Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kone antaa, kone ottaa

TYÖ. Digitalisoituminen tekee vahvoista entistä vahvempia. Pilaako se kaikkien muiden tulevaisuuden?

Jokaisen kahden minuutin aikana ikuistetaan nykyisin yhtä paljon hetkiä kuin 1800-luvulla yhteensä.

Esimerkiksi valokuvapalvelu Instagramin noin 300 miljoonaa käyttäjää jakavat palvelussa kymmeniä miljardeja älypuhelimilla otettuja valokuvia vuodessa – ilmaiseksi. Kun Facebook osti Instagramin kolmisen vuotta sitten miljardilla dollarilla, palvelu työllisti 13 ihmistä.

Sen sijaan vanhan mallisille valokuvayrityksille ei ole markkinoilla tilaa. Valokuvabisnestä vuosikymmeniä hallinnut Kodak hakeutui kolme vuotta sitten velkasaneeraukseen ja lopetti valokuvaustuotteiden valmistamisen. Parhaimmillaan yritys työllisti 145 300 ihmistä.

Tekoälyn kehityksen taloudellisista vaikutuksista kirjoittaneet Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tutkijat Erik Brynjolfsson ja Andrew McAfee pitävät valokuvauksen digitalisoitumista hyvänä esimerkkinä suuresta trendistä: valtavan vaurauden aikaansaamiseksi tarvitaan yhä vähemmän ihmisiä.

Robotit hoitavat yhä suuremman osan tuotteiden valmistuksesta. Palvelut tuotetaan pitkälti internetissä, ja algoritmit huolehtivat asioista ihmisten sijaan. Uudet teknologiat tuottavat ennennäkemätöntä vaurautta, mutta se, kuinka vauraus jakautuu, on eri asia.

»EI OLE MITÄÄN talouden lainalaisuutta, jonka mukaan kaikki työntekijät, tai edes suurin osa heistä, hyötyisivät tästä kehityksestä», Brynjolfsson ja McAfee toteavat kirjassaan The Second Machine Age.

On mahdollista, että suuri osa työvoimasta jää hyödyttömäksi, ainakin nykyisestä työstään.

Oxfordin yliopiston Carl Benedikt Freyn ja Michael A. Osbornen suurta huomiota saaneen tutkimuksen mukaan noin puolet nykyisistä työpaikoista on vaarassa kadota Yhdysvalloissa digitalisaation ja tekoälyn kehityksen takia.Etlan tutkimusjohtajaPetri Rouvinen ja tutkija Mika Pajarinen laskivat viime vuonna, että Suomessa tilanne ei ole aivan yhtä paha työmarkkinoiden erilaisen rakenteen takia. Meiltä on vaarassa kadota noin kolmannes työpaikoista.

Kyse ei ole enää siitä, että vain ruumiillisen työn tekijät korvautuisivat koneilla. Tietotekniikan kehittyessä myös ajattelua vaativat mutta rutiininomaiset työt tehdään usein ihmistyöntekijän sijaan erilaisilla tietokonesovelluksilla.

Koneet tekevät myös paljon sellaisia älyllisiä tehtäviä, jotka eivät vaikuta edes erityisen rutiininomaisilta. Googlen itsestään ajavat autot ovat pystyneet matkaamaan satojatuhansia kilometrejä ilman vakavia onnettomuuksia. IBM:n Watson-supertietokone pystyy jo diagnosoimaan tiettyjä syöpäkasvaimia ihmislääkäreitä paremmin, ja tietokoneohjelmistot korvaavat Yhdysvalloissa aloittelevan tason juristeja.

Etlan viimevuotisen raportin mukaan Suomessa suurimmassa vaarassa ovat myyjien, sihteerien, pankki- ja muiden toimistovirkailijoiden työt. Hyvin vähäisessä vaarassa ovat sen sijaan esimerkiksi sellaiset ammatit kuin sairaanhoitaja, lastenhoitaja ja sosiaalityöntekijä.

Suuri kysymys on, mitä töitä poistuvien työpaikkojen tilalle syntyy.

Pennsylvanian yliopiston sosiologian professori Randall Collins uskoo, että katoavien ammattien tilalle on turha odotella uutta työtä.

Aikaisemmin teknologian kehitys ei aiheuttanut massatyöttömyyttä, koska taloudella oli pakoteitä pois työttömyyskierteestä. Aikaisemmin teollisuudesta automatisaation takia menetetyt työpaikat korvautuivat esimerkiksi tiedon käsittelyyn ja kommunikaatioon perustuvilla töillä.

Toinen keskeinen pakotie oli markkinoiden laajeneminen maantieteellisesti. Aikaisemmin voitiin laajentua maailmanmarkkinoille, kun kotimaan markkinoiden kysyntä hyytyi.

