmisiä ei voida sen paremmin lokeroida vain yhden kulttuurin jäseneksi.

Sen ei myöskään allekirjoita väitettä siitä, että kulttuurit tai sivilisaatiot olisivat tuomittuja kamppailemaan toisiaan vastaan. Koko teesi kulttuurien yhteentörmäyksestä perustuukin Senin mukaan ihmisyyden perusluonteen väärinymmärtämiseen. Hän toteaa, että poliitikkojen olisi hyvä muistaa tämä, kun he tukevat ”kulttuurien välisten siltojen” rakentamista.

Poliitikkojen lisäksi Sen kritisoi yhteiskuntatieteilijöitä ja ääri-uskonnollisia johtajia, jotka vähättelevät ihmisiä olettamalla, että heillä on yksi identiteetti ylitse muiden. Senin mielestä erityisen pöyristyttävä yksinkertaistus on, että tämä yksi identiteetti sitten johtaisi väistämättä tietynlaiseen käyttäytymiseen, kuten väkivaltaan tai terrorismiin.

Senin perusargumentin mukaan ihmisen identiteetti on monisyinen, eivätkä sen osaset – eri identiteetit – välttämättä sodi toisiaan vastaan. Tietyissä tilanteissa tai yhteyksissä yksi identiteeteistä saattaa vain nousta päällimmäiseksi. Sen muistuttaa myös, että joskus on vaikea saada muiden hyväksyntä valitsemalleen identiteetille. Seniä on tosin kritisoitu siitä, ettei hän kiinnitä tarpeeksi huomiota tähän todellisuuden raadollisempaan luonteeseen.

Kirjassa on myös lyhyt johdatus muslimien ja globalisaation historiaan. Yhdessä kirjan anekdoottien kanssa se muistuttaa lukijaa siitä, että demokraattinen toiminta, tieteellinen ajattelu, rajat ylittävä kaupankäynti ja uskonnonvapaus eivät ole yksinomaan läntistä perinnettä, kuten Samuel Huntington ja muut sivilisaatioiden yhteentörmäyksen teesiä kannattavat usein antavat ymmärtää.

Kirjan viimeinen luku käsittelee Ison-Britannian koululaitosta. Siinä Sen kritisoi viranomaisten päätöstä rahoittaa kristittyjen koulujen lisäksi hindu-, sikhi- ja muslimikouluja. Uskonnolliset koulut voivat hänen mielestään johtaa vain segmentoituneeseen yhtenäiskulttuuriin, ei todelliseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan.

Kirjaa on kritisoitu siitä, ettei Sen määrittele, mitä hän identiteetillä tarkoittaa. On tosiaankin kyseenalaista, liittyvätkö kaikki Senin luettelemat piirteet identiteettiin vai muodostuvatko ne vain ihmisen yksilöllisistä kokemuksista ja mieltymyksistä.

Kriitikot ovat myös väittäneet, että Senin ajattelu ei kuvasta todellisuutta. Väite kuitenkin paljastaa kriitikoiden ymmärtäneen kirjan pyrkimyksen väärin. Sen ei vaadi lukijaa hyväksymään tietynlaista maailmanselitystä. Hän haluaa vain torjua yksinkertaistetut, pahimmillaan väkivaltaa lisäävät karkeat jaottelut ihmisryhmien välillä – ne eivät kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua.

Kirjan tärkein anti on muistuttaa meitä siitä, ettemme ole täysin erilaisia, muttemme täysin samanlaisiakaan. Kummankaan ääripään käsitys ihmisluonnosta ei vastaa todellisuutta. Olemme Senin mukaan ”moninaisesti erilaisia” (diversely different). Jos hyväksymme tämän, voi se koitua meille rikkaudeksi, tai voimme torjua ajatuksen ja jatkaa nykyisellä illuusioiden viitoittamalla tiellä.