Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Venäläinen ydin

Teksti: Toivo Martikainen
Grafiikka: Kauko Kyöstiö

ENERGIA. Venäjä hallitsee valtaosaa Itä-Euroopan ydinvoimasta. Vaikutus on ensisijaisesti taloudellista, mutta siihen sisältyy myös poliittinen ulottuvuus.

Brysseliin saapui huhtikuussa venäläinen kaupparatsu. Venäjän valtion atomienergiakorporaatio Rosatomin ensimmäinen varatoimitusjohtaja Kirill Komarov matkusti kaupunkiin vakuutellakseen New Nuclear Watch -ydinvoimalobbyn tilaisuuteen saapuneet kuulijansa ostamaan venäläisiä ydinvoimaloita.

Komarovin tarjouksessa oli puolensa: avaimet käteen -tyyppinen 60-vuotinen sopimus, joka kattaa ydinvoimalan koko elinkaaren aina voimalan rakentamisesta ydinpolttoaineen toimituksiin, huoltopalveluihin ja lopulta voimalan alasajoon käyttöiän tullessa umpeen.

Erityisen houkutteleva oli tarjouksen hinta: Komarovin mukaan Rosatom pystyisi tällaisella paketilla tuottamaan eurooppalaisille sähköä alle 50 eurolla megawattituntia kohti. Tämänhetkinen sähkön hinta on keskimäärin yli sata euroa megawattitunnilta.

Komarov ei kuitenkaan saanut lämmintä vastaanottoa. Vastahakoisuus johtuu siitä, että venäläiseen ydinvoimaan liittyy riski joutumisesta Venäjän poliittiseen vaikutuspiiriin.

"Venäjä perustelee ydinvoimabisnestään taloudellisin argumentein, ja toki sillä on myös taloudellinen intressi. Taloudellisen vaikutusvallan kanssa samassa paketissa tulee kuitenkin myös poliittinen riippuvuus", sanoo Venäjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta.

"Energia on aina poliittista, sillä kyse on keskeisestä nyky-yhteiskunnan infrastruktuurin ja huoltovarmuuden osasta. Ja kun energiaa ostetaan ulkomailta, tullaan riippuvaiseksi vieraista valtioista."

Tynkkysen mukaan poliittista riippuvuutta on kuitenkin hyvin vaikea havaita tai osoittaa.

"Ei varmaankaan ole mahdollista aukottomasti osoittaa mitään yksittäistä päätöstä, esimerkiksi pakoteasioissa, jossa joku maa olisi puhunut tästä syystä Venäjä-myönteisesti, mutta riippuvuus on silti taustatekijänä läsnä", hän sanoo.

Ydinvoimainvestoinnit ja ydinpolttoaineen toimitukset eivät mahdollista samanlaista painostusta tai energia-aseella uhkaamista kuin kaasuputket, mutta mahdollinen uhka kolkuttaa takaraivossa, kun eteen tulee vaikea paikka. Kun maassa on miljardiluokan ulkomainen ydinvoimainvestointi, se otetaan huomioon päätöksiä tehtäessä.

Ja jätti-investointejahan Venäjällä piisaa Euroopassa.

Ydinvoimaa tuotetaan yhteensä 14 EU-maassa, ja niistä viisi luottaa joko kokonaan tai osittain venäläiseen ydinvoimateknologiaan: Bulgaria, Slovakia, Suomi, Tšekki ja Unkari.

EU:hun kuulumattomista Euroopan maista Ukrainan kaikki ydinvoimalat ovat venäläisiä, ja Valko-Venäjä rakentaa parhaillaan venäläisydinvoimaa. Länsi-Euroopan maat ovat rakentaneet ydinvoimalansa itse tai ostaneet ne Yhdysvalloista.

Venäläisen ydinvoiman määrä Euroopassa voi kasvaa lähivuosina ja -vuosikymmeninä huomattavasti, jos Rosatomin suunnitelmat toteutuvat.

Euroopan ydinvoimalakanta on vanhentumassa, ja Rosatom yrittää iskeä tähän markkinarakoon. Yhtiön tavoitteena on päästä rakentamaan uutta ydinvoimaa myös Länsi-Eurooppaan. Sen vuoksi myös Kirill Komarov matkusti Brysseliin.

Rosatomin valttikortti on sen asema valtionyhtiönä. Toisin kuin kilpailijoittensa, kuten japanilaisen Toshiban tai amerikkalaisen Westinghousen, Rosatomin ei ole pakko tuottaa omistajalleen eli Venäjän valtiolle voittoa, jos se pystyy edistämään valtion päämääriä muin tavoin. Siksi hinta on niin halpa.

