Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Diktaattorin perheriita

Toivo Martikainen

Uzbekistanin rautainen yksinvaltias Islam Karimov täyttää tammikuussa 77 vuotta. Seuraajan nimi on kaikkea muuta kuin selvillä, sillä isänsä seuraajaksi kaavaillun tyttären talousskandaalit ovat sotkeneet suunnitelmia.

Kirgisian demokratia on Keski-Aasiassa poikkeus. Alueen muut maat ovat enemmän tai vähemmän autoritäärisiä.

Tiukimmin valtaan on takertunut Uzbekistania Neuvostoliiton romahtamisesta lähtien johtanut Islam Karimov. Hänen rautainen yksinvaltansa on pitänyt maan sulkeutuneena.

"Karimovin pitkä valtakausi ja integraatiovastaisuus ovat auttaneet Uzbekistania vastustelemaan venäläisvaikutteita", sanoo Keski-­Aasian amerikkalaisen yliopiston apulaisprofessori Medet Tiulegenov.

Pitkään näytti siltä, että diktaattorin jälkeen presidentiksi nousee hänen tyttärensä Gulnara Karimova. Hän on tullut tunnetuksi muun muassa diplomaattina ja poptähtenä Googoosha-taiteilijanimellään.

Viime vuonna Sveitsin viranomaiset aloittivat Gulnara Karimovaan liittyvän rahanpesututkinnan. Karimova pakkasi jetset-elämänsä ja muutti takaisin Uzbekistaniin. Se ei kuitenkaan tuonut turvaa, sillä Karimova oli turhan kriittinen isänsä tiukkaa linjaa kohtaan. Hänet asetettiin Taškentissa kotiarestiin, ja hänen aktiivinen Twitter-tilinsä hiljeni.

Uzbekistanin tiedustelupalvelun SNB:n johtaja Rustam Inojatov oli ilmeisesti onnistunut kääntämään isä-Karimovin tytärtään vastaan.

Syyskuussa Karimova sai kotimaassaan syytteet järjestelmällisestä korruptiosta. Niiden mukaan hän olisi varastanut valtiolta lähes 50 miljoonaa euroa.

Ruotsin yleisradioyhtiö SVT oli jo aiemmin paljastanut, että TeliaSonera oli lahjonut Karimovaa yli 230 miljoonalla eurolla päästäkseen Uzbekistanin markkinoille. Tapaus johti yhtiön hallituksen eroon.

Islam Karimov täyttää tammikuussa 77 vuotta. Seuraajan nimi on kaikkea muuta kuin selvillä, nyt kun tyttärenkin kujanjuoksu näyttää päättyvän tuskaisasti.

Lue myös: Paluu Moskovan valtapiiriin

 
Ulkopolitiikka 4/2014

Unohtunut oikeudenmukaisuus

Teija Tiilikainen

Vieläkö OECD:lle on käyttöä, Mari Kiviniemi?

Juha Mäkinen/UP

Vauraat & valitut

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Näin pelastetaan maailma

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Professori tasa-arvo

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tasa-arvo ≠ demokratia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Realismin paluu

Joonas Pörsti/UP

Kiina lähettää rauhanturvaajia

Joonas Pörsti/UP

Kasvu ja johtajuus karkasivat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Brasilia vaatii kehityspolitiikkaa

Joonas Pörsti/UP

Suurvallat törmäyskurssilla

Sergei Karaganov

Venäjän ulkopolitiikan veteraani

Katri Pynnöniemi

Miksi nuoriso hylkäsi vasemmiston?

Tommi Uschanov

Rahan toisinajattelijat

Tuomas Koukkunen

Normaali on päättynyt

Antti Alaja

Kiihkotonta keskustelua Natosta

Erik Nyström

Paluu Moskovan valtapiiriin

Toivo Martikainen

Diktaattorin perheriita

Toivo Martikainen

Kiinan pelko ohjaa Japania

Bart Gaens

Knesset syrjii arabeja

Anne Ignatius

Salaisten tunneleiden tietoverkko

Heta Muurinen

Uusliberaalin rationaalisuuden jäljillä

Antti Alaja

Vakoojana al-Qaidan leivissä

Janne Hopsu

Suomen EU-politiikan arkkitehti

Juha Jokela

Uuden Euroopan suunnitelma

Eero Vuohula

Kansainoikeutta kaikille

Kirsti ja Raimo Lintonen

Avartavampaa matkailua

Juha Mäkinen/UP

Oligarkki vankileirillä

Joonas Pörsti/UP

Yksinvaltiaiden asialla

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sopisivatko Naton ydinaseet Suomelle?

Tytti Erästö

Naapuruuspolitiikan illuusio särkyi

Kristi Raik

Lisää avoimuutta, vähemmän kyberuhkia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Islamilaisen valtion vastainen strategia ei toimi

Antti Pentikäinen

Terrorismi on sukua fasismille

Joonas Pörsti