Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Silminnäkijä: Kulahtanut riviera

Georgiassa Mustanmeren rannikolla sijaitsevaa pientä Abhasiaa kutsuttiin vielä viisitoista vuotta sitten Neuvostoliiton rivieraksi. Miljoonia turisteja entisestä Neuvostoliitosta ja kauempaakin saapui sen rannikolle lomanviettoon. Käytännössä ulkoministerin tehtäviä hoitava Sergei Shamba muistaa mainita usein, että jopa Saksan liittokansleri Angela Merkel vietti nuorena kesän Abhasiassa.

Nyt tästä on jäljellä vain muistot. Heinäkuun alussa Abhasian pääkaupungissa Suhumissa tyhjää rantaravintolaa ympäröi autio ranta keskellä suosituinta turistikautta. Autiolta vaikutti koko Suhumin seutukin.

***

Neuvostoliiton hajoamisesta seurannut kaaos Kaukasuksella sekä Abhasian ja Georgian johtajien kansallismielinen retoriikka johtivat elokuussa 1992 alkaneeseen sotaan. Silloin Abhasiassa asui puoli miljoonaa ihmistä. Sodan aikana ja sen jälkeen maasta lähti noin 200 000 pakolaista, suurin osa heistä etnisiä georgialaisia. Nämä ihmiset odottavat yhä kotiinpaluuta pakolaisleireissä ympäri Georgiaa.

Maanpakolaisten talot seisovat tyhjinä teiden varsilla, ja lehmät ja porsaat juoksentelevat vapaasti puutarhoissa. Monet pakolaiset haluaisivat jo tulla takaisin, mutta Abhasian virallista tunnustusta vailla toimiva hallitus ei voi sallia tällaista ratkaisua. Paluumuutto nimittäin kallistaisi etnisen vaa’ankielen jälleen georgialaisten puolelle. Ennen sotaa maan kansalaisista 47 prosenttia oli georgialaisia ja vain 17 prosenttia abhaaseja. Nyt tilanne on juuri päinvastainen: abhaaseja on väestöstä noin 47 ja georgialaisia 17–25 prosenttia.

Virallisen linjan mukaan hallitus ajaa itsenäisyyttä, jotta Abhasian kansalaiset voisivat rakentaa oman valtionsa. Itsenäisyydelle haetaan perusteita niin kansallisesta historiasta, kulttuurista kuin kielestäkin. Itsenäisyyden laillisena perustana pidetään vielä 1920-luvulla maassa vallinnutta tilannetta, jolloin Abhasialla oli samanlainen status kuin muilla Neuvostoliiton tasavalloilla. 1930-luvulla Stalin liitti maan kuitenkin omavaltaisesti Georgiaan.

Monelle Abhasian itsenäisyyshanke merkitsee vain peitetarinaa Georgian alueen liittämiseksi osaksi Venäjää. Nykyään jo 90 prosenttia maan asukkaista on Venäjän kansalaisia, ja moni abhasialainen saa eläkkeensä Venäjältä. Abhasian de facto -hallituksen jäsenten venäläisistä taustoista puhutaan myös paljon.

On vaikea sanoa, missä määrin ja millä tavalla Venäjä tarkkaan ottaen on mukana tässä konfliktissa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että yhteydet Venäjään estävät kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti Euroopan unionia puuttumasta konfliktiin, vaikka Georgiasta on Romanian ja Bulgarian jäsenyyden myötä tulossa EU:n naapuri Mustanmeren vastarannalla.

***

Suhumin keskustaan rakennetaan parhaillaan uutta hotellia tunnetun ravintolan ja sotaraunioiden viereen. Hienon hotellin toivotaan houkuttelevan venäläisiä turisteja kaupunkiin, ja turismi on Abhasian talouden tulevaisuuden toivo, toistaiseksi vain haave. ”Emme vaurastu, mutta pärjäämme kyllä”, kommentoi paikallinen virkamies. ”Kunhan pärjätään” onkin usein kuultua paikallisten järkeilyä arjesta selviämiseksi.

Sama logiikka näyttää pätevän myös poliittiseen tilanteeseen. Kukaan osapuolista ei halua kriisin kärjistyvän sodaksi, mutta kukaan ei myöskään halua luopua omista vaatimuksistaan. Konflikti polkee paikallaan, mutta sen kanssa eletään.