Sergei Karaganov kuuluu Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan tunnetuimpiin keskustelijoihin. Hän edustaa Venäjän keskustelussa "keskitietä": hän lainaa ideoita ja aloitteita ideologisilta äärilaidoilta ja kierrättää niitä tilanteeseen ja tarpeeseen sopivasti, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katri Pynnöniemi kommentissaan Sergei Karaganovin artikkeliin.
Sergei Karaganov kuuluu
Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan tunnetuimpiin keskustelijoihin. Hän on
julkaissut Ukrainan kriisin aikana useita kirjoituksia Venäjän johtavassa ulko-
ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvässä julkaisussa Russia in Global Affairs. Nämä artikkelit avaavat näkymän siihen,
miten Venäjä on tulkinnut Ukrainan kriisiä ja omia strategisia etujaan kriisin eri
vaiheissa.
Karaganov toimi vaikutusvaltaisen ulko- ja
puolustuspoliittisen neuvoston puheenjohtajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1992
vuoteen 2012. Neuvosto on yksityinen ajatushautomo, jolla on jäseninään noin
200 Venäjän eliitin edustajaa.
Vuodesta 2003 Karaganov oli myös Venäjän
turvallisuusneuvoston yhteydessä toimivan asiantuntijakomitean jäsen. Vuoteen
2013 asti hän toimi lisäksi Venäjän presidentinhallinnon ulkopolitiikan asiantuntijana.
Vaikka Karaganov on jättänyt valtiolliset tehtävänsä nuoremman polven
asiantuntijoille, hän on edelleen tunnettu ja kysytty keskustelija Venäjällä ja
ulkomailla.
Karaganov edustaa Venäjän keskustelussa »keskitietä»: hän
lainaa ideoita ja aloitteita ideologisilta äärilaidoilta ja kierrättää niitä
tilanteeseen ja tarpeeseen sopivasti. Tekstit myötäilevät kulloistakin virallista
linjaa, kuitenkin siten, että kirjoittaja säilyttää tähän linjaan tietyn
etäisyyden.
On tärkeä huomata, että esimerkiksi Karaganovin esittämät
väitteet operaatioista, joita Yhdysvaltojen turvallisuusviranomaiset olisivat toteuttaneet
Ukrainassa traagisin seurauksin, noudattavat Venäjän virallista linjaa. Niiden tarkoitus
on vahvistaa Venäjän tulkintaa, jonka mukaan konfliktin taustalla on lännen aggressio
Venäjää vastaan eikä suinkaan Venäjän moniulotteinen hyökkäys Ukrainan suvereniteettia
vastaan.
Venäjän Krimin-operaatiota Karaganov tulkitsee siten, että Venäjä
on operaatiollaan pakottanut lännen lopettamaan kylmän sodan. Karaganov ohjaa
lukijan huomion pois itse Ukrainan tapahtumista. Venäjä on hänen mukaansa osoittanut
toiminnallaan, ettei se enää mukaudu lännen laatimiin sääntöihin. Venäjä on suurvalta,
ja muiden on huomioitava se politiikassaan.
Ne julistukselliset heitot, joita Karaganov ilmaisi
konfliktin alkuvaiheessa, ovat kriisin kuluessa muuttuneet tummansävyisiksi.
Malesialaisen matkustajalentokoneen pudottamisen jälkeen kirjoitetuissa
teksteissä Karaganov toteaa, että konfliktista voi tulla uhka Venäjän kansalliselle
turvallisuudelle, ellei Itä-Ukrainan tilannetta saada rauhoittumaan.
Argumentaation kehitys osoittaa, että Venäjän ulkopoliittinen
ajattelu on kriisin kuluessa muuttunut astetta realistisemmaksi. Karaganov tunnistaa
konfliktiin liittyvät vaarat ja puhuu Euroopan uuden turvallisuusarkkitehtuurin
puolesta. Sen keskeisenä ideana on Yhdysvaltojen aseman heikentäminen
Euroopassa ja Naton laajentumisen korvaaminen liittoutumattomuuteen perustuvilla
turvallisuusratkaisuilla.