Nyt myös tietotyö automatisoituu. Lisäksi markkinat ovat jo globaalit, eikä laajeneminen pelasta työpaikkoja eikä taloutta. Pakoteitä ei enää ole, Collins väittää viiden amerikkalais-sosiologin kirjoittamassa teoksessa Onko kapitalismilla tulevaisuutta.

Nyt on Collinsin mielestä se hetki, jota Marx odotti: kapitalismin omat lainalaisuudet kääntyvät itseään vastaan.

Teknologian kehitys jättää valtaosan keskiluokasta työttömäksi. Massatyöttömyys puolestaan johtaa kysynnän ja massamarkkinoiden tyrehtymiseen, talousjärjestelmän kriisiin ja todennäköisesti liikehdintään hallituksia vastaan.

Collins ennakoi, että kapitalismin täysimittainen kriisi koittaa vuosina 2030–2050. Hän pitää mahdollisena, että nykyinen järjestelmä kumoutuu joko väkivaltaisesti tai institutionaalisen muutosten takia. Tilalle tulisi jokin kapitalismia valtiokeskeisempi järjestelmä.

Etlan Petri Rouvinen ei tähän erityisemmin usko. Hän pitää todennäköisenä, että uudenlaista taloudellista toimeliaisuutta ja siten myös uutta työtä tulee, koska ihmisen tarpeet ovat rajattomat.

Myös samainen Marx, joka kirjoitti kapitalismin kaatumisesta omiin jalkoihinsa, korosti sitä, kuinka kapitalismi tekee ihmisen tarpeista kyltymättömiä.

Kyse ei ole siitä, että ihmiset ostaisivat kaksitoista Toyotaa pihaansa, Rouvinen huomauttaa. Kyse on ennemmin siitä, että palkataan joku auttamaan kodintekniikan hallinnassa, hoitamaan sosiaalisen median päivityksiä tai laatimaan henkilökohtaista kuntoiluohjelmaa.

»Vielä parikymmentä vuotta sitten personal traineria olisi pidetty naurettavana ajatuksena. Nyt tuntuu luonnolliselta maksaa kuntoiluneuvonnasta.»

Taloustieteilijä Tyler Cowen on kirjoittanut, että merkittävä osa tulevaisuuden työpaikoista syntyy juuri rikkaiden ihmisten palvelemisesta. Jos rahaa on käytettävissä paljon ja aikaa vähän, on kannattavaa palkata pieniinkin tehtäviin joku ulkopuolinen. Rikkaat siis työllistäisivät yhä suurempaa »palvelijoiden» luokkaa.

Rouvinen painottaa myös uuden nettipohjaisen talouden nousukkaiden merkitystä. Esimerkiksi majoitusyritys Airbnb ja taksipalvelu Uber ovat kasvaneet nopeasti. Airbnb:n arvo on noin kymmenen miljardia dollaria, Uberin yli 40 miljardia. Silti Uber työllistää vain noin tuhat ihmistä.

Ja vaikka uudenlaista työtä tulisi, siinä saattaa kestää. The Economist -lehti ennusti viime lokakuussa, että teknologiasta johtuva työn merkittävä väheneminen ja massojen kurjistuminen saattaisivat olla parin vuosikymmenen mittainen mutta ohimenevä vaihe.

Teollisessa vallankumouksessakin kesti muutama vuosikymmen ennen kuin sen hyödyt alkoivat jakautua yhteiskunnan kaikille osille. Ehkä myös tähän muutokseen sopeudutaan vasta pitkän kipuilun jälkeen.

Yhdysvalloissa työllisyys on ollut viime vuodet alimmalla tasollaan yli 30 vuoteen, hieman alle 60 prosentissa. Suomen työllisyysaste on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan ollut 1990-luvun lamavuosista toipumisen jälkeen pääosin 66–70 prosentissa. 1980-luvulla työllisyys oli yli 70 prosentissa, ja 1960-luvun alussa ylitettiin parhaimmillaan 80 prosenttia.

Lisäksi ei-kokoaikaisen työn osuus on kasvanut. Työllisiksi tilastoitavista suomalaisista nykyään noin viidennes tekee alle 35 tunnin työviikkoa.

Brynjolfsson ja McAfee pitävät selvänä, että uusi teknologia lisää eriarvoisuutta. Yhtenä merkkinä polarisaatiosta on mediaanitulojen laskeminen Yhdysvalloissa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ne ovat nyt 1980-luvun lopun tasolla.

