Christopher R. Hill: Outpost. Life on the Frontlines of American Diplomacy. Simon and Schuster 2014, 448 s.
En koskaan törmännyt yhdysvaltalaiseen suurlähettilääseen Christopher R. Hilliin, vaikka työskentelimme samoihin aikoihin Länsi-Balkanilla. Hill toimi myyttisiin mittoihin kohottamansa Richard Holbrooken aisaparina Bosnian ja Kosovon kriisidiplomatian melskeissä 1990-luvulla.
En koskaan törmännyt yhdysvaltalaiseen suurlähettilääseen Christopher R. Hilliin, vaikka työskentelimme
samoihin aikoihin Länsi-Balkanilla. Hill toimi myyttisiin mittoihin
kohottamansa Richard Holbrooken aisaparina Bosnian ja Kosovon kriisidiplomatian melskeissä 1990-luvulla.
Joskus suurmiesten läheisyys tuntuu sokaisevan: on erikoista,
että Hillin teoksen henkilöhakemistosta ei löydy Martti Ahtisaaren nimeä, vaikka Suomen presidentti oli
avainasemassa Kosovon rauhaa ja valtiollista asemaa ratkaistaessa.
Hillin uralle mahtuu kolme merkittävää jaksoa: Länsi-Balkanin
vakauttaminen, ydinaseneuvottelut Pohjois-Korean kanssa ja Yhdysvaltain suurimman
suurlähetystön johtaminen Bagdadissa vuosina 2009–2010. Näiden komennusten
lomassa Hill oli suurlähettiläänä Makedoniassa, Etelä-Koreassa ja Puolassa.
Hillin teoksen mielenkiintoisinta antia ovat amerikkalaisen ulkopolitiikan
toimintatapojen kuvaukset. Hillin aloittaessa Bagdadissa Yhdysvaltain puolustusministeriön
vaikutusvalta oli ylivertainen suhteessa ulkoministeriöön. Sotilaat väheksyivät
diplomaattien näpertelyä ja diplomaatit harmittelivat sotilaiden
suoraviivaisuutta. Hillin tehtävä oli normalisoida tilanne ja ottaa johtorooli siviileille.
Hill kuvaa rehellisesti amerikkalaisten toimintaa myös osana
Irakin sisäpolitiikkaa. Sääntö
kuului: »If you break it then you own
it.» Saddam Husseinin järjestelmän rikkominen tarkoitti, että tilalle piti rakentaa jotakin uutta, ja
tämä oli amerikkalaisten vastuulla.
Hillillä olikin amerikkalaisen suurlähettilään
syntymäoikeudella esteetön pääsy Irakin presidentin, pääministerin ja hallituksen
edustajien puheille. Silti rakennustyö ei ole helppoa Irakin kokoisessa
öljymaassa, jossa eri uskonnolliset ja etniset ryhmät vahtivat etujaan vieläpä
naapurimaiden tuella.
Hillin neljän lähettiläspestin ura on varsin mittava saavutus
amerikkalaisdiplomaatille. Yhdysvalloissa noin puolet suurlähettiläspaikoista
jaetaan poliittisin perustein, eivätkä useimmat ammattidiplomaatit saa
ensimmäistäkään suurlähetystöä johdettavakseen.
Hill ei ollut riippuvainen Washingtonin poliittisista
suhdanteista, vaan hänellä oli hyvät suhteet esimerkiksi
republikaaniulkoministereihin Colin
Powelliin ja Condoleezza Riceen. Sen sijaan uuskonservatiivit saavat kuulla kunniansa. Hillin tulilinjalle
joutuvat erityisesti varapresidentti Dick
Cheney, puolustusministeri Donald
Rumsfeld sekä Yhdysvaltain joukkoja Irakissa komentanut kenraali David Petraeus.
Hill on terävä ja paikoin hauska havainnoitsija, joka ei ota
itseään turhan vakavasti. Hän muun muassa rinnastaa elokuvaohjaaja François Truffaut’n käsityksen
elokuvanteosta diplomaattisen VIP-vierailun järjestämiseen Bagdadissa:
»Aloitettaessa tavoitellaan mestariteosta, lopuksi halutaan kaiken vain
päättyvän.» Tämä on tuttu ilmiö myös suomalaisvirkamiesten arjessa.
Kirjoittaja on pysyvä
edustaja Suomen YK-edustustossa New Yorkissa.
Teksti: Henrik Angerbrandt & Mats Utas
Teksti: Anna-Kaisa Hiltunen/UP