Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Knesset syrjii arabeja

Anne Ignatius

ISRAEL. Parlamentti pyrkii eroon arabipuolueista ääni­kynnystä nostamalla, sanoo kansanedustaja Jamal Zahalka. 

Jamal Zahalkan mielestä Israel markkinoi itseään maailmalle demokratiana, mutta totuus on toinen.

»Tämä niin kutsuttu demokratia säätää jatkuvasti lakeja, joiden tarkoitus on tehdä arabien elämä vaikeaksi ja joihin arabikansanedustajat eivät voi vaikuttaa.»

Zahalka on neljännen kauden kansanedustaja, sosiaalidemokraattisen Balad­-puolueen puheenjohtaja ja Israelin arabi.

»Virallisesti valtapuolueiden edustajat keskustelevat meidän kanssamme, mutta tiedäthän, miten kuviot politiikassa menevät: meidät pidetään pimennossa kaikesta.»

Esimerkkinä lumedemokratiasta Zahalka mainitsee kymmenet lait, jotka mahdollistavat maan takavarikoimisen omistajiltaan. Hänen arvionsa mukaan Israelin valtio on takavarikoinut noin 70 prosenttia Israelin valtion alueella asuvien arabikansalaisten maista. Takavarikoimiseen pitää olla pätevä syy, kuten se, että alue halutaan sotilaalliseen käyttöön.

»Lait näyttävät neutraaleilta, eikä niissä mainita, että tarkoitus on takavarikoida maata arabeilta. Kun asukkaat ovat muuttaneet pois, maita ei otetakaan käyttöön.»

Muutama vuosi sitten Israelin oikeistopuolueiden aloitteesta päätettiin, että häädetyt asukkaat voivat vaatia maansa takaisin, jos maa on ollut käyttämättömänä yli seitsemän vuotta. Arabikansanedustajat olivat tyytyväisiä.

Lakiin oli kuitenkin lisätty huomautus, jonka mukaan laki ei ole voimassa, jos maa on takavarikoitu yli 25 vuotta sitten. Pykälä rajasi suurimman osan arabeilta takavarikoiduista maista lain ulkopuolelle.

Jamal Zahalka kertoo todenneensa parlamentin silloiselle puhemiehelle, nykyiselle presidentille Reuven Rivlinille, että laki on arabien huijausta. Rivlin oli vastannut, että koska Israel on demokratia, Zahalka voi kirjoittaa asiasta vaikka sanomalehden mielipidepalstalle.

»Meiltä vietiin maa, ja tilalle annettiin sananvapaus», Zahalka sanoo.

Israelin tilastokeskuksen mukaan maan noin 8 miljoonasta kansalaisesta 1,6 miljoonaa eli 20 prosenttia on arabeja. Äänioikeutetuista arabeista noin 80 prosenttia äänestää parlamentin kolmea arabipuoluetta.

Viime vaaleissa knessetiin pääsi noin kahden prosentin ääniosuudella, mutta äänikynnystä on ehdotettu nostettavaksi 3,5 prosenttiin. Zahalkan mukaan mikään arabipuolue ei silloin saisi riittävää äänimäärää yksin, mutta yhdistämällä vaalilistat arabiedustajien määrää voitaisiin lisätä.

Zahalka on jo aloittanut neuvottelut. Islamistit ovat antaneet yhteislistalle varovaisen suostumuksensa, mutta kommunisteja on vaikea taivutella vaaliliittoon. He eivät halua yhteistyöhön islamistien kanssa.

Monet Israelin arabit kyseenalaistavat koko vaalit. Heistä on silkkaa typeryyttä osallistua juutalaisten ylläpitämään demokratialeikkiin. Zahalka on toista mieltä.

»Jos arabit eivät edusta arabeja, näiden täytyy kääntyä ongelmiensa kanssa Likudin tai jonkin muun valtaa pitävän juutalaispuolueen puoleen. Nyt arabit puhuvat meille.»

Lisäksi knessetissä arabit voivat julkisesti kertoa, mitä konkreettisia asioita ajavat. Zahalkan johtamalla Balad-­puolueella on kaksi päätavoitetta. Toinen on arabien kulttuurinen itsehallinto. Jos se toteutuisi, kouluissa opetettaisiin myös palestiinalaisten historiaa ja luettaisiin esimerkiksi kansallisrunoilija Mahmoud Darwishin teoksia.

Toinen tavoite on, että Israel takaisi kaikille kansalaisilleen samat oikeudet etnisestä taustasta tai uskonnosta riippumatta.