Suomessa mediaanitulot ovat nousseet maltillisesti. Rouvinen pitää todennäköisenä, että ne seuraavat kuitenkin lähitulevaisuudessa Yhdysvaltain synkkää kehitystä.

Myös pääoman osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosina lisääntynyt ja työn osuus on vastaavasti vähentynyt. Teknologia näyttää siis vahvistavan vahvimpia: niitä, joilla on pääomaa, ja niitä jotka ovat parhaista parhaita alallaan.

Digitalisaation aikakaudella marginaaliset erot osaamisessa voivat johtaa suuriin eroihin tulotasossa. Olemme siirtyneet absoluuttisesta työn suorittamisesta suhteelliseen suorittamiseen.

»Jos joku ei ollut nopea ojan kaivaja, mutta kaivoi silti metrin, hänestä oli hyötyä työnantajalle. Mutta nykyään koodaajasta, joka kirjoittaa vähän huonompaa koodia kuin toinen, ei ole paljon apua. Paras koodi kun voidaan vaivatta kopioida ja myydä kaikkialle», Rouvinen sanoo.

Siksi parhaille kannattaa maksaa digitaloudessa entistä enemmän.

Samalla uusi tekniikka jäytää keskiluokan tulotasoa. Silloin kun keskiluokkaisia töitä ei kokonaan korvata koneilla, työt voidaan ulkoistaa internetin avulla minne päin maailmaa tahansa – sille joka tekee halvimmalla.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan keskipalkkaisten töiden osuus väheni Suomessa noin 12 prosenttia vuosina 1995–2008.

Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Risto Heiskala huomauttaa, että kyse on vasta digitaalisen murroksen alkusoitosta. Hänen mukaansa on mahdollista, että lähivuosikymmeninä näemme huomattavasti nykyistä enemmän teknologian aiheuttamaa työttömyyttä.

»Meidän pitää pohtia, miten pystymme muodostamaan uusissa olosuhteissa mielekkään yhteiskunnan. Siinä kaikki ei perustu työhön, vaan keskeistä on hyvä elämä ja leikki. Tulonjako tulee järjestää niin, että tämä toteutuu», professori Heiskala sanoo.

Tässä yhteydessä Heiskala ja monet muut nostavat esiin kansalaispalkkamallin. Automatisaation tuottamasta työttömyydestä kirjan The Lights in the Tunnel kirjoittanut amerikkalainen ohjelmistoyrittäjä Martin Ford jakaisi kansalaispalkan kahteen osaan. Perustoimeentulon saisivat kaikki; lisäosan saisivat ne, jotka osallistuisivat yhteiskuntaa hyödyttävään kansalaistoimintaan, kuten itsensä sivistämiseen tai ympäristönsuojeluun.

Eri asia on, miten valtiot pystyisivät rahoittamaan mahdollisesti laajenevia tulonsiirtoja.

Yritysten veronmaksuhalukkuus tuskin kasvaa. Veroparatiisit ovat jo ongelma, ja viime aikoina esimerkiksi Facebookin suursijoittaja Peter Thiel ja Googlen perustaja Larry Page ovat puhuneet mahdollisuudesta siirtää yritystoimintaa meren päälle rakennettaville lautoille. Siten yritykset olisivat sääntelyn ja verotuksen ulottumattomissa.

Vaikka suuryritysten verokikkailua vastaan on vaikea kamppailla, tilanteen kärjistyessä valtioilla on omat keinonsa huolehtia veronkannosta ja sosiaaliturvasta.

»Sitä varten valtioilla on armeijat, että ne voivat tarvittaessa panna päätökset täytäntöön. Se on poliittisen vallan ominaislaatu», professori Heiskala sanoo.

Ilman valtioidenvälistä yhteisymmärrystä yritysten verotuksen kiristäminen olisi tietysti vaikeaa. Mutta ostovoiman turvaaminen mahdollisesti laajenevalle työttömien joukolle olisi pitkällä aikavälillä yrityksillekin eduksi. Pitäähän niiden tuotteilla olla kysyntää.

Heiskala pitää mahdollisena, että keskiluokan kurjistuminen johtaa tulevaisuudessa levottomuuksiin.

» Jos keskiluokka menettää merkittävästi töitä eikä sillä ole mitään tulevaisuudennäkymää, paljon voi tapahtua. Etelä-Euroopassa näkyvä kuohunta voi tulla myös tänne.»

Heiskala ja Rouvinen pitävät ongelmana sitä, että poliitikot eivät ole heränneet vielä työn suureen muutokseen. Poliitikot ja intressiryhmät elävät yhä vanhassa maailmassa.

»Poliitikot katsovat harvoin tarpeelliseksi miettiä asioita seuraavaa vaalikautta pidemmälle», Heiskala sanoo.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.