TERRORISMI. Vaikka Nigerian uusi presidentti on taustaltaan kenraali, hän ei voi nujertaa maassa toimivaa terroristijärjestöä sotilaallisesti vaan vain luomalla tulevaisuudennäkymiä Nigerian köyhään pohjoisosaan.
Nigeria teki keväällä historiaa: istuva presidentti hävisi maaliskuisissa vaaleissa ensimmäistä kertaa koskaan, kun Goodluck Jonathan luovutti vallan vaalit voittaneelle Muhammadu Buharille.
Vaalitulos auttaa yhdistämään nigerialaisia ja valamaan heihin kansallista itseluottamusta, sillä maan aiempia vaaleja ovat leimanneet väärinkäytökset ja väkivalta. Tälläkään kertaa odotukset eivät olleet korkealla, sillä Jonathan lykkäsi vaaleja kertaalleen yrittäessään takertua epätoivoisesti valtaan.
Buharin johtama oppositio kuitenkin kokosi voimansa yhdeksi puolueeksi Jonathanin keskustaoikeistolaista Kansan demokraattista puoluetta vastaan. Buhari onnistui saamaan taakseen äänestäjiä joka puolelta Nigeriaa.
Buharin APC-puolue lupasi vaalikampanjassa taistelevansa etenkin korruptiota ja islamistista terroristijärjestöä Boko Haramia vastaan. Kampanjassa korostettiin Buharin taustaa kovaotteisena kenraalina ja vallankaappauksen tehneenä sotilasjohtajana, joka johti Nigeriaa vuosina 1983–1985.
Boko Haram onnistui kuluvan vuoden alkuun mennessä valtaamaan Nigerian koillisosista 30 000 neliökilometrin kokoisen eli Belgiaa vastaavan alueen ja uhkasi siten koko Nigerian valtion vakautta. Keväällä Nigerian, Nigerin ja Tšadin joukot onnistuivat kuitenkin valtaamaan takaisin suurimman osan Boko Haramin hallitsemista alueista. Nyt Boko Haram turvautuu todennäköisesti aluevaltausten sijaan perinteiseen terrorismiin, kuten pommi-iskuihin.
Buhari voi voittaa Boko Haramin vain katkaisemalla Koillis-Nigerian marginalisoitumisen kierteen. Siksi hänen tulee ryhtyä sotilaallisten toimien sijaan ennen muuta yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin uudistuksiin.
Boko Haram perustettiin vuonna 2002, ja järjestön tavoitteena on alusta saakka ollut šaria-lain tiukkaa tulkintaa noudattavan islamilaisen valtion perustaminen. Järjestön alkuperäinen johtaja Mohammed Yusuf katsoi, että Nigerian valtiojohto oli korruptoitunut länsimaisten vaikutteiden paineessa ja valtiolta puuttui poliittinen legitimiteetti.
Boko Haram voidaan nähdä oireena siitä, että Nigerian valtio ei ole onnistunut luomaan kansalaisilleen kunnollisia elinoloja tai tulevaisuudenmahdollisuuksia. Sen sijaan valtion resurssit on pidetty tiukasti pienen, johtavan piirin käsissä. Tämä on luonut yhteiskunnallisen ja taloudellisen tyhjiön ja avannut tilaa väkivaltaisille ääriliikkeille.
Nigeria on Afrikan suurin talous. Maan elinkeinorakenne on kuitenkin 1970-luvultasaakka ollut varsin yksipuolinen: 70 prosenttia valtion tuloista tulee öljystä. Nigeria on viime vuosikymmenen aikana hyötynyt korkeasta öljyn hinnasta ja kasvattanut talouttaan keskimäärin seitsemän prosentin vuosivauhtia.
Kasvu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti. Noin kaksi kolmasosaa väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä. Väestön kasvaessa köyhien määrä on lisääntynyt noin 69 miljoonasta vuonna 2004 nykyiseen noin 112 miljoonaan.
