Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Ulkopoliittisen kuulostelun aika

Teksti: Toivo Martikainen & Anna-Kaisa Hiltunen/UP
Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva

HALLITUS. Vaikka Suomi saa uudet ministerit, ulkopolitiikka säilyy entisellään, sanovat asiantuntijat.

Ollaan kuulolla, vältetään olemasta aloitteellisia ja jatketaan nykyistä hiljaiseloa Naton suhteen, eli mikään tuskin muuttuu olennaisesti. Näin arvioivat Ulkopolitiikka-lehden haastattelemat asiantuntijat Suomen uuden hallituksen muotoutumassa olevaa ulkopoliittista linjaa.

Suomen perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Etenkin pääministeriksi nouseva Juha Sipilä (kesk) vältteli vastaamasta ulkopolitiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen vaaleja ja vetosi mielellään presidentin ulkopoliittiseen vetovastuuseen.

Hallitus sen sijaan vastaa Suomen EU-politiikasta. Edellisissä hallitusneuvotteluissa kokoomus ja perussuomalaiset eivät kyenneet sopimaan yhteisestä linjasta, mutta nyt puolueet istunevat samassa hallituksessa ottamassa kantaa esimerkiksi Kreikan tilanteeseen.

UP-lehti kysyi kolmelta asiantuntijalta, mitä tulevan hallituksen ulkopolitiikalta voidaan odottaa. Vastaukset perustuvat oletukseen siitä, että hallitusneuvotteluihin lähteneet puolueet eli keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus myös muodostavat hallituksen.

1. Kuinka käy Suomen EU-politiikan: tuleeko Suomesta integraation jarruttelija, ja miten Suomi suhtautuu kriisimaiden tukemiseen?

2. Pysyykö Suomi Venäjän suhteen EU:n leirissä, vai tiivistääkö se kahdenvälisiä Venäjä-suhteitaan?

3. Kuinka suhdetta Natoon kehitetään?

4. Kuinka aktiivisesti hallitus ottaa ulkopolitiikan komentoonsa, vai pysytteleekö se presidentin selän takana?

Jaakko Iloniemi
Ministeri

1. Arvioni mukaan EU-asioista syntyy todennäköisesti jännitteitä pääministerin ja perussuomalaisten välille, mutta olettaa sopii, että hallitusyhteistyö ei kompastu niihin. Kriisimaiden tukemisessa taitaa jo olla käsillä vaihe, jossa ei enää ole odotettavissa kovin vaikeita ratkaisuja.

2. Suomen ja Venäjän suhteiden kehitys riippuu ennen muuta Venäjästä. Maiden välillä ei ole ratkaisemattomia ristiriitoja, joten on syytä uskoa, että suhteet pysyvät hyvällä kannalla eikä Suomi muuta nykyistä linjaansa Venäjään nähden.

3. Niin kauan kuin Ukrainan kriisi on tulenarassa vaiheessa, tuskin mikään muuttuu Suomen Nato-suhteessa. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa ei ole odotettavissa myönteistä kehitystä ennen kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat takana.

4. Ei ole todennäköistä, että tapahtuisi olennaista muutosta. Juha Sipilän vahvuuslaji ei ole ulkopolitiikka. Hänellä tulee olemaan paljon uudenlaista työtä EU-politiikan johtajana. Presidentti johtaa edelleen ulkopolitiikkaa.

Hanna Ojanen
Jean Monnet -professori, Tampereen yliopisto

1. EU:n suhteen ollaan kuulolla ja varotaan jarruttelemasta, mutta ei myöskään olla erityisen aloitteellisia. Mielenkiintoista on, millaisia kansainvälisiä yhteistyösuhteita perussuomalaisilla ja keskustalla tulee olemaan.

2. Venäjän suhteen pyritään pitämään kahdenvälinen ja monenkeskinen politiikka sopusoinnussa luopumatta kummastakaan.

3. Pidetään kiinni tiiviistä kumppanuussuhteesta Natoon, mutta sitä ei erityisesti pyritä kehittämään eteenpäin. Entistä enemmän kiinnitetään huomiota siihen, mitä sanotaan, koska on huomattu, että sanomisiin tartutaan Suomen ulkopuolella vähintään yhtä helposti kuin tekemisiin.

4. Jos kokoomus on hallituksessa, hallitus voi olla sisäisesti erimielisempi ulkopolitiikasta kuin siinä tapauksessa, että hallituksessa olisivat demarit. Erimielisyys vähentää aloitteellisuutta ja toimintakykyä. Hallituksen sisäinen yksimielisyys taas voisi vähentää presidentin roolia.

Markku Jokisipilä
Professori, Eduskuntatutkimuksen verkoston johtaja, Turun yliopisto

1. Perussuomalaiset on päivittänyt linjansa "rakentavasti EU-kriittiseksi". Mutta nyt, kun keskustakin korostaa kansallinen etu edellä tehtävää unionipolitiikkaa, Suomi ei kannata lisääntyvää ja syventyvää integraatiota Euroopan unionissa.

2. Suomi pysyy Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan takana, ja puolueet ovat tyytyväisiä presidentti Sauli Niinistön valitsemaan linjaan – ja helpottuneita siitä, että joku muu kantaa päävastuun.

3. Naton jäsenyyttä ei haeta, mutta rauhankumppanuutta Naton kanssa voidaan syventää. Suomi tekee selvityksen Nato-jäsenyydestä.

4. Venäjä taitaa olla vastedeskin presidentti Niinistön rootelia, koska hänen toimintaansa ollaan niin tyytyväisiä myös keskustassa ja perussuomalaisissa. Hallituksella taitaa olla kotimaan taloustilanteessa riittävästi tekemistä, vaikka toki sekä Alexander Stubbilla että Timo Soinilla on vahvaa osaamista ja pyrkyäkin ulkopolitiikan alueella.