Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta

Kriisinhallintaan liittyy niin paljon vaikeasti määriteltäviä ja saavutettavia tavoitteita sekä niin hankalia olosuhteita, etteivät Euroopan maat usein ole olleet aiheesta kovin yksimielisiä.

"Tässä mielessä herra Putin on toivotettu tervetulleeksi", sanoo European Council on Foreign Relations -ajatushautomon (ECFR) vanhempi tutkija Nick Witney. Hän koordinoi 2000-luvun puolivälissä Euroopan unionin jäsenmaiden puolustuspoliittista yhteistyötä Euroopan puolustusviraston (EDA) johtajana.

Toistaiseksi ulkoisen uhan luoma yksimielisyys on näkynyt lähinnä siinä, että lähes kaikki eurooppalaiset Nato-maat ovat luvanneet nostaa puolustusmenojaan. Puolustusliitto suosittelee, että liittolaiset käyttäisivät puolustukseen ainakin kaksi prosenttia kansantuotteestaan. Toistaiseksi suosituksen täyttävät Yhdysvaltain lisäksi Britannia, Viro, Kreikka ja Kypros. Puola ja Ranska pääsevät lähes kahteen prosenttiin.

Mutta vaikka itäisen Euroopan ja etenkin Baltian turvallisuudesta kannetaan huolta, Euroopassa käydään puolustuspolitiikasta edelleen varsin erilaisia keskusteluja sen mukaan, ollaanko Pariisissa, Berliinissä vai Tallinnassa. Suurille Nato-maille Venäjän uhittelu on merkinnyt lähinnä strategista keskustelua siitä, missä tilanteessa Venäjä olisi niin vakava uhka puolustusliiton turvallisuudelle, että joukkoja pitäisi lähettää toiseen Nato-maahan kollektiivista puolustusta varten.

Sen sijaan Euroopan itäreunalla, etenkinPuolassa ja Baltiassa, Venäjän mahdollinenuhka otetaan jo todesta. Siellä sotilasharjoituksissaja uusissa asehankinnoissa eiole kysevoiman ja arvovallan näyttämisestä,vaan siitä, että vaaratilanteessa pystytääntakaamaanoma alueellinen koskemattomuus.Euroopan itäreunalla sotaharjoituksissa ja asehankinnoissa ei ole kyse voiman ja arvovallan näyttämisestä, vaan siitä, että vaaratilanteessa pystytään takaamaan oma alueellinen koskemattomuus.

"Kyllä täällä nyt jo ollaan vähän vähemmän huolissaan kuin vielä viime vuoden alussa", sanoo Pauli Järvenpää Tallinnasta. Hän työskentelee vanhempana tutkijana Viron kansainvälisessä puolustuksen ja turvallisuuden tutkimuskeskuksessa, jota rahoittaa Viron puolustusministeriö. Ennen siirtymistään Viroon Järvenpää työskenteli Suomen Afganistanin-suurlähettiläänä, sitä ennen muun muassa ylijohtajana Suomen puolustusministeriössä.

Järvenpään mukaan Baltian maiden huolta idästä tulevasta uhkasta ovat vähentäneet sekä Naton lupaukset alueen puolustamisesta että varsinainen joukkojen lähettäminen alueelle. Jo viime kesänä Yhdysvallat lähetti Baltiaan joitakin satoja erikoisjoukkojen sotilaita, Järvenpään
sanoin "merkitsemään reviiriään".

Syyskuussa Yhdysvaltain presidentti Barack Obama totesi Viron-vierailullaan, että Tallinna, Riika ja Vilna ovat Naton kannalta yhtä tärkeitä kuin Pariisi, Lontoo ja Berliini.

"Se oli kerta kaikkiaan kova vertaus", Järvenpää toteaa.

Baltiassa saatettiin lakata pidättelemästä henkeä: sanoilla rakennettiin pelotetta, ja siihen haluttiin Baltiassa luottaa.