Israelin ulkopuolella Lähi­-idän kriisin ratkaisuksi ehdotetaan usein kahden valtion mallia. Siitä puhutaan myös virallisissa rauhanneuvotteluissa.

Israelin sisäpolitiikassa keskustellaan kuitenkin useammasta valtiosta. Monen juutalaisen mielestä palestiinalaisten asuinalueet pitäisi eristää omiksi valtioikseen. Toisaalta jotkut kannattavat yhden valtion mallia.

Zahalka voisi nähdä juutalaiset ja palestiinalaiset, myös Länsirannalla ja Gazassa, saman demokraattisen valtion kansalaisina. Hän ei esittelisi kantaansa virallisesti Suomen eikä minkään muunkaan maan ulkoministerille, eikä hänen puolueensa kampanjoi sen puolesta, mutta yhden valtion mallista pitäisi keskustella, hän katsoo.

Tosin ylivoimainen enemmistö israelilaisista, sekä juutalaisista että arabeista, vastustaa ajatusta. Asian nostaminen julkiseen keskusteluun voisi tietää Balad­puolueen kannatuksen jyrkkää laskua.

Joka tapauksessa Zahalka vaatii, että arabien syrjintä loppuu. Hänestä sionismi on pahemaa kuin apartheid.

»Etelä-­Afrikassa mustat saivat sentään asua kylissään. Meidät pakotetaan muuttamaan pois alueiltamme.»

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

 


Israelin parlamentti Knesset

Sijaitsee Jerusalemissa.

Toimii kuten Suomen eduskunta. Pääministerin johtama hallitus vastaa toiminnastaan parlamentille.

120 kansanedustajaa.

13 puoluetta, joista suurimmat oikeistolainen Likud (19 paikkaa), keskustalainen Jesh Atid (19 paikkaa) ja keskustavasemmistolainen työväenpuolue (15 paikkaa).

3 arabipuoluetta: sosiaalidemokraattinen Balad (3 paikkaa), islamilainen Ra’am-Ta’al-Mada (4 paikkaa) ja kommunistinen Hadash (4 paikkaa, yksi edustajista juutalainen).

Nykyiset kansanedustajat valittu 2013. Seuraavat vaalit 2017.

Lähde: Knessetin verkkosivut

 

 

 
Ulkopolitiikka 4/2014

Unohtunut oikeudenmukaisuus

Teija Tiilikainen

Vieläkö OECD:lle on käyttöä, Mari Kiviniemi?

Juha Mäkinen/UP

Vauraat & valitut

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Näin pelastetaan maailma

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Professori tasa-arvo

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tasa-arvo ≠ demokratia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Realismin paluu

Joonas Pörsti/UP

Kiina lähettää rauhanturvaajia

Joonas Pörsti/UP

Kasvu ja johtajuus karkasivat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Brasilia vaatii kehityspolitiikkaa

Joonas Pörsti/UP

Suurvallat törmäyskurssilla

Sergei Karaganov

Venäjän ulkopolitiikan veteraani

Katri Pynnöniemi

Miksi nuoriso hylkäsi vasemmiston?

Tommi Uschanov

Rahan toisinajattelijat

Tuomas Koukkunen

Normaali on päättynyt

Antti Alaja

Kiihkotonta keskustelua Natosta

Erik Nyström

Paluu Moskovan valtapiiriin

Toivo Martikainen

Diktaattorin perheriita

Toivo Martikainen

Kiinan pelko ohjaa Japania

Bart Gaens

Knesset syrjii arabeja

Anne Ignatius

Salaisten tunneleiden tietoverkko

Heta Muurinen

Uusliberaalin rationaalisuuden jäljillä

Antti Alaja

Vakoojana al-Qaidan leivissä

Janne Hopsu

Suomen EU-politiikan arkkitehti

Juha Jokela

Uuden Euroopan suunnitelma

Eero Vuohula

Kansainoikeutta kaikille

Kirsti ja Raimo Lintonen

Avartavampaa matkailua

Juha Mäkinen/UP

Oligarkki vankileirillä

Joonas Pörsti/UP

Yksinvaltiaiden asialla

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sopisivatko Naton ydinaseet Suomelle?

Tytti Erästö

Naapuruuspolitiikan illuusio särkyi

Kristi Raik

Lisää avoimuutta, vähemmän kyberuhkia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Islamilaisen valtion vastainen strategia ei toimi

Antti Pentikäinen

Terrorismi on sukua fasismille

Joonas Pörsti