MAAILMANJÄRJESTYS. Brics-kerhon pienin peluri Etelä-Afrikka kompastelee liian suurissa saappaissa.
Kun Etelä-Afrikka kolme ja puoli vuotta sitten hyväksyttiin nousevien
talousmahtien Brics-ryhmään, maan odotukset olivat korkealla. Etelä-Afrikka
toivoi kasvattavansa talouttaan, nostavansa työvoiman koulutustasoa ja
teollistavansa maan.
Viime vuonna Etelä-Afrikan talous kasvoi noin 1,9
prosenttia, mikä jäi kauas Kiinan 7,7:n ja Intian 5 prosentin kasvusta. Etelä-Afrikka
on Brics-talouksista pienin, vaikka maan henkeä kohti laskettu, ostovoimakorjattu
bruttokansantulo (12 240 dollaria) ylittääkin täpärästi Kiinan.
Myös poliittisesti Brics-jäsenyys on ollut Etelä-Afrikalle
pettymys. Maa ei ole onnistunut nousemaan Afrikan johtavaksi valtioksi.
Alueellisesti Etelä-Afrikka on joutunut nokikkain etenkin länsiafrikkalaisen Nigerian kanssa.
Nigeria on Afrikan runsasväkisin maa, ja kuluvan vuoden alussa se kipusi
mantereensa suurimmaksi taloudeksi, ohi Etelä-Afrikan. Se on Etelä-Afrikalle
valtava arvovaltatappio ja pönkittää Nigerian näkemystä, jonka mukaan Etelä-Afrikalla
ei ole asiaa esiintyä Afrikan äänitorvena kansainvälisissä järjestöissä.
Nigeria nousi Etelä-Afrikan ulkopoliittista aktiivisuutta
vastaan alkuvuonna 2011, kun Etelä-Afrikan entinen presidentti Thabo Mbeki toimi Afrikan unionin (AU)
välittäjänä Norsunluurannikon kriisissä. Nigerian ja muiden länsiafrikkalaisten
maiden mielestä Mbeki sekaantui ulkopuolisena alueen asioihin.
Siten Länsi-Afrikka ilmaisi, ettei se hyväksy Etelä-Afrikan
alueellista johtoasemaa, katsoo Pretorian yliopiston valtio-opin professori Maxi Schoeman.
Etelä-Afrikan alueellista merkitystä tosin vahvistaa se,
että maa on ollut yksi AU:n poliittisista moottoreista ja suurimmista
rahoittajista. Lisäksi maa on rakentanut aktiivisesti rauhaa esimerkiksi Kongon
demokraattisessa tasavallassa, Burundissa ja Etelä-Sudanissa.
Etelä-Afrikan on
ollut vaikea määrittää myös omaa asemaansa. Maa on korostanut sitoumustaan
afrikkalaiseen monenkeskiseen yhteistyöhön mutta painottanut toisaalta ainutlaatuista
asemaansa Afrikan maiden joukossa. Etelä-Afrikka katsoo olevansa erityinen poliittisen
historiansa ja valkoiselta vallalta perityn, keskituloisen maan asemansa ansiosta.
Tämä on saanut monen muun Afrikan maan epäilemään, ettei Etelä-Afrikka ole mantereensa
tai edes kehittyvien maiden asialla, vaan veljeilee lännen kanssa.
Siksi Etelä-Afrikka on koettanut laajentaa horisonttiaan
toimimalla YK:n turvallisuusneuvostossa, Schoeman sanoo. YK:n ytimessä Etelä-Afrikka
on istunut 2007–2008 ja 2011–2012. Vuonna 2011 neuvoston jäseninä olivat samaan
aikaan kaikki Brics-maat ja Nigeria.
Schoemanin mukaan Etelä-Afrikan toimintaa turvallisuusneuvostossa
motivoi toive siitä, että Brics-maat voisivat rakentaa vastavoimaa Yhdysvaltain
hegemonialle. Taktikointi kuitenkin epäonnistui jo alkuvuonna 2011, kun Etelä-Afrikka
äänesti turvallisuusneuvostossa Libyan lentokieltoalueen puolesta. Muut Brics-maat
pidättäytyivät äänestämästä.
Se oli ulkopoliittinen isku Brics-henkseleitään paukuttaneelle
Etelä-Afrikalle. Ryhmän ulkopuolinen Nigeria saattoi rauhassa äänestää
päätöslauselman puolesta.