Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kaukasian seksuaalivähemmistöt taistelevat oikeuksistaan

GEORGIA. Vaikka syrjintä on kielletty, konservatiiviset asenteet ja väkivalta heikentävät seksuaalivähemmistöjen asemaa, sanoo Natia Gvianišvili.

Toukokuussa 2013 Georgian pääkaupungin Tbilisin kadut täyttyivät seksuaalivähemmistöjen rauhanomaisesta marssista kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä. Varoittamatta tapahtuma kääntyi päälaelleen, kun konservatiivisten ortodoksipappien johtama 20 000 ihmisen vastamielenosoitus hyökkäsi seksuaalivähemmistöjen puolustajia vastaan.

Vaikka homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Georgiassa vuonna 2000, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat viime vuosina ottaneet takapakkia, sanoo marssille osallistunut georgialainen ihmisoikeusaktivisti Natia Gvianišvili. Hän työskentelee Women’s Initiative Support Group -järjestössä, joka edistää seksuaalisuudesta ja sukupuolesta riippumatonta tasa-arvoa.

Gvianišvilin mukaan kolme hänen marssille osallistunutta ystäväänsä sai poliisin suojasta huolimatta aivotärähdyksen. Kaksi pappia joutui syytteeseen poliisin vastustamisesta ja kokoontumisvapauden estämisestä.

»Väkivalta oli ja on kirkon oikeuttamaa. Kirkko kertoo kansalle, mitä ajatella ja ketä äänestää», Gvianišvili toteaa. Georgiassa kirkkoa on mahdoton erottaa politiikasta, arjesta ja yleisestä mielipiteestä.

Georgiassa hyväksyttiin viime keväänä syrjinnän vastainen laki, joka kieltää muun muassa rotuun, uskontoon ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän. Laki hyväksyttiin kaksi kuukautta ennen Euroopan unionin ja Georgian välisen yhteistyösopimuksen allekirjoittamista, ja lain takana oli pyrkimys saattaa Georgian yhteiskuntarakenne EU:n vaatimusten tasolle.

Gvianišvilin mukaan lain tarjoama suoja on näennäinen, sillä työkalut lain täytäntöönpanoon puuttuvat: valvonta on heikkoa, eikä rangaistusjärjestelmää ole.

Lisäksi Georgian yhteiskunnallinen ilmapiiri ei tue syrjinnän kieltoa. Poikkeava seksuaalisuus on edelleen tabu, ja homoseksuaalisuutensa avoimesti kertovat nuoret joutuvat usein jopa vanhempiensa hylkäämiksi. Koska yhteiskunnan tukiverkko on heikko, perheen apu on monille välttämätöntä esimerkiksi koulutuksen saamiseksi.

Gvianišvilin mukaan osa konservatiivisista mielipiteistä on saanut vaikutteita Venäjältä. Georgian ortodoksikirkon ja Venäjän yhteistyö on aina ollut tiivistä, ja Venäjän kehitys herättää vastakaikua perinteisiä arvoja kannattavissa georgialaisissa. EU-yhteistyö on monien silmissä uhka georgialaiselle kulttuurille.

Muutama viikko syrjinnän vastaisen lain hyväksymisen jälkeen viime keväänä ortodoksi-kirkko julisti kansainvälisen homofobian vastaisen päivän »perheen päiväksi». Homofobian vastaista mielenosoitusta ei järjestetty. Toukokuun 17:ntenä Tbilisin pääkadulle kerääntyi marssi, joka osoitti mieltään perinteisten perhearvojen puolesta, juuri voimaan astunutta lakia vastaan.

Seksuaalivähemmistöjen puolustajat pysyivät poissa näkyvistä, mutta Tbilisin kaduille ilmestyi sateenkaarenvärisiä julisteita vastalauseineen. Niissä painotettiin muun muassa perheen ja yksilön vastuuta muutoksen aikaansaamiseksi. Väkivallan pelko pakotti aktivisteja keksimään uusia tapoja vaikuttaa. »En voisi kävellä käsikkäin tyttöystäväni kanssa. Se ei yksinkertaisesti ole turvallista», Gvianišvili sanoo.

Kirjoittaja on vapaa valokuvaaja ja toimittaja.

Kaukasia laillisti homouden 2000-luvulla

Georgia oli ensimmäinen Etelä-Kaukasian valtio, joka dekriminalisoi homoseksuaalisuuden vuonna 2000.

Azerbaidžan seurasi perässä vuonna 2001. Vuonna 2013 seksuaalivähemmistöjen oikeudet nousivat keskustelunaiheeksi, kun oikeuksia ajaneen liikkeen keulahahmo teki itsemurhan.

Armeniassa homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin vuonna 2003, mutta maassa ehdotettu venäläistyyppisen propagandalain säätämistä. Amnesty Internationalin mukaan seksuaalivähemmistöihin kohdistuvat hyökkäykset ja häirintä ovat Armeniassa yleisiä.

Lähteet: ILGA-Europe, Amnesty International