Lisäksi maan eri osien väliset taloudelliset ja hyvinvointierot ovat suuria. Esimerkiksi työttömyys on Nigerian pohjoisosissa kolme kertaa yleisempää kuin etelässä, ja köyhiä on pohjoisessa 40 prosenttia enemmän kuin etelässä. Erot juontavat kolonialismin aikaan: brittiläiset siirtomaaherrat kehittivät maan kristityn eteläosan taloutta ja koulutusjärjestelmää ja jättivät muslimienemmistöisen pohjoisen oman onnensa nojaan. Samaa kaavaa ovat toistaneet itsenäisen Nigerian hallinnot.
Nigerian koillisosa, jossa Boko Haram on vaikuttanut eniten, on maan köyhintä seutua. Radikaaleja islamilaisia liikkeitä on aika ajoin noussut esiin vastalauseena alueen syrjittyyn asemaan. Lisäksi ajatus islamilaisesta valtiosta on peräisin jo esikoloniaaliselta ajalta, jolloin Nigerian yhteiskuntajärjestelmä muistutti kalifaattia. Yksi Boko Haramin esikuvista on Bornun kuningaskunta, joka perustettiin nykyisen Nigerian koillisosien, Tšadin, Kamerunin ja Nigerin alueille 900-luvulla ja joka kääntyi islamiin 1100-luvulla.
Näiden syiden vuoksi Boko Haram tulee ymmärtää ensisijaisesti osana nigerialaista yhteiskuntaa, vaikka liike onkin äskettäin julistanut uskollisuuttaan terroristijärjestö Isisille ja sillä on yhteyksiä myös somalialaiseen al-Shabaabiin.
Boko Haramilla ja Nigerian valtiolla on yhteyksiä myös osavaltioiden tasolla. Nigerian koillisimman osavaltion Bornon silloista kuvernööriä
Ali Modu Šeriffiä syytettiin vuonna 2003 siitä, että hän olisi kuvernöörinvaaleissa käyttänyt Boko Haramia hyväkseen kerätäkseen tukea ja vainotakseen vastustajiaan. Vastalahjaksi Šeriffin sanottiin luvanneen paitsi rahaa myös tiukennuksia Bornossa voimassa olevaan šaria-lakiin.
Kun Šeriff ei vaalien jälkeen pitänyt lupaustaan, Boko Haramin suosio kasvoi, ja liike levisi Bornosta naapuriosavaltioihin. Liike alkoi kahakoida Nigerian turvallisuusjoukkojen kanssa, ja yhteenotot laajenivat kapinaksi.
Nigerian turvallisuusjoukot yrittivät nujertaa Boko Haramin sotilaallisesti vuonna 2009. Kaikkiaan 800 ihmistä kuoli, mukaan lukien liikkeen johtaja Yusuf. Hänen jälkeensä Boko Haramin johtohahmoksi nousi Abubakar Šekau. Hänen alaisuudessaan järjestö on kiihdyttänyt väkivaltaansa ja suunnannut iskujaan etenkin poliisia, sotilaita ja viranomaisia kohtaan.
Nigerian valtio on vastannut Boko Haramin väkivaltaan laajamittaisilla pidätyksillä ja summittaisilla teloituksilla. Tämä on ollut omiaan vahvistamaan käsitystä siitä, että hallituksen taistelu Boko Haramia vastaan on taistelua myös siviiliväestöä vastaan.
Kansalaisten tyytymättömyyttä hallituksen toimiin lisäsi Goodluck Jonathanin presidenttikaudella myös se, että presidentti jätti virallisissa esiintymisissään huomioimatta Boko Haramin uhrit. Hän ei esimerkiksi tuominnut tapausta, jossa Boko Haram sieppasi Chibokista 276 koulutyttöä.
Toisaalta Boko Haramin piinaamien alueiden väestö ei myöskään seiso yksimielisesti terroristijärjestön takana. Boko Haram on iskenyt niin tavallisia muslimeja kuin kristittyjäkin vastaan, minkä vuoksi noin puolentoista miljoonan ihmisen arvioidaan paenneen kodeistaan Koillis-Nigeriassa.
Nigerian hallinnon kyvyttömyys taistella Boko Haramia vastaan on johtanut siihen, että uskonnon rooli maan pohjois- ja eteläosien välisessä vastakkainasettelussa on korostunut.
