Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kasvu ja johtajuus karkasivat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

MAAILMANJÄRJESTYS. Brics-kerhon pienin peluri Etelä-Afrikka kompastelee liian suurissa saappaissa. 

Kun Etelä­-Afrikka kolme ja puoli vuotta sitten hyväksyttiin nousevien talousmahtien Brics-ryhmään, maan odotukset olivat korkealla. Etelä-­Afrikka toivoi kasvattavansa talouttaan, nostavansa työvoiman koulutustasoa ja teollistavansa maan.

Viime vuonna Etelä-­Afrikan talous kasvoi noin 1,9 prosenttia, mikä jäi kauas Kiinan 7,7:n ja Intian 5 prosentin kasvusta. Etelä-­Afrikka on Brics-­talouksista pienin, vaikka maan henkeä kohti laskettu, ostovoimakorjattu bruttokansantulo (12 240 dollaria) ylittääkin täpärästi Kiinan.

Myös poliittisesti Brics-­jäsenyys on ollut Etelä­-Afrikalle pettymys. Maa ei ole onnistunut nousemaan Afrikan johtavaksi valtioksi.

Alueellisesti Etelä-­Afrikka on joutunut nokikkain etenkin länsiafrikkalaisen Nigerian kanssa. Nigeria on Afrikan runsasväkisin maa, ja kuluvan vuoden alussa se kipusi mantereensa suurimmaksi taloudeksi, ohi Etelä­-Afrikan. Se on Etelä-­Afrikalle valtava arvovaltatappio ja pönkittää Nigerian näkemystä, jonka mukaan Etelä-­Afrikalla ei ole asiaa esiintyä Afrikan äänitorvena kansainvälisissä järjestöissä.

Nigeria nousi Etelä-­Afrikan ulkopoliittista aktiivisuutta vastaan alkuvuonna 2011, kun Etelä-­Afrikan entinen presidentti Thabo Mbeki toimi Afrikan unionin (AU) välittäjänä Norsunluurannikon kriisissä. Nigerian ja muiden länsiafrikkalaisten maiden mielestä Mbeki sekaantui ulkopuolisena alueen asioihin.

Siten Länsi-­Afrikka ilmaisi, ettei se hyväksy Etelä­-Afrikan alueellista johtoasemaa, katsoo Pretorian yliopiston valtio-­opin professori Maxi Schoeman.

Etelä-­Afrikan alueellista merkitystä tosin vahvistaa se, että maa on ollut yksi AU:n poliittisista moottoreista ja suurimmista rahoittajista. Lisäksi maa on rakentanut aktiivisesti rauhaa esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa, Burundissa ja Etelä­-Sudanissa.

Etelä-Afrikan on ollut vaikea määrittää myös omaa asemaansa. Maa on korostanut sitoumustaan afrikkalaiseen monenkeskiseen yhteistyöhön mutta painottanut toisaalta ainutlaatuista asemaansa Afrikan maiden joukossa. Etelä­-Afrikka katsoo olevansa erityinen poliittisen historiansa ja valkoiselta vallalta perityn, keskituloisen maan asemansa ansiosta. Tämä on saanut monen muun Afrikan maan epäilemään, ettei Etelä-­Afrikka ole mantereensa tai edes kehittyvien maiden asialla, vaan veljeilee lännen kanssa.

Siksi Etelä-­Afrikka on koettanut laajentaa horisonttiaan toimimalla YK:n turvallisuusneuvostossa, Schoeman sanoo. YK:n ytimessä Etelä-­Afrikka on istunut 2007–2008 ja 2011–2012. Vuonna 2011 neuvoston jäseninä olivat samaan aikaan kaikki Brics­-maat ja Nigeria.

Schoemanin mukaan Etelä­-Afrikan toimintaa turvallisuusneuvostossa motivoi toive siitä, että Brics-­maat voisivat rakentaa vastavoimaa Yhdysvaltain hegemonialle. Taktikointi kuitenkin epäonnistui jo alkuvuonna 2011, kun Etelä-­Afrikka äänesti turvallisuusneuvostossa Libyan lentokieltoalueen puolesta. Muut Brics­-maat pidättäytyivät äänestämästä.

Se oli ulkopoliittinen isku Brics-­henkseleitään paukuttaneelle Etelä­-Afrikalle. Ryhmän ulkopuolinen Nigeria saattoi rauhassa äänestää päätöslauselman puolesta.

 
Ulkopolitiikka 4/2014

Unohtunut oikeudenmukaisuus

Teija Tiilikainen

Vieläkö OECD:lle on käyttöä, Mari Kiviniemi?

Juha Mäkinen/UP

Vauraat & valitut

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Näin pelastetaan maailma

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Professori tasa-arvo

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tasa-arvo ≠ demokratia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Realismin paluu

Joonas Pörsti/UP

Kiina lähettää rauhanturvaajia

Joonas Pörsti/UP

Kasvu ja johtajuus karkasivat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Brasilia vaatii kehityspolitiikkaa

Joonas Pörsti/UP

Suurvallat törmäyskurssilla

Sergei Karaganov

Venäjän ulkopolitiikan veteraani

Katri Pynnöniemi

Miksi nuoriso hylkäsi vasemmiston?

Tommi Uschanov

Rahan toisinajattelijat

Tuomas Koukkunen

Normaali on päättynyt

Antti Alaja

Kiihkotonta keskustelua Natosta

Erik Nyström

Paluu Moskovan valtapiiriin

Toivo Martikainen

Diktaattorin perheriita

Toivo Martikainen

Kiinan pelko ohjaa Japania

Bart Gaens

Knesset syrjii arabeja

Anne Ignatius

Salaisten tunneleiden tietoverkko

Heta Muurinen

Uusliberaalin rationaalisuuden jäljillä

Antti Alaja

Vakoojana al-Qaidan leivissä

Janne Hopsu

Suomen EU-politiikan arkkitehti

Juha Jokela

Uuden Euroopan suunnitelma

Eero Vuohula

Kansainoikeutta kaikille

Kirsti ja Raimo Lintonen

Avartavampaa matkailua

Juha Mäkinen/UP

Oligarkki vankileirillä

Joonas Pörsti/UP

Yksinvaltiaiden asialla

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sopisivatko Naton ydinaseet Suomelle?

Tytti Erästö

Naapuruuspolitiikan illuusio särkyi

Kristi Raik

Lisää avoimuutta, vähemmän kyberuhkia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Islamilaisen valtion vastainen strategia ei toimi

Antti Pentikäinen

Terrorismi on sukua fasismille

Joonas Pörsti