Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Sananvapauden rajat

ARABIMAAT. Profeetta Muhammed salli itseensä kohdistuneen arvostelun, muistuttaa mediatutkija Mohammed el-Nawawy.

Arabimaissa koetaan, että länsi suhtautuu ilmaisunvapauteen kaksinaismoralistisesti. Edes länsimaissa sananvapaus ei ole absoluuttista, kaikkialla on omat tabunsa, sanoo arabimediaa tutkinut Mohammed el-Nawawy Queens University of Charlottesta.

El-Nawawyn mukaan kaksinaismoralismi näkyy esimerkiksi siinä, että arabihallitusten käyttämät väkivaltaiset keinot sananvapauden rajoittamiseksi eivät juuri herätä keskustelua lännessä, mikäli liittolaisten omat intressit arabimaissa on turvattu.

Lisäksi länsimaisten hallitusten tukema terrorismin vastainen taistelu saattaa heikentää sananvapautta arabimaissa, jos kuka tahansa eriäviä mielipiteitä esittävä voidaan tulkita terroristiksi ja sulkea telkien taakse ilman oikeudenkäyntiä.

Arabimaissa ollaan el-Nawawyn mukaan yleisesti sitä mieltä, että länsimaat kohtelevat eri etnisiä ryhmiä sananvapauden kannalta eriarvoisesti. Monissa lehtihaastatteluissa Ranskan ja Pohjois-Afrikan muslimit ovat nostaneet esiin tapauksia, joissa juutalaisiin kohdistuva pilanteko on tulkittu kiihotukseksi kansanryhmää kohtaan.

Tunnetuin on kamerunilais-ranskalaisen koomikon Dieudonné M’bala M’balan tapaus. M’bala M’bala joutui perumaan näytöksiään muutama vuosi sitten, kun Ranskan silloinen sisäministeri Manuel Valls puuttui hänen juutalaisvastaisiksi tulkittuihin esityksiinsä. Monet muslimit kokevat, että Euroopassa antisemitismiin suhtaudutaan vakavammin kuin islaminvastaisuuteen.

»Olisi ehkä liian optimistista ajatella, että sananvapaudelle voitaisiin löytää universaali standardi, jota voitaisiin soveltaa kaikkialla. Mutta länsimaisen lehdistön olisi hyvä olla tietoinen siitä, mikä loukkaa maailman 1,6 miljardia muslimia», el-Nawawy sanoo.

»Muslimit taas voisivat tuoda esiin sen, kuinka profeetta Muhammed eli ja mitä hän opetti. Ja muistaa, että profeetta itse salli itseensä kohdistuvan arvostelun.»

ISLAMILAISISSA MAISSA monet tabuaiheet liittyvät uskontoon. Niitä ovat esimerkiksi moniavioisuus, homoseksuaalien asema, ateismi ja muihin uskontoihin kääntyminen. Länsimaissa profeetta Muhammed ymmärretään yleensä Jeesukseen rinnastettavana, uskonnollis-myyttisenä hahmona. Muslimimaissa Muhammed kuitenkin nähdään historiallisena henkilönä, jonka pyhänä pidettyyn sukulinjaan kuuluvia jälkeläisiä elää edelleen ympäri islamilaista maailmaa.

Esimerkiksi Marokko ei lähettänyt edustajaansa Pariisiin Charlie Hebdo -lehden terrori-iskun uhrien muistoksi järjestetylle solidaarisuusmarssille, koska marssilla esitettiin pilakuvia profeetasta. Marokossa kuninkaan uskotaan polveutuvan suoraan profeetta Muhammedista, ja profeetan arvostelu tulkitaan myös hallitsijan arvosteluksi.

Myös ääri-islamilaisuudeksi tulkittavien mielipiteiden ilmaisu on useissa arabimaissa kiellettyä. Egyptissä lukuisia toimittajia, valokuvaajia ja bloggaajia on vangittu syytettynä Muslimiveljeskunnan jäsenyydestä tai tukemisesta.

Arabimaiden sananvapauden rajoituksilla on historialliset juuret kolonialismissa. Ranskan sananvapauslaki säädettiin vuonna 1881, mutta se ei koskenut Ranskalle kuuluneessa Algeriassa muslimeja, vaan ainoastaan Ranskan kansalaisia. Algerian muslimit eivät saaneet kokoontua tai arvostella ranskalaisia julkisesti, sillä se olisi tulkittu vastarinnaksi.

Ensimmäinen muslimien toimittama sanomalehti alkoi ilmestyä Algeriassa vapaasti vasta vuoden 1962 itsenäistymisen jälkeen. Tunisiassa ja Egyptissä sekä monissa muissa entisissä siirtomaissa sensuuri kohdistui myös itsenäistymisen jälkeen erityisesti islamilaisiin puolueisiin. Niiden julkaisuja sensuroitiin ja johtajia ajettiin maanpakoon.

ISLAMILAISEN KEHITYSPANKIN IDB:n viimevuotisten tilastojen mukaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän aikuisväestöstä noin viidennes on lukutaidottomia. Esimerkiksi Marokossa, Tunisiassa ja Egyptissä luku on lähellä kolmeakymmentä. Jemeniläisistä naisista alle puolet osaa lukea.

Erityisesti Pohjois-Afrikassa suullinen perinne on aina ollut tärkeä osa tiedonvälitystä. Julkisten tarinankertojien jutuissa ja sananlaskuissa sekä häissä laulettavissa lauluissa myös valtaapitävät on voitu kyseenalaistaa ja saattaa naurunalaisiksi.

Nykyisin televisio on lukutaidottomalle väestönosalle tärkeä. Televisiouutiset ovat kuitenkin usein yksipuolisia, sillä useimmissa arabimaissa hallitus kontrolloi televisiolähetyksiä. El-Nawawyn mukaan satelliittitelevisio ja erityisesti qatarilainen al-Jazeera-televisiokanava ovat onnistuneet murtamaan tätä kontrollia. Kansainvälisenä ketjuna al-Jazeera on onnistunut välttämään yksittäisten hallitusten asettamat rajoitukset.

El-Nawawy peräänkuuluttaa arabimaihin lisää medialukutaitokoulutusta, jotta ihmiset oppisivat arvioimaan kriittisesti uutisia ja eri tiedonlähteitä. Etenkin sosiaalisessa mediassa esiintyy salaliittoteorioita ja provokaatiota sekä islamin nimissä puhuvia »asiantuntijoita».

»Islamilaisilla ei ole yhtä, korkeinta hengellistä johtajaa, jonka puoleen kriisitilanteissa voisi kääntyä, kuten katolilaisilla on paavi. Monet kuluttavat päiväänsä Twitterissä ja Facebookissa ymmärtämättä siellä kiertävien uutisten lähteitä.» UP

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, joka on opiskellut islamin ja arabimaiden antropologiaa Ranskassa ja Marokossa.