Entisen presidentin Goodluck Jonathanin kannattajat katsovat, että Boko Haram on muslimivoittoisen pohjoisen poliitikkojen sotilaallinen luomus, jolla horjutettiin kristittyä presidenttiä. Pohjoisessa järjestö puolestaan nähdään Jonathanin yrityksenä marginalisoida maan pohjoisosia yhä pahemmin – tai jopa jakaa koko maa. Tällaiset uskontoon perustuvat näkemykset jäsentävät kansalaisten käsityksiä Nigerian poliittisesta kentästä ja vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen.
Nigerian armeijan kyvyttömyys taistella Boko Haramia vastaan puolestaan johtuu siitä, että armeijaa heikennettiin tietoisesti, kun Nigeria siirtyi sotilasvallasta demokratiaan vuonna 1999. Suuri osa armeijalle sittemmin osoitetuista varoista on valunut korkea-arvoisten upseerien taskuihin.
Lisäksi Nigerian armeija on sekä politisoitunut että jakautunut. Osa asevoimista näyttää haluttomalta taistelemaan Boko Haramia vastaan. On todennäköistä, että osalla armeijan päällystöstä on yhteyksiä osavaltiotason poliitikkoihin, jotka halusivat ennen tämänvuotisia vaaleja estää sotilaalliset voitot Boko Haramista. Voittojen olisi katsottu vahvistavan ennen vaaleja valtaa pitänyttä hallitusta paikallispoliitikkojen kustannuksella. Lisäksi aseita ja ammuksia näyttää päätyneen armeijalta Boko Haramille.
Boko Haram on toiminut myös Nigerian naapurimaissa Tšadissa, Nigerissä ja Kamerunissa. Siksi maat osallistuivat järjestön vastaiseen taisteluun keväällä Nigerian alueella. Kun naapurimaiden joukot osoittautuivat Nigerian joukkoja tehokkaammiksi, Nigerian johto ei enää voinut ummistaa Boko Haramilta silmiään. Siksi presidentti Jonathan vahvisti joukkoja uusin asein, lähetti taisteluun myös korkeita upseereita ja antoi julkisesti tukensa taistelulle terrorijärjestöä vastaan.
Uuteen presidenttiin Mohammadu Buhariin kohdistuu nyt kovia odotuksia. Hänen halutaan taistelevan Boko Haramia vastaan ja luovan taloudellisia ja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia entistä suuremmalle osalle väestöstä.
Vaikka Buhari tulee Pohjois-Nigeriasta, täydellistä suunnanmuutosta Nigerian politiikkaan on turha odottaa. Suunnanmuutos edellyttäisi myös poliittisen eliitin sukupolvenvaihdosta, mutta entisillä ministereillä ja kuvernööreillä on Buharin puolueessa keskeinen asema.
Buharilla on sotilastaustansa ansiosta kuitenkin hyvät mahdollisuudet käyttää armeijaa taisteluun Boko Haramia vastaan. Ja koska Buharin juuret ovat pohjoisessa, uusi hallitus toimii todennäköisesti aiempaa enemmän yhteistyössä maan pohjoisosien poliitikkojen ja muiden vallankäyttäjien kanssa. Jos poliitikot ovat aiemmin tukeneet Boko Haramia, uudessa tilanteessa he todennäköisesti vetävät tukensa järjestöltä.
Tärkeintä Boko Haramin vastaisessa taistelussa on kuitenkin se, että uusi hallinto voittaa kansalaistensa luottamuksen. Jos Buhari ei onnistu viemään läpi yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia, jotka parantavat Nigerian pohjoisosien asemaa, paikallisten mielipide voi äkkiä kääntyä häntä vastaan.
Toimivan talouden pystyttäminen uudelleen alueille, joilla Boko Haram on toiminut, on ihmisten toimeentulon kannalta oleellisinta. Buharin tulee kitkeä korruptiota, suunnata pohjoiseen uusia investointeja ja monipuolistaa Nigerian talouden rakennetta. Jos Buhari epäonnistuu, Boko Haram saattaa kyetä valtaamaan uudelleen alueita Nigerian koillisosista.
Angerbrandt on tutkija ja Utas vanhempi tutkija Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa Uppsalassa.