"Rosatom voi myydä ydinvoimaloita jopa tappiolla. Taloudellisesti tällainen toimija on tietysti etulyöntiasemassa yksityisiin kilpailijoihinsa nähden", Veli-Pekka Tynkkynen sanoo.

Jos eurooppalaiset haluavat investoida ydinvoimaan vastakin, vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Suhtautuminen japanilaiseen ydinvoimaan muuttui arastelevaksi Fukushiman katastrofin jälkeen, ja ranskalaisen Arevan ongelmat tunnetaan ainakin Suomessa.

Tähän mennessä Rosatom ei ole onnistunut käyttämään etulyöntiasemaansa kovin hyvin hyväkseen. Vanhoja neuvostovalmisteisia reaktoreitaon yhä käytössä monessa EU-maassa, mutta uusilla ydinvoimaloilla on saatu lumottua EU-maista vasta Slovakia, Unkari ja Suomi.

Unkarin Paksiin aiotaan rakentaa kaksi venäläisvalmisteista lisäreaktoria. Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán sopivat asiasta tammikuussa 2014.

Rosatom ja suomalainen Fennovoima puolestaan sopivat joulun alla 2013, että Perämeren rannalle Pyhäjoen Hanhikiveen rakennetaan Rosatomin ydinvoimala. Eduskunta siunasi päätöksen viime syksynä.

Ydinvoimalaa on perusteltu Suomen energiaomavaraisuuden näkökulmasta. Tämän argumentin mukaan omavaraisuus lisääntyy, kun Suomi tuottaa tuontisähkön sijaan itse sähköä ydinvoimalla.

Argumentti pitää paikkansa sikäli, että Suomi tuo eri aikoina 10–20 prosenttia sähköstään. Sähköä kuitenkin tuodaan muista Pohjoismaista, kun taas Rosatom-sopimuksella Suomi tekee itsestään entistä riippuvaisemman venäläisestä ydinpolttoaineesta.

"Tämä lisää meidän kokonaisriippuvuuttamme Venäjästä, vaikka sähköntuonti vähenee ja omavaraisuus sähköntuotannossa kasvaa", Veli-Pekka Tynkkynen toteaa.

"Suomen ja Venäjän energiakauppa ei perustu keskinäisriippuvuuteen, kuten EU:n ja Venäjän energiakauppa, vaan Suomi on riippuvainen Venäjästä. Fortumin omistuksista Venäjällä ei ole vipuvarreksi, jotta voitaisiin puhua keskinäisriippuvuudesta", hän sanoo.

Valtioenemmistöinen energiayhtiö Fortum omistaa Uralilla ja Länsi-Siperiassa esimerkiksi Tšeljabinskin ja Njaganin sähkövoimalat. Niistä jälkimmäisen presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin avasivat yhdessä syyskuussa 2013.

Fortumin Venäjä-omistukset kuuluvat Suomen historian suurimpiin ulkomaaninvestointeihin. Lisää on luvassa pian: yhtiö lupautui tulemaan Fennovoiman omistajaksi sillä ehdolla, että sille myydään kymmeniä venäläisiä vesivoimaloita Suomen itärajan takaa.

Tynkkysen mukaan kyseessä on Fortumille kolminkertainen voitto.

"Ensinnäkin Fortum petaa tulevia ydinvoimalupiaan tulemalla mukaan Fennovoimaan. Toiseksi Fortum voi vesivoimakoplauksen avulla laajentua Venäjälle ja nostaa vihreää imagoaan. Ja kolmanneksi Fortum osti poliittisen henkivakuutuksen investoinneilleen Venäjällä tekemällä kädenojennuksen Venäjän valtionkorporaatiolle."

Henkivakuutuksen hankkiminen miljardi-investoinneille lienee viisasta. Samalla koko kuvio ja etenkin Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen kuitenkin lisäävät entisestään Suomen energiariippuvuutta Venäjästä. Eikä siinä olla tekemisissä vain ydinenergian kanssa.

"Venäläinen ydinvoimateknologia liittyy maan ydinaseisiin, jotka ovat Rosatomin tuottamia ja joilla Venäjä ylläpitää omaa suurvalta-asemaansa", Tynkkynen sanoo.

"Rosatom nivoutuu Venäjän sotilaalliseen strategiaan."

Artikkelia varten on haastateltu myös Tampereen yliopiston tutkijaa Matti Kojoa.