Sittemmin Nato ja Yhdysvallat ovat osoittaneet solidaarisuuttaan myös sotilaallisesti. Nato vahvistaa Baltiassa organisaatiotaan ja uudistaa Baltian ja Puolan alueen puolustussuunnitelmiaan. Uusi toimeliaisuus näkyy etenkin Puolan Stettinissä, missä sijaitsee Naton itäisin kansainvälinen tukikohta, ainoa laatuaan entisen rautaesiripun itäpuolella. Puola johtaa siellä Nato-maiden joukkoja yhdessä Saksan ja Tanskan kanssa, ja esikuntaupseereita on 200–300. Nyt määrää on tarkoitus nostaa 500–600:aan, jotta uutta puolustussuunnitelmaa päästään laatimaan.

"Aiemmin Baltia ja Puola oli jätetty ihan kesannolle. Natolla oli yleissuunnitelma alueen puolustamisesta, mutta kukaan ei ottanut sitä kovin vakavasti, koska kukaan ei vielä edes vuosi sitten todella uskonut, että melkein keskellä Eurooppaa sodittaisiin", Järvenpää sanoo.

Baltian puolustamista myös harjoitellaan kuluvana vuonna useaan otteeseen, Järvenpään mukaan paljon realistisemmin kuin koskaan tähän saakka. Jos pahin tapahtuisi, Stettinin esikuntaupseerit johtaisivat Baltian ja Puolan puolustusta.

Lisäksi Nato jatkaa esimerkiksi Baltian ilmavalvontaa. Liittolaiset valvovat Baltian taivaita vuorotellen, ja parhaillaan vuorossa ovat Italian hävittäjälentokoneet.

Sen sijaan Nato torjui Puolan ehdotuksen uudesta pysyvästä tukikohdasta itälaidalleen, mikä oli Baltialle ja etenkin Puolalle itselleen pettymys. Puola olisi halunnut maahan tuhansittain Nato-maiden sotilaita, käytännössä amerikkalaisia. Yhdysvalloilla ei ainakaan toistaiseksi ole poliittista tahtoa tuoda niin paljon joukkoja pysyvästi Itä-Eurooppaan.

Baltiaan ja Puolaan on kuitenkin tulossa Naton ennakkovarastoja sen varalle, että joukkoja jouduttaisiin lähettämään alueelle myöhemmin. Naton suunnitelmissa on viedä alueelle ainakin raskasta kalustoa, kuten panssariajoneuvoja, tankkeja ja tykistöä sekä muonaa ja polttoainetta. Naton suunnitelmissa on viedä alueelle raskasta kalustoa, kuten panssariajoneuvoja, tankkeja ja tykistöä sekä muonaa ja polttoainetta.

"Jo tämä on Natolta valtavan pitkä askel siihen suuntaan, että aluetta pitäisi ryhtyä sotilaallisesti puolustamaan", Järvenpää sanoo.

Baltian maat itse ostivat viime vuoden aikana uutta puolustusmateriaalia noin 280 miljoonan euron edestä. Summa on suurempi kuin Latvian puolustusmenot. Esimerkiksi Viro teki historiansa suurimmat puolustusmateriaalikaupat, kun maa osti Hollannilta taisteluajoneuvoja ja Leopard-tankkeja noin 138 miljoonalla eurolla. Lisäksi Viro osti Yhdysvalloilta 40 miljoonan euron edestä Stinger-ohjuksia. Latvia ja Liettua ostivat kumpikin uutta aseistusta ja muuta materiaalia noin 50 miljoonalla eurolla. Liettua on päättänyt lisätä puolustusmenojaan kuluvana vuonna noin kolmanneksen.

"Nyt Baltiassa ei enää mietitä, mitä pitäisi tehdä, vaan tiedetään, mitä ollaan tekemässä", Järvenpää sanoo.

Lue koko juttu UP-lehdestä 1/2015 tai Lehtiluukusta.